Hautausurakoitsija Bonasera pyytää Don Vito Corleonelta palvelusta tämän tyttären Connien hääpäivänä. Hän haluaa Corleonen tappavan hänen tyttäreensä kajonneet paskiaiset, jotka eivät teon raakuudesta huolimatta saaneet tuomiota oikeudessa. Mies on koko ikänsä luottanut amerikkalaiseen yhteiskuntajärjestelmään ja kokee tulleensa petetyksi. Don Corleone – Kummisetä – pettyy Bonaseran asenteeseen ja siihen, että tämä tulee pyytämään häntä tappamaan jonkun rahasta samalla, kun hänen tyttärensä juhlii hääpäiväänsä. Tämä ei Kummisedän mielestä ole ”oikeutta”, sillä Bonaseran tytär on sentään vielä hengissä. Miehet saavat lopulta sovittua oikeuden tapahtumisesta ja Kummisetä pääsee jatkamaan tyttärensä hääpäivää. Hän sopii hautausurakoitsijan kanssa, että jonain päivänä hän tulee pyytämään tältä vastapalvelusta, mutta toivoo myös, ettei se päivä koskaan koittaisi.

Kummisetä on elokuva, jonka lähes jokainen elokuvaihminen on elämänsä aikana nähnyt. Sitä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista elokuvista ja muun muassa AFI nosti yhdeksi vuosisadan merkittävimmistä elokuvista. Vuonna 1972 ilmestynyt mestariteos sai kaksi jatko-osaa, joista varsinkin ensimmäinen nauttii tänäkin päivänä jopa ensimmäisen osan kaltaista suosiota ympäri maailman. Tuotantovaiheessa elokuvaa pidettiin tuhoon tuomittuna eikä sen nuorta ohjaajaa – italialais-amerikkalaista Francis Ford Coppolaa – pidetty Paramountilla juuri missään arvossa. Kun Coppola ilmoitti tekevänsä käsikirjoitukseen muutoksia ja tahtovansa pääosiin Al Pacinon kaltaisia kokemattomia näyttelijöitä Marlon Brandon lisäksi, oli Coppola pitkään vaarassa menettää koko projektin.

Rikoselokuvilla on Yhdysvaltojen elokuvahistoriassa suuri merkitys. Erilaisia Al Caponeen ja muihin mafiosoihin ja rikollisiin liittyviä elokuvia oli toki tehty jo ennen vuotta 1972 useita, mutta juuri Kummisetä muutti käsityksen siitä, mitä rikoselokuvat parhaimmillaan voivat olla. Tähän asti elokuvateollisuus oli kuvannut rikolliset läpeensä pahoina ihmishirviöinä, jotka tavoittelivat vain omaa etuaan ja jotka toimivat vailla moraalia tai eettisiä periaatteita. Vito Corleone puolestaan on mies, jolle perhe on kaikki kaikessa. Sisiliasta New Yorkiin siirtolaisena tullut Vito rakensi koko liiketoimintansa perheensä ympärille ja tärkeimpiä kumppaneita liiketoimien sujumiselle olivat hänen omat lapsensa. Coppola poikkeaa perinteisestä rikolliskuvauksesta tekemällä Vitosta miehen, joka haluaa välttää väkivallan käyttöä ja hoitaa liiketoimensa vaihdannaistalouden avulla – palveluksia vaihdetaan palveluksiin.

Santino, Fredo, Michael ja ottopoika Tom Hagen ovat Vitolle kaikki kaikessa – Connieta unohtamatta. Italialaisen kulttuurin mukaisesti perhesuhteet olivat tiiviitä ja niitä vaalittiin kaiken aikaa. Kun Connien häissä otetaan perhepotrettia, Kummisetä viheltää pelin poikki ja ilmoittaa, ettei kuvaa voida ottaa ilman Michaelia, joka saapuu häihin hieman myöhässä uuden naisystävänsä Kay Adamsin kanssa. Al Pacinon näyttelemä Michael Corleone on hahmo, joka on pyrkinyt koko elämänsä tekemään asiat toisin ja olemaan puuttumatta isänsä työasioihin. Myös Vito toivoo nuorimmasta pojastaan ennemmin senaattoria tai kuvernööriä, kuin mafiaperheen johtajaa. Kohtalo puuttuu kuitenkin peliin, kun Santino ammutaan ja Fredosta ei vain yksinkertaisesti ole johtajaksi – Kummisedäksi.

Nuori Michael on elokuvasarjan keskushahmo, jonka ympärille koko Kummisetä-trilogia rakentuu ja jonka elämä muuttuu ratkaisevasti Viton jouduttua sairaalaan ampumisvälikohtauksen seurauksena. Michael joutuu jättämään Kayn ja koko perheensä ja pakenemaan Sisiliaan muiden mafiaperheiden koston pelossa. Sisiliassa hän tapaa kuvankauniin Apollonian, paikallisen kauppiaan tyttären, johon rakastuu sydänjuuriaan myöten. Valitettavasti koston kierre saavuttaa Michaelin ja Apollonia kuolee pian nuorenparin häiden jälkeen pommi-iskussa. Apollonian kuolema kääntää maltillisen ja oikeuteen uskovan Michaelin maailman päälaelleen ja hän palaa Yhdysvaltoihin mielessään vain ja ainoastaan kosto. Maailmankuvan synkkeneminen ja Viton kuolema johtavat siihen, että Michael päättää viedä mafiasodan päätökseen tuhoamalla kaikkien muiden perheiden päähenkilöt. Tämän tapahtuessa Michaelista tulee Connien lapsen kummisetä ja elokuva saa arvoisensa päätöksen, kun Michael osoittaa todellisen luonteensa tapattamalla Connieta kaltoin kohtelevan miehen Carlon. Perheen kuopuksesta kasvoi hetkessä Kummisetä.

