Yön pimeydessä

Täytin eilen 29 vuotta. Tämä tarkoittaa populaarikulttuuriviittauksin ainakin sitä, että että nuoruuteni (ja elämäni) loppuu vuoden kuluttua (Schmidt, New Girl). 

Tällaisena hetkenä on hyvä pysähtyä miettimään sitä, mitkä asiat ja ennen kaikkea ketkä ovat vajaassa 30 vuodessa vaikuttaneet siihen, että elokuvista tuli niin iso osa elämääni kuin se nykyisellään on. Tästä alkaa siis henkilökohtainen top 30 -listani, jonka järjestys perustuu pääosin intuitioon ja toisaalta kronologiaan. Jos jaksat listan loppuu asti, niin luultavasti tunnet minut hieman paremmin, kuin vielä hetki sitten.

Listasta tulisi kertarykäisyllä valtava, joten pätkäisen sen muutamaan osaan omavaltaisella jaottelulla. Ensimmäinen osa kertoo 80- ja 90-lukujen välisestä ajasta ja ajasta, jolloin pääosassa olivat piirretyt ja lastenohjelmat.

Varhaisimmat lapsuusmuistoni liittyvät siihen, kun olin 2- tai 3-vuotias. Tanssahtelin kotitalomme alakerrassa Molla-Maija -nuken kanssa kuin Uma ja John Pulp Fictionissa. Tätini laittoi Taimi-mummulleni permanenttia ja Yrjö-pappani piti minulle seuraa tätini miehen kanssa. Mankassa pyöri C-kasetti, jonka ääniraita koostui Röllin lastenlauluista. Muistan tämän episodin hyvin myös siksi, että olen nähnyt sen melkoisen monta kertaa VHS-kasetilta.

Rölli ja Pelle Hermanni ovat varmasti meille 80-luvun lopulla syntyneille yhtä tuttuja, kuin Muumipeikko tai Ransu Karvakuono. Pikku Kakkonen kuului ensimmäisiin suosikkiohjelmiini ja Rölli lauluineen ja Hermanni sirkuksineen sen parhaimmistoon. Jos vielä tänäkin päivänä Pelle Hermannin tunnusmusiikki tai jokin Röllin hirmuisista lauluista saa aikaan nostalgiakutinaa vatsanpohjassa niin lienee oikeutettua, että nämä herrat ovat listani kärkipäässä.

Pertti Pasasen serkkuna tunnettu Veijo Pasanen teki näyttelijän urallaan pääasiassa sivurooleja ja vuonna 1988 kuolleen näyttelijän muistettavin rooli lieneekin juuri Sirkuspelle Hermanni.

Allu Tuppuraisen viimeisin Rölli-rooli nähtiin viime vuonna elokuvassa Rölli ja kaikkien aikojen salaisuus. Koko kansan suosikki Rölli valittiin Satusuomalaiseksi vuonna 2006. Lastenohjelmien lisäksi Tuppurainen tunnetaan myös yhtenä Visa Mäkisen luottonäyttelijöistä.

Inkeri Walleniuksen nimi ei välttämättä soita kelloja, mutta kun nimeen yhdistetään Tao Tao tai Peukaloisen Retket, niin monen ikätoverini korviin varmasti kantautuu yksi suomeksi dubattujen sarjojen/elokuvien legendaarisimpia ääniä. Elina Salohan on luonnollisesti Pikku Myy, mutta itselleni hän on myös Kirsti Skrof (Kaasua, Komisario Palmu) eikä tällaisessa yhteydessä voi olla mainitsematta hänen lukuisia esiintyimisiään Aki Kaurismäen elokuvissa.

Walleniuksen ura elokuvien dubbaajana on yli 50 vuoden mittainen, alkaen aina Maija Poppasesta (1964) ja päättyen 2010-luvun piirroselokuviin kuten Herra Popper ja pingviinit (2011) tai Monsterit: Yliopisto (2013).

Elina Salo näytteli viimeksi valkokankaalla Kaurismäen Toivon tuolla puolen (2016).

Walter Elias Disney kuuluu takuulla jokaisen meidän lapsuuteemme - ainakin jollain tavalla. Itselleni parasta antia olivat Klassikkopiirretyt Lumikista (1937) alkaen, päällimmäisinä suosikkeina Aladdin (1992), Leijonakuningas (1994), Miekka kivessä (1963) ja Robin Hood (1973).

