tag:blogger.com,1999:blog-7728222353505378702024-03-18T04:59:25.198+02:00Yön pimeydessäCinefiilin jorinoita nähdyistä elokuvista ja elokuvamaailmastajanimaestrohttp://www.blogger.com/profile/18025050217521492686noreply@blogger.comBlogger119125tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-23578630703346907032017-09-26T12:27:00.001+03:002017-09-26T12:27:21.396+03:00Suuri suomalainen: Ikitie<div style="text-align: center;">
<img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1120" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxymx4QX55KqGljQsewb3P-haLzd8SJ6DVAoPSIRIO38bU0fS12KXTF0CO5FYBU6VbGB8wIyGgYbd7icHxmrSThdEQFZN0drOPLSWphg_S9RTnmOPs3nkgIZp82MAgsJ2cEhc43tHG0Wk5/s640/ikitie_teaser_lopullinen_filmikamari.jpg" width="448" /></div>
<h2 style="text-align: center;">
Ikitie | Ruotsi / Suomi / Viro 2017 | 100min | K16</h2>
<h2 style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-large;">★★★★★</span></h2>
<div style="text-align: justify;">
Jussi Ketola (<b>Tommi Korpela</b>) joutuu lähtemään yön selässä kotoaan autokyydin saattelemana. Mustassa autossa istuvat miehet haukkuvat Jussin kommunistiksi ja vievät itärajalle, jossa hänet yritetään ampua. Jussi pakenee rajan yli ja päätyy paikalliseen sairaalaan hoivattavaksi. Sairaalassa hän tapaa miehiä, jotka puhuvat suomea ja lupailevat hänelle asioita. Jussi on päätynyt Neuvostoliittoon eikä osaa aavistaa, millaiseen paikkaan hänet vielä laitetaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSICAFjSp152UfEyUVco77IluoP80A3WUzN038HEu3mVnwIQk6jp4scU3p39KUp_qVP50PE5C4AMyw31CAeOvkEx-1MjxV3LE-656X9K1KxFtZI-uUsSffHBX5L4A_8-sk1934yCEtAHlc/s1600/ikitie_pressi_12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSICAFjSp152UfEyUVco77IluoP80A3WUzN038HEu3mVnwIQk6jp4scU3p39KUp_qVP50PE5C4AMyw31CAeOvkEx-1MjxV3LE-656X9K1KxFtZI-uUsSffHBX5L4A_8-sk1934yCEtAHlc/s640/ikitie_pressi_12.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kallonen hakee Ketolan Jussilta vinkkejä amerikansuomalaisten naisten hurmaamiseen (Kuva: Filmikamari)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ohjaaja <b>AJ Annila </b>(<i>Jadesoturi, Sauna</i>) on tarttunut vaiettuun teemaan Suomen historiassa. <i>Ikitie </i>käsittelee Yhdysvalloista ja Kanadasta Suomeen palanneiden ihmisten pakkokuljetuksia Neuvostoliiton kolhooseille ja <b>Josif Stalinin </b>heihin kohdistamia vainoja. Iso osa paluumuuttajista muutti suoraan Neuvosto-Venäjälle paremman elämän ja suurten lupausten sokaisemana. Visuaalisena ohjaajana tunnetun Annilan kolmas täyspitkä on toistaiseksi miehen paras elokuva ja nostaa hänet lopullisesti kiinnostavimpien suomalaisohjaajien joukkoon. <i>Ikitien </i>tematiikassa liikutaan anteeksiannon, rakkauden ja uskollisuuden tietämillä mutta varsinaisen pääasian kuvaus on todella suoraa ja kaunistelematonta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Ikitie </i>perustuu <b>Antti Tuurin </b>samannimiseen romaaniin. Annila ihastui kirjan kaunistelemattomuuteen ja halusi tuoda sen myös valkokankaalle. Elokuva kuvaakin tylyn kirjaimellisesti sitä arkea, mitä kolhooseilla elettiin. Valheet, tyhjät lupaukset, silmittömät syytökset ja niistä rankaiseminen ovat läsnä jatkuvasti ja mitä pidemmälle tarina etenee, sen epätoivoisemmaksi Jussin ja muiden kolhoosilla asuvien tilanne käy. Annilan aiempiin elokuviin verrattuna ilmapiiri on odottava ja toivoton, mutta <i>Saunastakin </i>tuttu anteeksianto on vahvasti läsnä - etenkin henkilöhahmojen keskinäisessä kemiassa. Miehen kehityssuunta ohjaajana on myös selkeästi ylöspäin, vaikka jo <i>Jadesoturi</i> osoitti, ettei hän tyydy tekemään vain "helppoja" elokuvia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyAIyh3T0o2tSZnXjR9rmTe4nslxH0EkT3wLpFTGtXN-SL4rOA9kxz12_41bFtGSiaU4l3MZXrW4AocQTt_BukGR51_nY_xdAGiVijMDLYLBJBHAKJPbCLRxQulOZHn7zkwCcJQ6K01WIE/s1600/ikitie_pressi_5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyAIyh3T0o2tSZnXjR9rmTe4nslxH0EkT3wLpFTGtXN-SL4rOA9kxz12_41bFtGSiaU4l3MZXrW4AocQTt_BukGR51_nY_xdAGiVijMDLYLBJBHAKJPbCLRxQulOZHn7zkwCcJQ6K01WIE/s640/ikitie_pressi_5.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Ikitie </i>on pohjimmiltaan elokuva rakkaudesta ja anteeksiannosta (Kuva: Filmikamari)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Jussia esittää kenties tämän hetken suurin nimi suomalaisessa elokuvateollisuudessa, Tommi Korpela. Hiljaista, vaatimatonta ja rehellistä pohjalaista maanviljelijää esittävä Korpela onnistuu tuomaan filmille kaiken sen epäuskon ja kärsimyksen mitä hänen esittämänsä mies kokee. Naispääosan elokuvassa tekevä tanskalainen <b>Sidse Babett Knudsen </b>vangitsee kolhoosilla asuvan Saran roolin juuri niin hyvin, kuin <b>Cesar</b>-palkittu näyttelijätär vain voi. Mainitsemisen arvoisia ovat myös Saran tytärtä eri ikäisinä näyttelevien <b>Eedit Parikan </b>ja <b>Rosa Salomaan </b>osuudet sekä pahana Kallosena nähtävä <b>Hannu-Pekka Björkman</b>, joka osoittaa jälleen kyvykkyytensä kantavien sivuroolien esittäjänä. Myös toinen suomalainen suurnäyttelijä <b>Ville Virtanen</b> onnistuu vakuuttamaan katsojan siitä, että suomalaisessa elokuvassa on edelleen tilaa aidosti osaaville tekijöille, eikä joka elokuvaan tarvita mainintaa <i>Putous</i>-näyttelijöistä. Lyhyesti sanottuna elokuvan roolitus on täydellinen nappisuoritus.