Yön pimeydessä

Buster Keaton (1895-1966) on Teeman elokuvafestivaalin keskiössä vuonna 2016

YLE Teeman elokuvafestivaali tulee jälleen, jo viidettä kertaa! On aivan mahtavaa, että Yleisradio kohdentaa veroäyrejäni siten, että niiden maksaminen ei tällaisten leffaputkien aikana tunnu sen pahemmalta asialta, kuin elokuvafestarin sarjalipun ostaminen.

Vuodesta 2011 alkaen Teema on omistanut yhden viikon kaudestaan elokuvajuhlalle ja tänä vuonna luvassa on 15 täyspitkää ja 9 lyhyttä elokuvaa. Puolet tämän vuoden elokuvista on Suomen tv-ensi-iltoja, joten siitäkin syystä on enemmän kuin suositeltavaa pitäytyä keskiviikosta sunnuntaihin tiukasti tv:n ääressä.

Teeman elokuvafestivaalin kantavia aiheita ovat vuosien varrella olleet niin suuret mestarit, Hohto, kuin tanssin taikakin. Tänä vuonna yksi keskeisiä hahmoja on Buster Keaton, jonka kuolemasta tuli tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta. Yksi mykkäaikakauden suurimpia mestareita saa ruutuaikaa festivaalin jokaisena päivänä ja viimeisenä elokuvana nähdäänkin Keatonin viimeiseksi jäänyt kokeellinen elokuva Film - Viimeinen rooli vuodelta 1965. Elokuvan on käsikirjoittanut Samuel Beckett.

Mitä loppuviikolla sitten kannattaa katsoa? Ajattelin lyödä pöytään omat korttini, jotka saa ottaa rauhassa talteen, mutta kannattaa toki muistaa, että elokuvissa kyse on makuasioista. Vaikka minä pitäisin siitä, se ei tarkoita että sinäkin pitäisit.

KESKIVIIKKO 23.11.
Cannes-voittaja Juho Kuosmanen pitää festivaalin avauspuheenvuoron, jonka jälkeen Keatonin Teatteri avaa varsinaisen ohjelmaosuuden. Päivän varsinainen nosto on Paolo Sorrentinon upea Oscar-palkittu Suuri kauneus vuodelta 2013. Toni Servillon tähdittämä Rooma-kuvaus on paitsi hieno elokuva myös ohjaajan kunnianosoitus Federico Fellinille.

La Grande Bellezza - Suuri kauneus | YLE Teema | 20:30 | K12

TORSTAI 24.11.
Torstain ehdoton nosto on Merry Christmas, Mr. Lawrence. Tammikuussa menehtynyt David Bowie ansaitsee paikkansa Teeman elokuvafestivaalilla elokuvassa, jonka musiikki palkittiin aikoinaan BAFTA-palkinnolla. Toiseen maailmansotaan sijoittuvassa elokuvassa tapahtumat keskittyvät japanilaiselle vankileirille. Elokuva perustuu Sir Lawrence van der Postin kirjoituksiin ajaltaan sotavankina.

Merry Christmas, Mr. Lawrence | YLE Teema | 22:00 | K16

PERJANTAI 25.11.
Philip Seymour Hoffman on viinaan menevä poliisi, joka selvittää terrorismiuhkaa Anton Corbijnin ohjaamassa elokuvassa A Most Wanted Man. Mukana on myös Willem Dafoe. Tämän voi kuitenkin katsoa myöhemmin Areenasta, sillä perjantain nostoksi valikoituu Saharan kapinallisia tutkivasta journalistista kertova Professione: Reporter (Italia, 1975). Ajatelkaa nyt, Michelangelo Antonioni ohjaa, Jack Nicholson ottaa kuolleen asekauppiaan henkilöllisyyden omakseen ja naispääosassa Marie Schneider. Varma valinta!