Kummisedän hienous piilee sen ajattomuudessa. Vuonna 1972 tehty, 40-luvun New Yorkiin sijoittuva elokuva voisi yhtä hyvin olla 2000-luvun tuotantoa. Vaatimattomalla kuuden miljoonan dollarin budjetilla tehty elokuva nousi pian suureksi menestykseksi, eikä sen hankkima kulttimaine varmasti katoa koskaan. Coppola kuvaa New Yorkia ja Corleonen perhettä tyylikkäästi ja myös elokuvan kuvaustapa, jossa kamera pysyttelee visusti henkilöiden silmien korkeudella, täydentää täydellisyyttä hipovaa teosta. Al Pacino nousi elokuvan myötä yhdeksi Hollywoodin rakastetuimmista näyttelijöistä, eikä liene väärin väittää, että ilman Kummisetää myös Robert Duvallin tai Diane Keatonin kaltaisten tähtien ura olisi ollut toisenlainen.

Elokuvia verrataan usein toisiinsa niiden saavuttamien palkintojen ja kunniamainintojen perusteella. Kummisetä voitti kolme Oscar-palkintoa, joista yksi oli parhaan miespääosan Oscar. Marlon Brando oli 1970-luvulla jo tunnettu ja kuuluisa näyttelijä, jolla oli myös mielipidevaikuttajan status. Vuoden 1973 Oscar-gaalassa Brando otti kantaa Yhdysvaltojen alkuperäiskansojen kohteluun jättämällä koko tilaisuuden väliin ja lähettämällä nuoren intiaanitytön vastaanottamaan palkintoa hänen puolestaan. Tyttö piti Brandon puolesta kiitospuheen, jossa kritisoi voimakkaasti alkuperäiskansojen kohtelua ja asemaa Yhdysvalloissa. Tempaus herätti keskustelua Yhdysvalloissa ja voidaankin todeta Brandon saavuttaneen – ainakin osittain – tavoitteensa alkuperäiskansojen kohtelun parantumisesta.

Vaikka elokuva on itsessään jo mestariteos, niin erityismaininnan ansaitsee myös elokuvan musiikki. Pitkän uran musiikin parissa tehnyt Nino Rota loi Mario Puzon romaaniin perustuvaan Kummisetä-trilogiaan ikimuistoisen musiikin, josta mies palkittiin niin Golden Globe-, Bafta- kuin Oscar-palkinnollakin. Ennen Kummisetää Rota tunnettiin esimerkiksi Federico Fellinin kaltaisten legendojen elokuvien musiikeista ja uransa aikana säveltäjä toteutti myös oopperoita ja muita musiikkiteoksia, joista hänet tullaan muistamaan vielä pitkään. Erityisesti Kummisetää varten sävelletty Speak Softly Love on yksi upeimmista elokuvakappaleista ja se on levytetty aikojen saatossa myös suomeksi esimerkiksi oopperalaulaja Waltteri Torikan toimesta.

Pidän Kummisetää yhtenä kaikkien aikojen elokuvista. Näin sen ensimmäisen kerran ehkä kuusivuotiaana vanhempieni hyllyssä komeilleelta videokasetilta. Nuorena poikana en kolmetuntista epookkia jaksanut loppuun asti katsoa, mutta ensikosketus yhteen elokuvahistorian suurimmista timanteista oli joka tapauksessa otettu. Katsoin elokuvan kokonaisuudessaan vasta vuonna 2012, jonka jälkeen olen ottanut tavakseni katsoa koko trilogian läpi vähintään kerran vuodessa. Tämä itsessään jo kertoo siitä, kuinka hyvin elokuva kestää aikaa ja kuinka siitä löytää joka katselukerralla jotain uutta. Tällaisia elokuvia tulee harvoin vastaan, vaikka kyseessä olisikin mestariteos tai muuten merkittävä ja koskettava kokemus.

Kummisetä on ajaton klassikko, joka pysyttelee niin omillani kuin virallisemmillakin listoilla kärkipäässä varmasti hamaan tulevaisuuteen asti. Elokuvan hahmojen väliset suhteet, tyylikkäät italialaiset puvut liiveineen kaikkineen ja esimerkiksi Michael Corleonen tapa tehdä asioita ajoittain kylmästikin ovat asioita, joiden vuoksi rakastan elokuvaa. Elokuva on vuosikymmenten saatossa noussut kulttiasemaan ja uskoisin sen olevan myös yksi lainatuimmista teoksista koskaan. Kukapa ei olisi tehnyt leikillisesti ystävälleen ”tarjousta, josta ei voi kieltäytyä”. Silti pidän yhtenä hienoimmista ja tärkeimmistä lainauksista lausetta, jonka Vito Corleone toteaa kummipojalleen Johnny Fontanelle: ”Mies, joka ei vietä aikaa perheensä kanssa, ei voi koskaan olla oikea mies.” Lauseeseen kiteytyy upeasti koko elokuvasarjan sanoma ja se toimii myös oikeassa elämässä hyvänä ohjenuorana. Perhe on ihmiselle parhaimmillaan voimavara, joka pitää hengissä ja jonka kaikki jäsenet kohtelevat toisiaan tasapuolisesti. Siksi pidän Kummisedästä, sen hahmoista ja sen tarinasta erityisen paljon.