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_UjPT1rO0oZI8WdRKbokGYk2GQXBrYABBcZRi2qMb19jlRxUDtX0PYNs_6wBE4j6PPhGtle5XRFOidEjQUm6y2WcbPKR3X4H4n-Vjp3dn-I7jsfGNm5sa1S17GU9EcPYlaG2KaQ2wv4Cw/s1600/ikitie_pressi_18.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="358" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_UjPT1rO0oZI8WdRKbokGYk2GQXBrYABBcZRi2qMb19jlRxUDtX0PYNs_6wBE4j6PPhGtle5XRFOidEjQUm6y2WcbPKR3X4H4n-Vjp3dn-I7jsfGNm5sa1S17GU9EcPYlaG2KaQ2wv4Cw/s640/ikitie_pressi_18.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Perheonnea 1930-luvun kolhoosissa (Kuva: Filmikamari)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Korpelan esittämä Jussi on lähes koko elokuvan ajan tapahtumien keskiössä. Se sopii, sillä kertoohan elokuva osaltaan tositapahtumiin perustuvan tarinan juuri Jussi Ketolasta. Korpelan ja muiden hahmojen ulkopuolella elokuvan upeinta antia on <b>Rauno Ronkaisen </b>(<i>Kätilö, Käsky</i>) täydellisyyttä hipova kuvaus. Valtavat maisemaotokset kuvankauniista Virosta pehmentävät hieman elokuvan muutoin jännittävää ja hengästyttävää kerrontaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Ikitie </i>on tähän mennessä vuoden paras suomalainen elokuva. Tommi Korpela nousee roolinsa myötä vahvaksi kilpailijaksi <b>Pekka Strangille </b>(<i>Tom of Finland</i>) vuoden parhaan miespääosan Jussista. Jos Korpela Jussin voittaisi, nousisi hän <b>Tauno Palon </b>ja <b>Lasse Pöystin </b>kaltaisten legendojen edelle ja kaikkein palkituimmaksi suomalaiseksi elokuvanäyttelijäksi. Annilan uralla elokuva on nousujohteinen osoitus siitä, että mies todella on matkalla suuruuteen. Kaikessa kaunistelemattomuudessaan ja karuudessaan <i>Ikitie </i>on lopulta hyvin kaunis ja lämmin elokuva, eikä sen kaltaisia ole viimeisten vuosikymmenten aikana Suomessa kovin montaa tehty.</div>
janimaestrohttp://www.blogger.com/profile/18025050217521492686noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-75123032019191561802017-08-21T14:11:00.003+03:002017-08-21T14:13:01.794+03:00Maestron Top30 - Huumoria, historiaa ja muskeleita<div style="text-align: justify;">
Jos haluaa päästä sisään klassikkoelokuvien ja menestyssarjojen maailmaan, on hyödyllistä osata ainakin englantia, ranskaa, italiaa, espanjaa, japania, koreaa, mahdollisesti kiinaa sekä - joissain tapauksissa - saksaa. Toisaalta, nykyteknologia mahdollistaa myös tekstityksen - ei dubbausta, se on saatanasta - suomeksi. Ennen tekstitysten lukua on kuitenkin hyvä osata edes jollain tasolla lukea. Itse opin lukemaan jo ennen esikouluikää, mistä päästäänkin pikkuhiljaa juhlavuosilistaukseni toiseen osaan.</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Ennen lukutaitoni kehittymistä tutustuin kuitenkin pariin muuhunkin tyyppiin, jotka vaikuttivat osaltaan elokuvamakuni muodostumiseen ja siihen, miksi olen nykyisin sellainen leffa-apina kuin olen. Aloitetaan lista heidän avustuksellan.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<h3 style="text-align: justify;">
<span style="font-size: large;">8. Pirkka-Pekka Petelius & Aake Kalliala</span></h3>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Yksi ensimmäisiä ei-piirrettyjä tv-sarjoja joista - ainakin omasta mielestäni - jotain ymmärsin, oli <i>PulttiBois</i>. PPP:n ja Aaken klassikkosketsit viitoittivat tietäni kotimaisen tv-viihteen pariin ja pakko myöntää, että ovathan <i style="font-weight: bold;">Rampe ja Naukkis</i>, <i style="font-weight: bold;">Herra 47</i>, <i style="font-weight: bold;">Kikkeliskokkelis-mies </i>ja <i style="font-weight: bold;">Heikki ja Kaija</i> edelleen - ainakin aamuyön tunteina taustatyötä blogia varten tehdessä - täysin toimivia ja hauskoja hahmoja.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Peteliuksen ja Kallialan sketsisarja legendaarisen <i>Pump Up The Volume</i> -hitin kanssa sopi 80- ja 90-lukujen vaihteen ohjelmistoon ja ajankuvaan varsin hienosti. <i style="font-weight: bold;">Velipuolikuun</i>, <i style="font-weight: bold;">Tabun</i>, <i style="font-weight: bold;">Älywapaan Palokunnan </i>ja jo 70-luvun alussa ilmestyneen <i style="font-weight: bold;">Ilkamat</i>-sarjan kanssa se muovasi suomalaisten huumorintajua ja viihdemakua tavalla, jonka ylitti - etenkin omassa maailmankuvassani - vain yksi mies.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<h3 style="text-align: justify;">