Professione: Reporter - Ammatti; reportteri | YLE Teema | 20:30 | K12

LAUANTAI 26.11.
Leffafestarit, olipa kyseessä Sodis tai Teeman Elokuvafestivaali, pääsevät parhaaseen lentoonsa viikonloppuna. Lauantaina Teemalla nostetaan esiin nuorisoelokuvia. Nuoriin laitan toivoni myös minä, parinkin noston verran. Mikäli Mika Taanilan Mannerlaatan jälkeen ehtii lauantaisaunassa pyörähtää, niin kuudelta on hyvä olla jo lotot viety ja saunaoluet korkattuna. Peter Bogdanovichin komea nuorisokuvaus The Last Picture Show vuodelta 1971 saa tv-ensi-iltansa Suomessa. Mm. Jeff Bridgesin ja Cybill Shepherdin (Taxi Driver, 1976) tähdittämässä mestariteoksessa pikkukaupungin nuoret etsivät itseään 50-luvun Texasissa.

Lauantain toinen nuorisonosto on "Cinemaattis-farmeseuttinen cocktail", George Lucasin ohjaama erikoinen avaruuselokuva, jossa musiikilla on merkittävä rooli - vieläkin merkittävämpi kuin nuorella Harrison Fordilla. Svengijengi '62 on yksinkertaisesti elokuva, jota ei voi sivuuttaa. Ei edes lauantai-iltana.

The Last Picture Show - Viimeinen elokuva | YLE Teema | 18:10 | K12
American Graffiti - Svengijengi '62 | YLE Teema | 20:15 | K12

SUNNUNTAI 27.11.
Festarin päätöspäivänä - ensimmäisenä adventtina - on toki aikaa istuskella ruudun ääressä koko päivä aina klo 15 alkavasta Kalpeanaamasta alkaen. Pari nostoa on silti paikallaan ja yksi niistä mainittiin jo aivan alussa: Buster Keatonin Film.

Sitä ennen on kuitenkin huomionarvoista nostaa kaksi nykypäivän mestaria esiin, sillä heti Kalpeanaaman perään päästään nauttimaan Wes Andersonin Palme d'Or- ja Oscar-ehdokkuuksilla huomioitu Moonrise Kingdom. Sam ja Suzy rakastuvat, lähtevät pakomatkalle ja aiheuttavat kotikylässään suuretsinnät. Andersonin elokuvien tunnistettavan nerokas kuvasymmetria ja herttainen teinirakkaus ovat asioita, joita ei sunnuntai-iltapäivänä kannata jättää väliin.

Sunnuntain toinen mestari on kertaalleen jo eläköitynyt ja huhujen mukaan paluuta suunnitteleva Hayao Miyazaki. Tuuli nousee on kaunis, tositapahtumien innoittama tarina Jirosta, joka haaveilee lentämisestä ja pyrkii lentokoneiden suunnittelijaksi mestarinsa Kreivi Capronin opissa. Miyazaki rakasti lentämistä ja onkin sopivaa, että miehen jäähyväiselokuva - mikäli se sellainen lopulta on - kertookin juuri siitä.

Moonrise Kingdom | YLE Teema | 15:30 | K12
Kaze tachinu - Tuuli nousee | YLE Teema | 20:05 | K7

Kyllä täällä kelpaisi elokuvia pyöritellä toistekin (kuva: Teemu Kauppi / KSEK)

Festarivieraille tarjoiltiin munkkikahvien ohessa myös asiantuntevia alustuksia - Tässä Speden Näköradiomieheen (kuva: Teemu Kauppi / KSEK)

Vähän tulee jälkijunassa tämä postaus, mutta olkoon se sitten sitäkin tiedontäyteisempi ja lukijaystävällisempi!

