The Big Short on elämäkerrallinen draamakomedia, joka kertoo vuoden 2008 Subprime-kriisistä Yhdysvalloissa ja siihen johtaneista tapahtumista. Elokuva käsittelee teemaa neljän sijoitusalalla toimineen henkilön näkökulmista ja siitä, kuinka he olivat tietoisia tapahtumien lopputulemasta ja ennakoivat koko kriisiä ja lamaa jo vuosia ennen kuin se tapahtuikaan. Elokuvan on ohjannut Adam McKay, joka muistetaan komedioistaan kuten Anchorman: The Legend of Ron Burgundy. Pääosissa loistavat Christian Bale, Steve Carrell, Ryan Gosling ja Brad Pitt. Tällainen tähtikaarti vaatii jo melkoisen tarinan ja käsikirjoituksen taustalleen, eikä elokuvaa todellakaan voi sanoa epäonnistuneeksi.

Elokuva alkaa Ryan Goslingin esittämän Jared Vennettin (perustuu löyhästi Deutsche Bankin entiseen työntekijään Greg Lippmanniin) puheenvuorosta, jossa kerrotaan 70-luvulla alkaneesta tyylistä tehdä sijoitus- ja lainojenmyyntityötä. Tuolloin kehitetty lainojentakaussysteemi johti lopulta talouden kaatumiseen ja miljoonien työpaikkojen häviämiseen. Goslingin pohjustuksen jälkeen siirrytään vuoteen 2005, jossa Christian Balen esittämä Michael Burry kertoo teoriaansa asuntosijoituskuplan puhkeamisesta lähitulevaisuudessa. Burry toimii elokuvassa subprime-sijoitusneuvojana ja joutuu oletetusti ongelmiin talouden ja kuplan puhjetessa - ehkä. Burry on hyvin epätavallinen sijoitusneuvoja ja miehellä onkin epäilty Aspergerin syndroomaa.

Jared Vennett toimii Deutsche Bankin nimissä ja markkinoi sijoitusfirmoille ja pankeille CDO-takaussysteemiä keinona rikastua pienellä riskillä, vakuuttaen myös katsojan siitä että rahaa kyllä tulee kunhan tietää mihin sijoittaa. Todellisuudessa Jaredilla on jopa enemmän tietoa asioista, kuin hän antaa muiden ymmärtää. Vennett toimii elokuvassa myös eräänlaisena kertojana ja katsojan oppaana, joka toteuttaa Deadpoolista tuttua neljännen seinän rikkomista eli pomppaa ajoittain ulos kohtauksesta, jotta katsoja pysyisi edes jotenkin kärryillä kaikista taloustermeistä, joista elokuvassa puhutaan.

Ryan Gosling lupaa Steve Carellille tämän rahat 16-kertaisina takaisin, mikäli The Big Short voittaa Oscarin.

Steve Carellin esittämä Mark Baum (tosielämässä Steve Eisman) haastaa työkseen subprime-lainojen kannattavuuksia ja sijoittaa rahojaan niitä vastaan. Muiden mielipiteistä piittaamaton, mutta ahkerasti tietoa lainoista ahmiva Baum kuuluu elokuvassa henkilöihin, jotka haluavat vain parasta kaikille, mutta ajautuvat lopulta pois totuuden polulta epäonnistuen karmeasti.

Brad Pitt esittää elokuvan puolivälin jälkeen mukaan tulevaa Ben Hackettia, joka oli yksi finanssikriisin suurimpia voittajia. Tarinan - ja elokuvan - mukaan Hackett aavisti tulossa olevan romahduksen ja ansaitsi neljässä päivässä yli 80 miljoonaa dollaria istumalla tietokoneellaan pienessä kuppilassa Exmouthissa, eteläisessä Englannissa, pelkän ilmaisen wlanin tuomalla nettiyhteydellä. Hackett toimii elokuvassa eräänlaisena konsulttina nuorille amerikkalaissijoittajille, jotka aavistavat myös tulevan kriisin ja haluavat lyödä rahoiksi ja pyytävät Hackettiltä apua. Pitt on mielenkiintoinen kaveri. 12 Years A Slavessa hän tuli myös mukaan loppupuolella ollen merkittävässä roolissa Solomon Northupin vapautukseen johtaneissa käänteissä - elokuva voitti parhaan elokuvan Oscarin Pitt yhtenä tuottajista. Myös The Big Shortissa miehen hahmo nousee ratkaisun hetkillä ykköskentälliseen ja myös tässä elokuvassa Pitt on mukana tuottajana. Onko hänellä todella näin hyvä vainu Oscar-voittajaelokuvista?

Elokuvan keskiössä on siis raha. Tai asuntosijoittaminen. Tai lainantakaus. Tai... En minä tiedä! Onneksi Jared Vennett tietää ja opastaa katsojaa läpi elokuvan. Elokuvassa käytetään oikeita julkkiksia - kuten vaahtokylvyssä kuohujuomaa nauttivaa Margot Robbieta ja CDO-termiä kalapatavertauksellaan avaavaa Anthony Bourdainia - tekemään vaikeista aiheista helpommin lähestyttäviä. Tämä on mielestäni erittäin nerokasta, vaikka itselleni asia ei yhdellä katsomiskerralla täysin avautunutkaan. Adam McKay on joka tapauksessa tehnyt loistavan käsikirjoituksen yhdessä Charles Randolphin kanssa, eikä miestä voi moittia myöskään ohjaustyöskentelystä. Elokuva tuo kaikkia koskevan, mutta vain harvoille todella aukeavan finanssikriisin ja laman kaiken kansan tarkasteltavaksi ja onnistuu viihdyttämään koko reilun kaksituntisen ajan.

The Big Short on elokuva, joka täytyy katsoa ajatuksen kanssa ja mieluiten ainakin kahdesti, jotta siitä saa kaiken irti. Tällaiset mieleenpainuvat ja ajatuksia herättävät elokuvat ovat loistavia keskustelunherättäjiä ja kun mukana tosiaan on myös opettavainen kulma, ei elokuvaa voi olla suosittelematta. Episodi nosti tuoreimmassa numerossaan elokuvan jopa Parhaan Elokuvan Oscar-suosikikseen ja myös McKay olisi itseni korkealle arvostavan elokuvalehden mielestä Parhaan Ohjaajan Oscar-palkinnon arvoinen ehdokas. Alejandro G. Iñarritun ohella McKay voisi hyvinkin olla ennakkosuosikki Ohjaus-Oscarin puolella, mutta jotenkin en itse osaa elokuvaa aivan Parhaan Elokuvan palkintoon yhdistää, vaikka näyttelijäkaartin kokonaispanos onkin lähes samaa tasoa kuin Spotlightissa.

The Big Short on nerokas ja opettavainen draamakomedia, joka saa katsojan maksamaan uusintanäytöksestä ihan vain koska on niin hyvä ja haastava. Arvosanaksi se saa - ilman sen suurempia selityksiä - 4,5 / 5.