<span style="font-size: large;">9. Pertti "Spede" Pasanen & Vesa-Matti Loiri</span></h3>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että lähes jokainen <b>Spede Tuotannon </b>jäsen miehestä itsestään aina <b>Hannele Lauriin </b>saakka olisi ansainnut oman osuutensa listallani. Totuus kuitenkin on, että Spede ja Vesku ovat juuri ne miehet, joiden ohjelmat ja elokuvat ovat omaa tajuntaani eniten järisyttäneet.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Olen nähnyt kaikki Speden elokuvat aina sivuosien <i><b>Villistä Pohjolasta </b></i>(1955) ja <i style="font-weight: bold;">Hopaa Rajan Takaa </i>(1963) miehen omiin Suomikomedian klassikoihin ja <b>Uuno Turhapuro</b> -elokuviin. Yksi ensimmäisiä näkemiäni oli joko <i style="font-weight: bold;">Koeputkiaikuinen ja Simon Enkelit </i>(1979) tai <i style="font-weight: bold;">Lentävät luupäät </i>(1984) - molemmat kotona vanhoina VHS-tallenteina nautittuna. Uuno-elokuvista suosikkini on ehdottomasti <i style="font-weight: bold;">Uuno Turhapuro - herra Helsingin herra </i>(1991). Uuno tekee elokuvassa Multiurheilun maailmanennätyksen rikkomalla useita yleisurheiluennätyksiä peräkkäin voittamalla samaan aikaan shakkiottelun, mikä nosti aikanaan Uunon hetkeksi aikaa omien urheilusankarieni kärkipaikalle.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Spede Pasanen oli elokuvantekijä, jolla oli suuri vaikutus koko suomalaisen elokuvakulttuurin kehitykseen. <b>Suomen Elokuvasäätiön </b>kanssa riitautunut ja ilman tukia jäänyt Pasanen tuotti urallaan lukuisia menestyselokuvia, jotka rahoitti pääasiassa itse ja jotka eivät kriitikoille kelvanneet. YLEn radiohaastattelussa vuodelta 1993 Pasanen totesikin hauskasti, että sinä päivänä kun kriitikot hänen elokuviaan kehuvat, lopettaa hän filmien teon kokonaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Elokuvauransa ohella Spede tuotti lukuisia tv- ja radio-ohjelmia, joista omissa muistoissani kirkkaimpina loistavat <b style="font-style: italic;">Spede Show</b><i>, </i><b style="font-style: italic;">Speden sallitut leikit </b>sekä <b style="font-style: italic;">Speden Spelit</b>. Myös <b>Leo Jokelan </b>kanssa tuotettu radiohupailu <i style="font-weight: bold;">Ruljanssiriihi </i>ja sen päähenkilö, papukaija <b>G. Pula-aho</b> olivat jo ala-asteella Spede-suosikkejani.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Vesku Loiri </b>on vakuuttanut minut multitalenttina ja näyttelijänä jo <b>Mikko Niskasen </b><i style="font-weight: bold;">Pojat </i>-elokuvassa vuodelta 1962. Uunojen ja muiden Spede-hahmojen lisäksi yhtenä kotimaisista suosikkilaulajistani Loirin jättäminen listalta olisi ollut kuolemansynti. Hänen <b>Sydämeeni Joulun Teen </b>-joulukonserttinsa on yksi omalla Bucket Listilläni olevista asioista - toivon mukaan sen kokemiseen avautuu vielä mahdollisuus.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<h3 style="text-align: justify;">
<span style="font-size: large;">10. Edvin Laine & Valentin Vaala & Matti Kassila</span></h3>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Yksi lapsuudestani tähän päivään säilynyt perinne on sairaslomapäivien kuluttaminen sohvalla suomalaisia elokuvia katsoen. Rakkaan <b>Äitini </b>aloittama flunssanhoitomuoto - kutsuttakoon sitä vaikkapa elokuvahoidoksi - toimii edelleen ja esitteli minulle jo aikaisin mustavalkoiset näytelmäelokuvat, joista en 90-luvulla oikeastaan tiennyt vielä mitään.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Joitain suosikkeja listatakseni nostan jalustalle kolmikon <b>Laine, Vaala, Kassila</b>. Kaksi ensimmäistä ohjasivat mm. <i style="font-weight: bold;">Niskavuori-</i>elokuvia ja Kassilan parhaimmistoon kuuluvat <b>Komisario Palmu </b>-elokuvat. Oma kärkeni herroilta lienee kuitenkin tämän kaltainen:</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
1. <i style="font-weight: bold;">Täällä Pohjantähden alla</i> & <i style="font-weight: bold;">Akseli ja Elina </i>(1968 & 1970) - Edvin Laine</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
2. <i style="font-weight: bold;">Kaasua, Komisario Palmu! </i>(1961) - Matti Kassila</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
3. <i style="font-weight: bold;">Komisario Palmun erehdys </i>(1960) - Matti Kassila</div>
<div style="text-align: justify;">
4. <i style="font-weight: bold;">Tuntematon sotilas </i>(1955) - Edvin Laine</div>
<div style="text-align: justify;">
5. <i style="font-weight: bold;">Niskavuoren naiset </i>(1938) - Valentin Vaala</div>
<div style="text-align: justify;">
5. <i style="font-weight: bold;">Juurakon Hulda </i>(1937) - Valentin Vaala</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