Disneyn hahmoista suosikkini oli ja on Aku Ankka. Olen ymmärtänyt, että lapsena voi valita joko Akun tai Mikin leirin, vähän kuin jalkapallofanien keskuudessa. Myös Tiku ja Taku olivat viihdyttäviä kiusanhenkiä, mutta yksi hahmo syrjäytti jo varhain itselläni kaikki muut eikä edes tule Disneyn tallista.

Jopa Aku Ankkaa ja Disneyn muita hahmoja suurempi idoli itselleni lapsena oli Väiski Vemmelsääri. Pitkäkinttuinen jänöjussi vähät välitti säännöistä tai metsästäjä Elmer Fuddista, joten alle kouluikäiselle minälleni hänen kaikkivoipaisuutensa ongelmiin tai vastoinkäymisiin nähden oli täydellistä buustia ja todellinen esikuva.

Mel Blanc antoi äänensä Väiskin lisäksi lukuisille muille Looney Toons -hahmoille, kuten Sylvesterille, Repe Sorsalle, Putte Possulle ja Kelju K. Kojootille. Yli 60-vuotisen uransa varrella mies haali itselleen yli 1000 erilaista ääniroolia ja häntä voidaankin pitää kaikkien aikojen ääninäyttelijänä. Blanc kuoli vuonna 1989.

Suomenkielisten lastenohjelmien lisäksi MTV:ltä tuli 90-luvun alussa luonnollisesti myös englanninkielistä ohjelmaa. Näitä myös dubattiin jo tuolloin runsaasti suomen kielelle - onneksi. Kiviset ja Soraset, Jetsonit, Tom & Jerry, Top Cat, Super Ted, Kapteeni Planeetta jne jne... Lista on pitkä, mutta jo näistä mainituista voi päätellä, kuinka suuren osan suosikeistani Hanna-Barbera Inc. tuotti tuohon aikaan. 

Peruskouluaikana serkkupojan luona satelliittikanavilta löytyi myös Cartoon Network, joka esitti näitä klassikkopiirrettyjä ympäri vuorokauden. Useat yökyläilyt vielä yläasteellakin olivat todella unettomia vähintään osaksi näiden loistavien ohjelmien ansiosta.

Rakastin pienenä Peppi Pitkätossua. Peppi Pitkätossu seitsemällä merellä (1970) ja Peppi Pitkätossu karkuteillä (1970) olivat ensimmäisiä ruotsinkielisiä elokuvia, jotka näin ja joista todella pidin. Inger Nilssonin tärkein ja merkittävin rooli maailman vahvimpana tyttönä toimii edelleen esikuvana monille tytöille ympäri maailman. Esimerkiksi Stieg Larssonin Millenium-trilogiassa esiintyvää Lisbeth Salanderia on tituleerattu "gootti-Pepiksi".

Nilsson on Peppi-uransa jälkeen tehnyt joitain elokuva- ja tv-rooleja joista kenties mainittavimpana Ewa Svensson Gotlantiin sijoittuvassa rikossarjassa Komissaren och Havet (2007-).

Opittuani lukemaan aukeni minulle myös aivan uudenlainen lastenohjelmien maailma. Yksi eniten fanittamiani hahmoja, jota myös mielelläni leikeissä esitin, oli Zorro. Duncan Regehrin (The Last Days of Pompeii, Monster Squad) esittämä miekkasankari esiintyi Maikkarin lauantaiaamuissa 1990-1993 ja oli joka kerta yhtä jännittävä ja innostava taistellessaan heikkojen puolesta - pahaa vastaan.

Sain tuohon aikaan lahjaksi myös Zorron miekan, jonka päässä oli valkoinen liity Z-merkkiä varten. Olen edelleen hieman pahoillani äitini puolesta, joka sai pestä Zorron merkkiä milloin mistäkin kaapin ovesta tai tapetista...

---

Rölli, Pelle Hermanni, Nils Holgersson, Tao Tao, Pikku Myy, Peppi Pitkätossu, Väiski Vemmelsääri, Zorro... Aikamoinen lista jo tässä vaiheessa, kaikki yhtä merkittäviä omassa elämässäni. Ensi kerralla siirrytään jo hieman pois aamupiirrettyjen maailmasta ja pikkuhiljaa kohti elokuvia ja "vakavampia" tv-sarjoja. Jos luit tähän asti, niin kiitos!