Sodankylässähän perjantai, lauantai ja sunnuntai ovat käytännössä yksi ja sama päivä. Tietysti voitaisiin todeta tämän koskevan koko festivaaliviikkoa, mutta niin sanottuja "pääpäiviä" ovat nämä kolme. Työvuorojen ohessa ehti joka tapauksessa nauttimaan ihan kiitettävästi elokuvataiteesta myös näinä päivinä, vaikka perjantain yövuoro 1:30-6:00 olikin mielestäni hieman kyseenalainen.

Aloitetaan silti perjantain tärkeimmästä osuudesta. Varsinaisista nähdyistä elokuvistahan teen myöhemmin vielä oman koosteensa, mutta mainittakoon nyt sen verran, että tekijävieraat olivat tänä vuonna mainioita. Onnistuin perjantaina katsomaan kaikki 5 ensimmäistä näytöstä ennen tarvittavaa iltalepoa ja yöllistä myyntivuoroa. Tommi Korpelan tähdittämä Deadweight meni vielä pienessä aamuväsymyksen ja festarihuuman sekaisuudessa, mutta kun aamukahvia jonottaessa sai huomenentoivotukset Laura Birniltä, niin kovin ruttuista naamaa ei aamun näytöksessäkään kehdannut näyttää. Samaan aikaan olisi ollut mahdollisuus kuulla Jiri Menzelin ajatuksia aamukeskustelun muodossa mutta enpä ole noihin aiemminkaan osallistunut, joten tälläkin erää leffat veivät voiton. Menzeliin palataan vielä myöhemmin.

Yhdestä tekijävieras-asiasta Sodiksessa pidän kuitenkin ja se on Mestariluokka -näytökset. Yhden maailman kuuluisimmista elokuvajulkaisuista - Cahiers du Cineman - kriitikkona tunnettu ranskalainen Frederic Strauss nimittäin esitteli Pedro Almodovarin uutuuden, miehen aiempia elokuvia vakavamielisemmän Julietan Isossa Teltassa. Strauss perkasi Almodovarin uraa ja myös Sodiksessa nähtyä Julietaa tyylikkään esseistisesti ja pakotti takarivinkin statistit kuuntelemaan, mitä sanottavaa espanjalaisohjaajasta oikein oli. Elokuva itsessään tuskin nousee Almodovarin parhaimpiin, mutta puhtaana draamana se oli varsin onnistunut.

Perjantain kohokohta oli joka tapauksessa - yöllisen Rampe ja Naukkis esityksen ohessa - live-säestyksellä maustettu ja henkiin herätetty mykkänäytös. Neil Brand & The Dodge Brothers jamitteli täpötäyden Ison Teltan yleisön rummuttaessa tahtia samalla, kun Louise Brooks pakeni virkavaltaa 20-luvun klassikkoelokuvassa Beggars of Life. Tunnelma teltassa huumasi allekirjoittaneenkin siinä määrin, että vastoin kaikkea Sodis-etikettiä kävin pyytämässä Neil Brandilta nimikirjoituksen festarikatalogini kanteen. Samalla reissulla myös Laura Birn signeerasi ilolla The Ones Below'n esittelysivun katalogista. Enempää fanipoika-hulluttelua en Sodiksessa kuitenkaan viitsinyt suorittaa, vaikka myös Tommi "Ihmebantu" Korpela olisi ollut aivan huutoetäisyyden päässä.

Nimmarihommia Neil Brandin kanssa (kuva: Ella Karttunen)