6. <i style="font-weight: bold;">Vaimoke </i>(1937) - Valentin Vaala</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Etenkin Laineen adaptaatio <i>Pohjantähti</i>-trilogiasta on sellainen elokuva, joka on jättänyt jälkensä minuun niin elokuvien ystävänä kuin ihmisenäkin yleensä. Suomen itsenäistymisen vaiheita Pentinkulmalla 1880-luvulta aina 1950-luvun alulle käsittelevä elokuva opetti pienelle pojalle historiaa ja on ainakin jollain tapaa vaikuttanut myös siihen, kuinka suhtaudun luokkaeroihin tai politiikkaan. Kaiken lisäksi se on yksi suomalaisen värielokuva-ajan suurimpia ja upeimpia elokuvia. <i>Akseli ja Elina </i>kärsii elokuvana hieman <b>Titta Karakorven </b>vaihtumisesta <b>Ulla Eklundiin</b>, mutta muuten se on varsin toimiva jatko-osa.<br />
<br /></div>
<h3 style="text-align: justify;">
<span style="font-size: large;">11. Katherine Kelly Lang & Ronn Moss</span></h3>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Jopa itselläni loksahti leuka lähes lattiaan saakka, kun tajusin nostavani <i style="font-weight: bold;">Kauniit ja rohkeat</i> tälle listalle. Mutta kuten jokaiselle henkilölle tällä listalla, <b>Brookelle </b>ja <b>Ridgellekin </b>on tarinansa.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Opin lukemaan verrattain nuorena, muistaakseni 5-vuotiaana. Tämän mahdollistivat <b>Tammen Kultaisen Kirjaston </b>ja <b>Pupu Tupunan </b>voimaan luottaneiden, iltasatuja ahkerasti lukeneiden vanhempieni ohella <b>Mummuni </b>ja <b>Pappani</b>. Heidän arkirutiineihinsa kuuluivat minun ja pikkusiskoni hoitamisen ohella näköradion kääntäminen Maikkarille täsmälleen kello 17.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Miten Forresterin ja Spectran muoti-imperiumien sisäsiittoinen valtataistelu sitten minuun liittyi? Kello 17 alkoi - ja alkaa edelleen - Kaunareiden lisäksi myös <b>Pikku Kakkonen</b>. Taimi-mummuni onnistui lahjoa minut kääntämään televisio Kakkoselta Maikkarille lettujen ja köyhien ritarien avulla, mutta eipä minua heidän olohuoneestaan poiskaan häädetty. Siitä sitten, Pupu Tupunan kanssa alkuun opittujen sanojen ja kirjainten rohkaisemana, jäin rakkaiden isovanhempieni seuraan ja katsoin melko usein heidän kanssaan Kaunareita ja opin yhden sivistyneen ihmisen perustaidoista samalla, kun Ridge itketti Tayloria ja Brookea leuka pitkällä. Kaikkea sitä.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<h3 style="text-align: justify;">
<span style="font-size: large;">12. David Hasselhoff & Arnold Schwarzenegger & Sylvester Stallone</span></h3>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Sådär, osasin lukea ja sen jälkeen alkoikin alamäki. Tai riippuu tietysti siitä, keneltä kysyy. Jos minulta kysytään, niin lukutaito vain avasi ovia uusiin mahdollisuuksiin ja uudenlaisten sarjojen ja elokuvien maailmaan. Toki tässä vaiheessa voisi puhua <i style="font-weight: bold;">Simpsoneista </i>tai <i style="font-weight: bold;">South Parkistakin</i>, mutta jääkööt piirrossarjat tällä listalla edellisen osan varaan.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Ala-asteella - kyllä, liian nuorena - olin <b>Zorron </b>ja muiden viittasankareiden ohella kiinnostunut myös toimintasarjoista ja -elokuvista. <b>Michael Knight </b>ja hänen käsittämätön puhuva autonsa <b>KITT</b> kiinnostivat meidän perheessä myös isoveljeäni, mutta myös minua. <i style="font-weight: bold;">Baywatch</i> jäi <b>Pamela Andersonista </b>huolimatta tuossa vaiheessa vielä katsomatta, mutta <i style="font-weight: bold;">Ritari Ässä </i>oli ohjelma, jota ei voinut jättää väliin.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Arnold Schwarzenegger</b> löytyy listalta siksi, että <i style="font-weight: bold;">Terminator 2: Tuomion päivä </i>(1991) oli yksi ensimmäisiä toimintaelokuvia, joita näin. Se on myös yksi parhaista tähän päivään asti. Se on myös elokuva, jonka myötä opin mitä "quote" tai "leffasitaatti" tarkoittaa.<i> </i>90-luvulla Arska teki myös hieman toisenlaisia elokuvia, kuten <i style="font-weight: bold;">Lastentarhan kyttä </i>(1990), <i style="font-weight: bold;">Last Action Hero </i>(1993) ja <i style="font-weight: bold;">Isäni on turbomies</i> (1996), joiden ilmestymisen aikaan en pitänyt lainkaan ihmeellisenä sitä, että Terminaattori voisi esiintyä lapsensa joulun pelastavana isänä. Toki miehen vyöllä on myös <i style="font-weight: bold;">Conan Barbaarin </i>(1982), <i style="font-weight: bold;">Commandon </i>(1985), <i style="font-weight: bold;">Predatorin</i> (1987) ja <i style="font-weight: bold;">Total Recallin </i>(1990) kaltaisia helmiä, mutta mielestäni vain yksi voi olla paras ja Arskan kohdalla se on T2.