Therese Belivet (Rooney Mara) on parikymppinen, siro naisenalku New Yorkista. Hän työskentelee Manhattanilla Frankenbergin tavaratalossa leluosastolla ja on kiinnostunut valokuvauksesta. Hän seurustelee onnellisesti Richardin (Jake Lacy) kanssa, mutta toivoisi löytävänsä jonkin suunnan elämälleen, jota seurata. Eräänä joulukuun päivänä hän tapaa Carol Airdin (Cate Blanchett), rakkaudettomassa avioliitossa riutuvaan kotirouvaan, joka etsii tyttärelleen joululahjaa. Therese auttaa Carolia valitsemaan joululahjan ja ilmassa on aistittavissa välitöntä ihastumista naisten välillä - ainakin Theresen puolelta. Carol "unohtaa" sormikkaansa kaupan kassalle ja Therese päättää palauttaa ne, saaden samalla tekosyyn ottaa yhteyttä Caroliin. Naiset käyvät yhdessä lounaalla ja tästä alkaa mielenkiintoinen rakkaustarina, jollaista 1950-luvun Yhdysvalloissa ei ehkä aivan purematta niellä.

Carol on - lyhyesti sanottuna - loistava elokuva! Sitä myytiin ja markkinoitiin pääasiassa Cate Blanchettin nimellä ja kuvalla, mutta mielestäni elokuvassa on kaksi naispääosaa. Rooney Maralla nyt ei vain satu olemaan (vielä) Oscar-palkintoa tilillään, Blanchettilla niitä on kaksi. Carolista Akatemia huomioi molempia, Blanchettia Pääosa- ja Maraa Sivuosaehdokkuudella. Kaiken kaikkiaan elokuva sai 6 ehdokkuutta, mikä kertoo jo jotain elokuvan laadusta.

Se, kuinka naisten välinen rakkaus ja suhde 50-luvun Yhdysvalloissa kuvataan, on mestarillista. Todd Haynes on yksi sukupolvensa menestyneimpiä ja lahjakkaimpia ohjaajia, eikä miehen kuudes pitkä elokuva ainakaan laske arvostuksen määrää. Myös se, kuinka Patricia Highsmithin omaelämäkerrallinen romaani The Price Of Salt on saatu vihdoin käännettyä valkokankaalle on komeaa katsottavaa. Naisten välisestä rakkaudesta on aiemminkin saatu näyttäviä filmatisointeja aikaan, kuten vaikkana When Night Is Falling tai High Art, unohtamatta Blue Is The Warmest Coloria. Nyt kuitenkin mennään näiden kaikkien yli ja reilusti, mutta tyylillä. Carolissa päähenkilöiden välinen rakkaus ja sen aiheuttama yhteiskunnallinen vastustus ja painostus sekä kaikkien hyvinvoinnin vuoksi tehdyt uhraukset kuvataan kauniisti ja samalla traagisesti.

Elokuvan näyttelijäsuoritukset ovat todella upeita ja roolitus hyvin onnistunutta. Rooney Maran Therese on nuori ja siro, jopa Audrey Hepburnia muistuttava tyttö, jolle itsenäinen päätösten teko vaikuttaa hankalalta. Kuitenkin, elokuvan edetessä voidaan todeta, että pinnan alla kuohuu ja kun tunteet pääsevät valloilleen, ei arasta pikkutytöstä ole tietoakaan. Haavoittuvainen Therese kuitenkin on. Ja jos Mara tulkitsee hahmoaan loistavasti, niin samoin tekee myös Cate Blanchett. Vanhempi ja kypsempi elegantti rouva valloittaa niin Theresen, kuin katsojankin pauloihinsa. Jos Blue Jasminesta tulikin Oscar-palkinto, niin se oli enemmänkin Woody Allenin nerokkuutta, kuin Blanchettin loisteliasta tulkintaa. Carolissa Blanchett tekee ehkä elämänsä parhaan roolisuorituksen Todd Haynesin ohjaustyön tukemana.

Mutta Carolissa on kuitenkin kyse ennen kaikkea Todd Haynesin nerokkaasta ohjauksesta. Aiemminkin voimakkaiden naistarinoiden kuvaajana sonnustautunut Haynes olisi ansainnut työstään Carolin parissa Oscar-ehdokkuuden, mutta Akatemialle ei tällä kertaa kelvannut. BAFTA ja Golden Globe -gaaloissa mies oli kuitenkin huomioitu edes ehdokkuudella, mutta ilmeisesti taso on liian kova tänä vuonna. Haynes onnistuu saamaan katsojan samaistumaan Thereseen ja Caroliin ja heidän tunteisiinsa kertojanlahjojensa avulla loistavasti. Naisten välisen rakkauden tabuisuutta käsitellään elokuvassa pehmeällä, mutta suoralla otteella. Myös muu työryhmä elokuvan taustalla on onnistunut kuvaamaan 50-luvun New Yorkia loistavasti, mistä tunnustuksena Oscar-ehdokkuudet Kuvauksesta ja Pukusuunnittelusta. Myös Käsikirjoitussovituksesta elokuvalle napsahti ehdokkuus.

Carol on tekijöidensä näköinen, aistikas ja kaunis kuvaus kahden naisen kielletystä rakkaudesta 1950-luvun New Yorkissa. Olisikin vääryys ja itsekästä olla antamatta elokuvalle jotain muuta, kuin täydet pisteet. Siksi Carol saa arvosanan 5 / 5.