Sodankylän lauantaissa iskivät yhteen jälleen - yhdettätoista kertaa - Universumi ja Haniversumi, eli Sodankylän ja Muun Maailman futisjoukkueet. Ottelu oli tänä vuonna otsikoitu Midnight Sun vs Terrestrials, joten galaksienvälistä vääntöä olisi tiedossa. Verenperintönä saamani maalivainun ansiosta osuin itsekin kertaalleen maalipuiden väliin, eikä rangaistuslaukauskilpailun häviäminen Muun Maailman joukkueelle tuntunut yhtään niin pahalta, kuin olisi voinut kuvitella. Legendaarisen kolmannen puoliajan pidin oman joukkueeni maalin puhtaana kuin Claudio Taffarel parhaina päivinään. Ja mikäs oli torjuessa, kun puolustuksen lukkona hääri Kymmenen Käskyä Kirkolle -teoksestaan tuttu anarkistipappi Kai Sadinmaa ja keskikenttää dominoi tuore Cannes-voittaja, Hymyilevän Miehen ohjannut Juho Kuosmanen. Kun elokuvaohjaaja käskyttää keskikenttää ja puolustuksessa luutii mies, joka työkseenkin torjuu pahoja henkiä, niin eipä niitä torjuntojakaan ihan älyttömästi sitten kerry. Joka tapauksessa, jälleen huikea kokemus joka pysyy tulevassakin omassa Sodis-ohjelmassani.

Maailmankaikkeuteen palautettiin rauha jalkapallon avulla (kuva: Ella Karttunen)

Sunnuntai oli ainoa vapaapäiväni Sodiksessa ja sehän tarkoitti sitä, että liian vähäiseksi todettu leffankatsomiskokemukseni täytyi korjata koettelemalla istumalihaksia koko pitkän päivän ajan. Viiden elokuvan ja kymmenen ja puolen tunnin istuntoni sisälsi niin ranskalaista teinirakkautta, italialaista saattohoitoa kuin tshekkiläistä mustavalkoelokuvaakin. Illan ja koko 17:sta elokuvan festivaalini huipensi Jiri Menzelin nerokas Tyttö Kaljassa, joka oli - ainakin itseni näkemistä elokuvista - se kaikkein parhain.

Sodankylän talkoolaisillahan festari vasta alkaa sunnuntaina, kun viimeiset lopputekstit on katseltu. Teltat puretaan, tuolit ja julisteet ja oheiskrääsä palautetaan varastoon odottamaan ensi vuotta ja koko homma pannaan muutenkin pakettiin sellaisella intensiteetillä, että sen ymmärtää vain jos on ollut itse paikalla - 300 vapaaehtoista on aika tehokas porukka ihmisiä. Sunnuntaiyö vietettiin sohvalla - taivasalla - ja uusi viikko vastaanotettiin aamukeskustelulla ja -oluella Ison Teltan rippeiden juurella, festivaalin ytimessä. Tämän perään muutama tehokas tunti unta ja kohti Kommattivaaraa ja kaikkien vesi - tai viini - kielellä odottamaa karonkkajuhlaa. Sodiksen karonkka on yksi niistä merkittävimmistä syistä, miksi ihmisten huulilla kiertää termi "Sodankylän Henki". Viikon aikana vieraista on tullut tuttuja, tutuista kavereita ja kavereista ystävyksiä. Lähes sisaruksia! Tällaiseen paikkaan on aina mukava palata ja ensi vuonna - eli siis enää alle vuoden päästä - pidän satavarmasti huolta siitä, että ainakin minun lomani osuvat välille 12.-19.6.2017.

Kuvan täydeltä parhautta (kuva: Santeri Happonen)

Kiitos Sodankylä, kiitos ystävät. Nähdään taas - elokuvissa!

Torstaiaamu valkeni päänsärkyisenä, mutta aurinkoisena. Siksipä aamupuuro ja kahvi menivät suorituksenkaltaisena ja Isoon Telttaan oli pakko suunnata heti herätyskellon hiljennyttyä. Elämänmakuisia poikavuosien kaveruustarinoita elokuvien muodossa katseltua pääsi jälleen toivomaan, että kassa täsmää alussa - ja varsinkin lopussa. Ei täsmännyt.

Kuluneen kevään ja kesälomankin aiheuttama univaje ja energianpuute tuntuivat aiheuttavan ennenaikaisen kuoleman, mutta onneksi se olikin vain päiväunta. Työvuoro kun loppui puoliltaöin, niin taisi kestää kymmenen minuuttia, että pääsin nauttimaan tuulivoimalla tuotettua virvoitusjuomaa tölkistä, jonka kylkeä koristi komea siipikarjaeläin. Elämä voitti välittömästi.