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Sylvester Stallone </b>täydentää tämän isojen poikien kerhon mallikkaasti. Myös ohjaajana ja käsikirjoittajana kunnostautunut Syltty on tietysti näytellyt myös <b>John Ramboa </b>useaan otteeseen, mutta minulle hän on aina <b>Rocky Balboa</b>. Alkuperäinen viiden Rocky-elokuvan sarja on itselleni yhtä merkittävä, kuin <i style="font-weight: bold;">Star Wars</i>- tai <i style="font-weight: bold;">Batman</i> -elokuvat. <i>Eye of the Tiger </i>on myös erittäin toimiva treenibiisi vielä 2010-luvullakin ja vaikka <i style="font-weight: bold;">Rocky Balboa </i>(2006) olisikin voitu jättää tekemättä niin viimeistään <i style="font-weight: bold;">Creed </i>(2015) osoitti, millainen elokuvantekijä Stallone oikeasti on. Näin <i style="font-weight: bold;">Rockyn </i>(1976) alle 10-vuotiaana ja väitän sen olleen noihin aikoihin yksi lempielokuviani.</div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
---<br />
<br />
Lista etenee ja juttujen pituus kasvaa. Mahtavaa jos vieläkin pysyt matkassa. Ensi kerralla nauretaan vielä vähän ja vedetään pahiksia turpaan todellisella paatoksella mutta ennen kaikkea, siirrytään lähemmäksi täysi-ikäisyyttä ja "aikuisuutta".<br />
<br />
Hasta la vista, Babies. I'll be back.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/TicIH5VBSqM/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/TicIH5VBSqM?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br /></div>
janimaestrohttp://www.blogger.com/profile/18025050217521492686noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-69266984381617274452017-07-24T13:49:00.000+03:002017-07-24T13:49:25.959+03:00Maestron Top30 - Lastenohjelmat<div style="text-align: justify;">
Täytin eilen 29 vuotta. Tämä tarkoittaa populaarikulttuuriviittauksin ainakin sitä, että että nuoruuteni (ja elämäni) loppuu vuoden kuluttua (<b>Schmidt</b>, <i style="font-weight: bold;">New Girl</i>). </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tällaisena hetkenä on hyvä pysähtyä miettimään sitä, mitkä asiat ja ennen kaikkea ketkä ovat vajaassa 30 vuodessa vaikuttaneet siihen, että elokuvista tuli niin iso osa elämääni kuin se nykyisellään on. Tästä alkaa siis henkilökohtainen top 30 -listani, jonka järjestys perustuu pääosin intuitioon ja toisaalta kronologiaan. Jos jaksat listan loppuu asti, niin luultavasti tunnet minut hieman paremmin, kuin vielä hetki sitten.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Listasta tulisi kertarykäisyllä valtava, joten pätkäisen sen muutamaan osaan omavaltaisella jaottelulla. Ensimmäinen osa kertoo 80- ja 90-lukujen välisestä ajasta ja ajasta, jolloin pääosassa olivat piirretyt ja lastenohjelmat.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<h3 style="text-align: justify;">
<span style="font-size: large;">1. Allu Tuppurainen & Veijo Pasanen</span></h3>
<div style="text-align: justify;">
Varhaisimmat lapsuusmuistoni liittyvät siihen, kun olin 2- tai 3-vuotias. Tanssahtelin kotitalomme alakerrassa Molla-Maija -nuken kanssa kuin Uma ja John <i>Pulp Fictionissa</i>. Tätini laittoi Taimi-mummulleni permanenttia ja Yrjö-pappani piti minulle seuraa tätini miehen kanssa. Mankassa pyöri C-kasetti, jonka ääniraita koostui <b>Röllin </b>lastenlauluista. Muistan tämän episodin hyvin myös siksi, että olen nähnyt sen melkoisen monta kertaa VHS-kasetilta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Rölli </b>ja <b>Pelle Hermanni </b>ovat varmasti meille 80-luvun lopulla syntyneille yhtä tuttuja, kuin Muumipeikko tai Ransu Karvakuono. Pikku Kakkonen kuului ensimmäisiin suosikkiohjelmiini ja Rölli lauluineen ja Hermanni sirkuksineen sen parhaimmistoon. Jos vielä tänäkin päivänä Pelle Hermannin tunnusmusiikki tai jokin Röllin hirmuisista lauluista saa aikaan nostalgiakutinaa vatsanpohjassa niin lienee oikeutettua, että nämä herrat ovat listani kärkipäässä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pertti Pasasen serkkuna tunnettu <b>Veijo Pasanen</b> teki näyttelijän urallaan pääasiassa sivurooleja ja vuonna 1988 kuolleen näyttelijän muistettavin rooli lieneekin juuri Sirkuspelle Hermanni.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Allu Tuppuraisen</b> viimeisin Rölli-rooli nähtiin viime vuonna elokuvassa <i>Rölli ja kaikkien aikojen salaisuus</i>. Koko kansan suosikki Rölli valittiin <b>Satusuomalaiseksi</b> vuonna 2006. Lastenohjelmien lisäksi Tuppurainen tunnetaan myös yhtenä <b>Visa Mäkisen </b>luottonäyttelijöistä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<h3 style="text-align: justify;">
<span style="font-size: large;">2. Inkeri Wallenius & Elina Salo</span></h3>
<div style="text-align: justify;">
<b>Inkeri Walleniuksen </b>nimi ei välttämättä soita kelloja, mutta kun nimeen yhdistetään <i>Tao Tao</i> tai <i>Peukaloisen Retket</i>, niin monen ikätoverini korviin varmasti kantautuu yksi suomeksi dubattujen sarjojen/elokuvien legendaarisimpia ääniä. <b>Elina Salohan </b>on luonnollisesti Pikku Myy, mutta itselleni hän on myös Kirsti Skrof (<i>Kaasua, Komisario Palmu</i>) eikä tällaisessa yhteydessä voi olla mainitsematta hänen lukuisia esiintyimisiään <b>Aki Kaurismäen </b>elokuvissa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Walleniuksen ura elokuvien dubbaajana on yli 50 vuoden mittainen, alkaen aina <i>Maija Poppasesta </i>(1964) ja päättyen 2010-luvun piirroselokuviin kuten <i>Herra Popper ja pingviinit </i>(2011) tai <i>Monsterit: Yliopisto</i> (2013).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Elina Salo näytteli viimeksi valkokankaalla Kaurismäen <i>Toivon tuolla puolen </i>(2016).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<h3 style="text-align: justify;">
<span style="font-size: large;">3. Walt Disney</span></h3>
<div style="text-align: justify;">
<b>Walter Elias Disney</b> kuuluu takuulla jokaisen meidän lapsuuteemme - ainakin jollain tavalla. Itselleni parasta antia olivat Klassikkopiirretyt <i>Lumikista </i>(1937) alkaen, päällimmäisinä suosikkeina <i>Aladdin </i>(1992), <i>Leijonakuningas </i>(1994), <i>Miekka kivessä </i>(1963) ja <i>Robin Hood </i>(1973).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Disneyn hahmoista suosikkini oli ja on <b>Aku Ankka</b>. Olen ymmärtänyt, että lapsena voi valita joko Akun tai <b>Mikin </b>leirin, vähän kuin jalkapallofanien keskuudessa. Myös <b>Tiku ja Taku </b>olivat viihdyttäviä kiusanhenkiä, mutta yksi hahmo syrjäytti jo varhain itselläni kaikki muut eikä edes tule Disneyn tallista.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<h3 style="text-align: justify;">
<span style="font-size: large;">4. Mel Blanc</span></h3>
<div style="text-align: justify;">
Jopa Aku Ankkaa ja Disneyn muita hahmoja suurempi idoli itselleni lapsena oli <b>Väiski Vemmelsääri</b>. Pitkäkinttuinen jänöjussi vähät välitti säännöistä tai metsästäjä <b>Elmer Fuddista</b>, joten alle kouluikäiselle minälleni hänen kaikkivoipaisuutensa ongelmiin tai vastoinkäymisiin nähden oli täydellistä buustia ja todellinen esikuva.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mel Blanc antoi äänensä Väiskin lisäksi lukuisille muille <b>Looney Toons </b>-hahmoille, kuten <b>Sylvesterille</b>, <b>Repe Sorsalle</b>, <b>Putte Possulle </b>ja <b>Kelju K. Kojootille</b>. Yli 60-vuotisen uransa varrella mies haali itselleen yli 1000 erilaista ääniroolia ja häntä voidaankin pitää kaikkien aikojen ääninäyttelijänä. Blanc kuoli vuonna 1989.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<h3 style="text-align: justify;">
<span style="font-size: large;">5. William Hanna & Joseph Barbera</span></h3>
<div style="text-align: justify;">
Suomenkielisten lastenohjelmien lisäksi MTV:ltä tuli 90-luvun alussa luonnollisesti myös englanninkielistä ohjelmaa. Näitä myös dubattiin jo tuolloin runsaasti suomen kielelle - onneksi. <i>Kiviset ja Soraset</i>, <i>Jetsonit</i>, <i>Tom & Jerry</i>, <i>Top Cat</i>, <i>Super Ted</i>, <i>Kapteeni Planeetta </i>jne jne... Lista on pitkä, mutta jo näistä mainituista voi päätellä, kuinka suuren osan suosikeistani <b>Hanna-Barbera Inc. </b>tuotti tuohon aikaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Peruskouluaikana serkkupojan luona satelliittikanavilta löytyi myös <b>Cartoon Network</b>, joka esitti näitä klassikkopiirrettyjä ympäri vuorokauden. Useat yökyläilyt vielä yläasteellakin olivat todella unettomia vähintään osaksi näiden loistavien ohjelmien ansiosta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<h3 style="text-align: justify;">
<span style="font-size: large;">6. Inger Nilsson</span></h3>
<div style="text-align: justify;">
Rakastin pienenä <b>Peppi Pitkätossua</b>. <i>Peppi Pitkätossu seitsemällä merellä </i>(1970) ja <i>Peppi Pitkätossu karkuteillä </i>(1970) olivat ensimmäisiä ruotsinkielisiä elokuvia, jotka näin ja joista todella pidin. Inger Nilssonin tärkein ja merkittävin rooli maailman vahvimpana tyttönä toimii edelleen esikuvana monille tytöille ympäri maailman. Esimerkiksi <b>Stieg Larssonin </b><i>Millenium-trilogiassa </i>esiintyvää <b>Lisbeth Salanderia </b>on tituleerattu "gootti-Pepiksi".</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nilsson on Peppi-uransa jälkeen tehnyt joitain elokuva- ja tv-rooleja joista kenties mainittavimpana <b>Ewa Svensson </b>Gotlantiin sijoittuvassa rikossarjassa <i>Komissaren och Havet </i>(2007-).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<h3 style="text-align: justify;">
<span style="font-size: large;">7. Duncan Regehr</span></h3>
<div style="text-align: justify;">