Elokuvia ei enää torstaille kertynyt, mutta koska Sodankylässä toisiksi parasta elokuvien jälkeen on - tasapistein loppukaronkan kanssa - Sodankylän henki ja ihmisiin tutustuminen, päätimme kanssatalkoolaiseni kanssa suunnata Jokirannan Laiturille sosialisoimaan. Tästä riittäisi tarinaa pidemmäksikin jutuksi, mutta todettakoon nyt ainakin, että paikallinen nuoriso on asiallista ja Star Wars ja Disneyn elokuvat riittävät yhdistämään ihmisiä yli sukupolvirajojen.

Puhelin kastuu koska jonotan sateessa Louise Brooksin tähdittämään ja The Dodge Brothersin säestämään mykkäelokuvaan, joten nyt luuri taskuun ja kohti elokuvia!

TORSTAIN TODISTETUT:
Ira Sachs - Little Men (USA/KREIKKA 2016)

Bill Forsyth - Gregory's Girl / Nykypäivän Romanssi (ISO-BRITANNIA 1980)

Jiří Menzel - Obsluhoval jsem anglického krále / Tarjoilin Englannin Kuninkaalle (TŠEKKI/SLOVAKIA 2006)

Kamamyynnin talkoolaisena pääsee mielestäni tekemään lähes yhtä paljon käsillään, kuin julistetaiteilijana tai vaikkapa rakennustiimissä. Kun taittelee tuhannen kappaletta t-paitoja - upean Louise Brooksin profiililla varustetttuja - niin viimeistään sadannen paidan kohdalla alkaa homma luistaa. Kamamyynnin valmistelu on kuitenkin paljon muutakin.

Kama- ja Lipunmyynnin ihmiset ovat vuosittain vastuussa myös Koulun aulan sekä myyntipisteiden koristelusta. Itse onnistuin välttämään isoimman julistekikkailun - toisen vuoden konkarin varmuudella. Koen myös, että Koulun viihtyvyystasoon korkeampi, kun asialle ei päästetä kaveria, jonka fokus on - myös kamamyynnin aikana - lähinnä siinä, kuinka paljon mukavammat penkit Lapinsuussa on verrattuna Pieneen Telttaan.

Keskiviikkona tunnelma oli jokseenkin odottava. Ensikertaa talkoilemassa olevien kasvoilta paistoi pelonsekainen innostus, meillä muilla pelkkä tieto ensimmäisten työvuorojen sekoiluista riitti nostamaan syketason äärirajoille. Kaikesta paniikista ja häsläyksestä huolimatta olo oli kuitenkin kuin lapsella jouluaattona. Se on yleensä ihan hyvä merkki.

Ensimmäisen työvuoron jälkeen sai huokaista helpotuksesta - eli korkata hanapunkun - ja suunnata ruokailun kautta elokuviin. Ensimmäisen illan ja yön ohjelma koostuikin punaviinin ja iloisesti soljuvan keskustelun ohella laatuelokuvista, joiden varsinaista sisältöä saatan avata hieman myöhemmin. Sanottakoon nyt kuitenkin, että Timo Malmi ei taiteellisena johtajana petä festarikansaa tänäkään vuonna.

KESKIVIIKKONA KATSOTUT:

Lina Wertmüller - Film d'amore e d'anarchia (Rakkautta ja Anarkiaa) [ITALIA 1973]

David Farr - The Ones Below [ISO-BRITANNIA 2015]

Jindřich Polák - Ikarie XB1 [TŠEKKOSLOVAKIA 1963]

"Tää on Sodankylä kaukana, täynnä ihmeitä..."

Näin laulaa Herra Ylppö yhdessä Maj Karman komeimmista biiseistä. Ja kun saavuimme eilen - 10 tunnin autoilun, useiden kahvikupillisten ja lukuisien toistaan hauskempien ja hullumpien jutunaiheiden jälkeen - Kitisenrannan koulun pihaan, oli ilmassa jotain todella maagista. Oli kuin edellisvuoden festarista olisi kulunut vain hetki jos sitäkään.

Näin ensimmäisenä aamuna päällimmäinen ajatus on, että viiden tähden lattiamajoitus ja koulun tarjoama idyllinen kylpylämaailma - kylmä ja virkistävä aamusuihku: CHECK - ovat juuri niitä asioita, joiden ansiosta Sodis on aina kokemus.

On hurja ero tulla toista kertaa talkoolaiseksi Sodikseen. Vuoden takaiset tutut tulevat moikkaamaan, paikat ja käytännöt ovat tuttuja ja mikä tärkeintä: kokemus tuo varmuutta. Kun ei tarvitse koko aikaa olla täysin hukassa ja peloissaan, kaikesta nauttii aivan toisella tavalla. Kun edes Laiturilla eilisiltana parveilleet miljoonat hyttyset tai liian ohut retkipatja eivät saa talkoohymyä hyytymään, tietää olevansa oikeassa paikassa.

Tästä se alkaa, viikkojen viikko ja laulujen laulu. Sodankylän Elokuvajuhlat!

Toukokuun ensimmäiset päivät ovat takana ja tänään pääsi jo avaamaan shortsikauden toden teolla, rohkeimmille oli tarjolla jopa auringonottokeliä. Itse selvisin kierroksella frisbeegolfia - shortseissa ja hihattomassa paidassa. Huomenna pääsee aloittamaan myös rantalentopallokautta ja koska koko loppupäivä meneekin sitten vähän paremmassa seurassa, on kirjoitushommat ajoitettava jälleen yövuoroon.

Credit: Keski-Suomen Elokuvakeskus ry

Huomenna se sitten alkaa!

Ei - Ei paastonaika, se alkaa vasta keskiviikkona.
Ei - Ei myöskään talviloma, se on perinteisesti vasta viikolla 9.
Ei - Ei edes viikonloppu, siihenkin on vielä monen monta päivää aikaa.


Huomenna alkaa ARKTISEN UPEETA 2016. Arktisen Upeeta on Jyväskylän oma elokuvafestivaali, joka keskittyy pohjoismaiseen elokuvaan. 17. kerran juhlittava pohjoismaisen elokuvan juhla sisältää totuttuun tapaan skandinaavisen elokuvakulttuurin helmiä niin klassikoiden kuin uudempienkin teosten ryhmistä. Seuraavassa hieman taustoja tämän vuoden elokuvista ja oheistapahtumista.

Vuoden 2016 ohjelmistossa kantavana teemana on "muutos". Se näkyy niin ohjelmistossa kuin fyysisestikin festivaalien ilmeessä, sillä jo vuosia festivaalin tapahtumapaikkana ollut Ravintola Ilokivi laitettiin remonttiin ja tämän myötä myös Arktisen Upeeta on jalkautunut tänä vuonna kaiken kansan sekaan ja levittäytynyt ympäri Jyväskylää. Elokuvia voi nähdä Keski-Suomen Museolla (Alvar Aallon katu 7), Jyväskylän Ammattikorkeakoulun Pääkampuksella Valjakka-salissa (Rajakatu 35) sekä Kankaan tehtailla Pergamenttihallissa (Kympinkatu 3). Näiden lisäksi festivaalin aikana järjestetään mm. Leffavisa Ravintola Mustassa Kynnyksessä (Hannikaisenkatu 16) ja kotimaisen elektronisen musiikin dokumentin - Konesielun - jatkobileet perjantai-iltana Katseessa (Väinönkatu 26). 

Kun tuossa aloin elokuvista puhumaan, niin nostetaan muutama täky tämän viikon ohjelmistosta.