Opittuani lukemaan aukeni minulle myös aivan uudenlainen lastenohjelmien maailma. Yksi eniten fanittamiani hahmoja, jota myös mielelläni leikeissä esitin, oli <b>Zorro</b>. Duncan Regehrin (<i>The Last Days of Pompeii</i>, <i>Monster Squad</i>) esittämä miekkasankari esiintyi Maikkarin lauantaiaamuissa 1990-1993 ja oli joka kerta yhtä jännittävä ja innostava taistellessaan heikkojen puolesta - pahaa vastaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sain tuohon aikaan lahjaksi myös Zorron miekan, jonka päässä oli valkoinen liity Z-merkkiä varten. Olen edelleen hieman pahoillani äitini puolesta, joka sai pestä Zorron merkkiä milloin mistäkin kaapin ovesta tai tapetista...</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
---</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Rölli, Pelle Hermanni, Nils Holgersson, Tao Tao, Pikku Myy, Peppi Pitkätossu, Väiski Vemmelsääri, Zorro... Aikamoinen lista jo tässä vaiheessa, kaikki yhtä merkittäviä omassa elämässäni. Ensi kerralla siirrytään jo hieman pois aamupiirrettyjen maailmasta ja pikkuhiljaa kohti elokuvia ja "vakavampia" tv-sarjoja. Jos luit tähän asti, niin kiitos!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/xxhud0q5FOE/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/xxhud0q5FOE?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
janimaestrohttp://www.blogger.com/profile/18025050217521492686noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-86689791601152058022017-05-30T14:21:00.002+03:002017-05-30T14:22:48.611+03:00Areenan Klassikot: Teuvo Tulion Sensuela<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd5vHNJh4n6i_KDZPZrBwopcIcSZwZOp5Mv6pMQKnb9xUULjzoaeITmqDaCXAr4ytyN-ecsDKCq9RUK3eqGhWOZGZBFqZHNYk1FXKP4MOz4F6-iZjOlhwVHvd-PIYK-dldYwVyOoeBj5po/s1600/sensuela1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1077" data-original-width="1539" height="446" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd5vHNJh4n6i_KDZPZrBwopcIcSZwZOp5Mv6pMQKnb9xUULjzoaeITmqDaCXAr4ytyN-ecsDKCq9RUK3eqGhWOZGZBFqZHNYk1FXKP4MOz4F6-iZjOlhwVHvd-PIYK-dldYwVyOoeBj5po/s640/sensuela1.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-large;"><i>Sensuela </i>| Suomi 1973 | 110min | K16</span></div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jatkosodan lopulla saksalaisen Hansin (<b>Mauritz Åkerman</b>) lentokone putoaa ja mies joutuu laskuvarjoineen Lapin erämaahan. Lapinmaassa kohdellaan myös ulkomaalaisia kuin omia, joten Hans pääsee paikallisen paliskunnan hoiviin. Porokeisari Aslak (<b>Ossi Elstelä</b>) huolestuu kuitenkin huomattuaan, kuinka hänen kuvankaunis tyttärensä Laila (<b>Marianne Mardi</b>) katselee saksalaissotilasta "sillä silmällä". Aslak häätää Hansin Norjan Lapin puolelle ja toivoo, ettei tämä enää tapaisi Lailaa.</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Laila ja Hans kuitenkin - sattumalta - tapaavat uudelleen, kun mies kameroinensa saapuu lappalaismarkkinoille lähikaupunkiin. Nuoripari karkaa Helsinkiin ja Aslak pettyy tyttäreensä syvästi. Elämä suuressa kaupungissa paljastuu nopeasti turhan pinnalliseksi Lailalle ja hän ajautuu hanttihommiin ja huonoihin ympyröihin, kunnes tapaa ihanan Pekan (<b>Ismo Saario</b>). Hans saa jäädä omien arvojensa nojaan ja Lailan elämä tuntuu asettuvan uomiinsa, mutta tyttö kaipaa yhä isäänsä ja kirjoittaa tälle usein kirjeitä - saamatta vastakaikua. Lopulta isä päättää tulla tapaamaan tytärtään Helsinkiin, muttei aivan niin lämpimin ajatuksin, kuin tyttö kuvittelee.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Teuvo Tulion </b>viimeiseksi ohjaukseksi jäänyt <i>Sensuela </i>on ihastuttavan camp-henkinen melodraama, jota ei voi katsoa vakavalla naamalla. Elokuva on kuvattu vanhanaikaisella kalustolla, sen tekeminen kesti vuosia ja kaiken kaikkiaan se on kriittisin silmin katsottuna enintään kahden tähden elokuva, jos oikein positiivisesti ajattelee. Se on kuitenkin eräänlainen kulttielokuva, eikä pelkästään siksi, että se on tehty 1960- ja 1970-lukujen taitteessa, jolloin suomalainen elokuvateollisuus eli niin sanottua "nollavuottaan". Elokuvaa ei julkaisuvuonnaan nähty kuin parissa pienessä teatterissa ja koska kyseesäs on ensimmäinen K-18 -leiman saanut kotimainen elokuva, sen saattaminen suuren yleisön keskuuteen jäi kokonaan tekemättä Tulion elinaikana. Vasta DVD-julkaisunsa myötä myös televisioon saatu teos on nykyisin fyysisenä kopiona jonkinlainen keräilyharvinaisuus, mikä osaltaan lisää kulttiarvoa.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGww05l4P62scW6e_odH9gVDnXifhW4qcHRkRm7b7bujBir60dq-PeGkiSY2TLvt3zqt2Qn4f9-Rc0kh3fSNWBDMT8FhZtice3zPgfpD2xu2ML4eT69ujD-_THQZPiG9JcfJANgres624f/s1600/sensuela2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1079" data-original-width="1531" height="450" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGww05l4P62scW6e_odH9gVDnXifhW4qcHRkRm7b7bujBir60dq-PeGkiSY2TLvt3zqt2Qn4f9-Rc0kh3fSNWBDMT8FhZtice3zPgfpD2xu2ML4eT69ujD-_THQZPiG9JcfJANgres624f/s640/sensuela2.