Jo festivaalin avauselokuva on tapaus itsessään, klassikko. Tanskalaisohjaaja Lars von Trier tunnetaan shokeeraavista ja provokatiivisista elokuvistaan, eikä vuonna 1991 ilmestynyt Europa ole poikkeus. Mustavalkokuvausta, ahtaita kuvauspaikkoja sekä jatkuvaa epävarmuutta toisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa sisältävä teos ansaitsi kansainvälistä näkyvyyttä ja huomioitiin mm. Cannesin elokuvajuhlilla kolmella palkinnolla. Von Trier ei itse toista maailmansotaa kokenut, mutta tästäkin huolimatta mies onnistuu kuvaamaan ajan henkeä hyvin tarkasti.

Europa Keski-Suomen Museolla TIISTAINA 17:00.

---

Keskiviikkona nähdään kotimaista elokuvataidetta kahden aikakauden verran, kun päivän aloittaa Risto Jarvan klassikkokomedia vuodelta 1976. Antti Litjan tähdittämä Loma kertoo Innsbruckin Talviolympialaisiin matkustavasta Aimosta, joka päätyykin sattumusten kautta Rhodokselle. Loman näki aikoinaan yli puoli miljoonaa suomalaista ja se olikin Jarvan suurin teatterimenestys.

Loma Keski-Suomen Museolla KESKIVIIKKONA 14:00.

---

Keskiviikkona nähdään myös festivaalin ainoa ohjaajavierailu, kun uuden polven nouseviin suomalaisohjaajiin lukeutuva Márton Jelinkó saapuu Lunastus -elokuvansa kanssa Jyväskylään. Lunastus on hitaasti etenevä trilleri, joka paljastaa salojaan hyvin hitaasti pitäen katsojan otteessaan loppumetreille saakka. Pääosissa nähdään Lauri Tanskanen, sekä YLEn Haamukirjoittaja -minisarjasta tuttu Jemina Sillanpää. Näytöksen jälkeen Márton Jelinkó on yleisön tentattavana.

Lunastus JAMKin Valjakka-salissa KESKIVIIKKONA 18:00

---

Torstaina kannattaa suunnata heti lounaan jälkeen Keski-Suomen Museolle, sillä festivaalin saamelaispanos täyttyy komeasti seitsemän saamelaisohjaajan toimesta 7 Sámi Stories -lyhytelokuvanäytöksen myötä. Lyhärit on kuvattu seitsemän ohjaajan voimin samaan aikaan, saman kuvausryhmän kanssa Norjan Kautokeinossa. Tuloksena seitsemän koskettavaa tarinaa ihmisen suhteesta itseensä, toisiin ihmisiin sekä omaan historiaansa.

Jos saamelaislyhärit tulevat liian aikaisin, niin ei hätää. Torstain iltaelokuvana JAMKin Valjakka-sali täyttyy elokuvan ystävistä tämän vuoden Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnolla palkitun islantilaisen Virgin Mountainin avulla. Dagur Kári ohjasi elokuvan ulkopuolisuudesta, ihmisarvosta ja toisen ihmisen merkityksestä.

7 Sámi Stories Keski-Suomen Museolla TORSTAINA 14:00
Virgin Mountain JAMKin Valjakka-salissa TORSTAINA 20:00

---

Perjantai on omistetu lapsille ja nuorille. Keski-Suomen Museolla päivän voi aloittaa pienimpien kanssa jo kello 10, kun perinteeksi muodustunut Musamaatio -näytös tulee jälleen. Loiskis-yhtye säestää viime syksyn Musamaatio-kilpailun parhaimmistoa.

Yläkouluikäisille on luvassa elokuvanautintoja klo 13 alkaen, kun festivaalin ainoan naisohjaajan, ruotsalaisen Susanna Lenkenin Min Lilla Syster - Pieni Siskoni. Tuore ja ajankohtainen elokuva kertoo nuoren tytön kamppailusta syömishäiriön kanssa sekä hänen suhteestaan pikkusiskoonsa, joka ihailee siskoaan todella paljon.

Golden Globe -ehdokkuudella palkitun Miekkailijan ohjaaja Klaus Härö saa myös AU:ssa näkyvyyttä, kun hänen esikoiselokuvansa Näkymätön Elina esitetään klo 16. Elokuva palkittiin aikanaan Berliinin elokuvajuhlilla Lasten- ja nuortenelokuvajuhlien sarjassa pääpalkinnolla. Elokuva kertoo pienestä Elinasta, joka pakenee isän kuoleman aiheuttamaa tuskaansa luontoon.

Päivän päättää jo aiemmin mainittu Konesielu. Dokumentti kurkistaa kotimaisten elektronisen musiikin tekijöiden maailmaan ja se onkin hieno kunnianosoitus elektronisen musiikin pioneereille. Elokuvan viralliset jatkobileet järjestetään siis Katseessa klo 22 alkaen.

Musamaatio Keski-Suomen Museolla PERJANTAINA 10:00
Min Lilla Syster Keski-Suomen Museolla PERJANTAINA 13:00
Näkymätön Elina Keski-Suomen Museolla PERJANTAINA 16:00
Konesielu Keski-Suomen Museolla PERJANTAINA 19:00

---

Lauantaille nostan kaksi täkyä. Kello 12 esitetään viime vuonna Finnkinonkin elokuvateattereissa esitetty Ingrid Bergman - Omin Sanoin. Stig Björkmanin ohjaama dokumentti saanut koottua kattavan ja monipuolisen paketin legendaarisen ruotsalaisnäyttelijättären elämästä ja urasta. Ajankohtaisena dokumenttina Jag Är Ingrid on ansaitusti pohjoismaisen elokuvan juhlilla esillä, tulihan näyttelijättären syntymästä viime vuonna kuluneeksi 100 vuotta.

Festivaalin huipentaa osaltaan arktisessa ympäristössä Kankaan paperitehtaan pergamenttihallissa esitettävä suomalaisklassikko - Golden Globe -palkittu - Valkoinen Peura. Erik Blombergin ohjaus, mystisen Lapin maisemat, sekä iki-ihana Mirjami Kuosmanen - myös 100-vuotisjuhla viime vuonna - tekevät paluun valkokankaalle komeana 35-millisenä filmiversiona. Yksi kaikkien aikojen suomalaiselokuvista saa rinnalleen Ruamjai-kuoron, joka säestää elokuvan tehden elokuvakokemuksesta varmasti ikimuistoisen. Tähän elokuvaan on varmasti tunkua, joten kannattaa varata lippu ajoissa esimerkiksi laittamalla sähköpostia osoitteeseen liput@arktisenupeeta.net.

Jag Är Ingrid - Ingrid Bergman-Omin Sanoin Keski-Suomen Museolla LAUANTAINA 12:00
Valkoinen Peura & Ruamjai Pergamenttihallissa LAUANTAINA 19:00

---

Arktisen Upeeta huipentuu sunnuntaina Pergamenttihallin Leffabrunssiin sekä legendaarisen Valentin Vaalan elokuvaan Dynamiittityttö. Vuonna 1944 valmistunut rikoskomedia on yksi Vaalan ja näyttelijätär Lea Joutsenon komeimmista yhteistöistä, jonka kruunaa ystävänpäivän leffabrunssi.

Dynamiittityttö & Leffabrunssi Pergamenttihallissa SUNNUNTAINA 12:00

Lisätietoa Arktisen Upeeta -festivaalista sekä infoa oheisohjelmasta ja lipuista löytyy TÄÄLTÄ. Kannattaa myös klikata itsensä Facebookissa festarin viralliselle sivulle, eli TÄNNE.

Toivottavasti jaksoit lukea tänne asti, eipä sitten muuta kuin nähdään leffassa!