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Marianne Mardi on kuin "köyhän naisen" Mirjami Kuosmanen (kuva: YLE)</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Elokuvan alussa Tulio tekee - kenties tahattomasti - kunniaa yhdelle kaikkien aikojen suomalaiselokuvista. Lapin jylhissä ja lumisissa maisemissa Laila ottaa osaa porokilpailuihin ja näyttää miehille kaapin paikan - aivan kuten <b>Mirjami Kuosmanen </b>parikymmentä vuotta aiemmin <i>Valkoisessa peurassa</i>. Siihen ne nostalgiatripit sitten jäävätkin. Lentokoneisiin, aidon väriseen tekovereen tai edes kunnioitusta herättäviin lapinpukuihin ei Tulion budjetissa riittänyt pätäkkää, joten jälki on hyvin... No, juuri sellaista.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Sensuelassa </i>on asioita, jotka omaan silmääni näyttävät piristäviltä juuri epäonnistumisensa vuoksi. Vanhalla kalustolla kuvatun elokuvan värit ovat räikeän kontrastiset, mikä tekee esimerkiksi punaisen sävyistä erityisen silmäänpistäviä. Yllätyksekseni tämä ei suinkaan häiritse, vaan lähinnä raikastaa elokuvan muuten tunkkaista näyttelyä ja kerrontaa. Sanoinko tunkkaista? Tarkoitin toki loogisuuden rajoja nerokkaasti rikkovaa - on kuitenkin kyse Teuvo Tuliosta. Joka tapauksessa alunperin englanniksi kansainvälisiä markkinoita silmällä pitäen tehty <i>Sensuela </i>on dubattu - lähes 50 vuotta vanhalla tekniikalla ja taidolla - suomeksi. Dubbaus häiritsee elokuvassa teknisistä asioista kenties eniten.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Kokeileva ja logiikalle huutonaurulla reflektoiva elokuva tuo mieleen <b>Ed Woodin</b> camp-elokuvat ja löytyypä teoksesta joitain aikalaistensa, kuten <i>Karvojen </i>(1974) tyyppistä elokuvakerronnan normeille naureskelevaa hömppääkin. Isä-Aslakin oraalinen poronkuohinta elokuvan alussa ja siihen liittyvät lavastukselliset ja tehosteelliset erikoisuudet tulevat väistämättä uniin, joten realismiakaan ei elokuvasta puutu. Elokuvan musiikista vastaa pääosin <b>Pjotr Tshaikovski</b> ja jos <i>Joutsenlampi </i>ei ole vielä tuttu, niin tämän elokuvan jälkeen <b>Darren Aronofskyn</b><i> Black Swan</i> (2010) ei tunnu ainakaan musiikin puolesta juuri miltään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiciDjho7NqWwK8Ah3NQs_biDP3MWXaWL1uI447uyL5Hm3VMzBuiT8dhqqiy1L87ICmSBUBKF8cg0fqIiuaIxbhO7IjuWNYDx08e9VNAZTbfdlqdU1BankjWmktVI4dbGIj1G8vcQpy1HHu/s1600/sensuela3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1078" data-original-width="1529" height="450" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiciDjho7NqWwK8Ah3NQs_biDP3MWXaWL1uI447uyL5Hm3VMzBuiT8dhqqiy1L87ICmSBUBKF8cg0fqIiuaIxbhO7IjuWNYDx08e9VNAZTbfdlqdU1BankjWmktVI4dbGIj1G8vcQpy1HHu/s640/sensuela3.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lapintytöltä käy löylynheitto Helsingissäkin (kuva: YLE)</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Näillä saatesanoilla ja pohdinnoilla, annan <i>Sensuelalle</i> viihdearvonsa ja kaiken muun vuoksi arvosanan <b>3 / 5. </b>Se on nerokasta campia, eikä se selittele itseään millään tavoin. Sen DVD-kopio on muuten lahjoitettu <b>Quentin Tarantinolle</b> toimittaja <b>Kalle Kinnusen </b>toimesta, joten voisiko tällainen elokuva olla täysin susi? Vuonna 2012 elokuvakriitikot nostivat sen kaikkien aikojen 9. parhaaksi suomalaiseksi elokuvaksi, mikä kertoo minusta kylliksi elokuvan hienoudesta ja arvostuksesta. Se kannattaa katsoa!</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Lopuksi lainaan <b>Elitistin Ilja Rautsia</b>, joka kirjoitti <i>Sensuelasta </i>vuonna 2007 tällä tavoin:</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<i>"Kaiken kaikkiaan Sensuela on kuin Lappiin varusteenaan pelkkä elokuvakamera tiputetun seksinnälkäisen Ed Woodin ohjaama kooste noin kuudesta ideasta, jotka vaihtavat prioriteettiaan satunnaisessa järjestyksessä kuvausten edetessä. Se on ontuva, kömpelösti rönsyilevä ja ylettömän nolo, naiivi ja samalla hävyttömän eksploitatiivinen elokuva. Mutta se on myös loputtoman kiehtova, logiikan ja kerronnan sääntöjä rikkova sekä mielikuvituksekas sekoilu selvästi ajastaan tippuneen ja teknisiltä kyvyiltään surkastuneen visionäärin vimmaisesta mielestä. Sensuela on riemastuttavan hämmentävä."</i>janimaestrohttp://www.blogger.com/profile/18025050217521492686noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-51489265926667586222017-05-24T07:56:00.002+03:002017-05-24T07:57:07.259+03:00Ahman joutsenlaulu: Logan<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHznUyiipDvL4qYgNTIxBtkAN6j1ie7GSGl3f6Zefs5VOWNUeVl05WPbdYRJgxPhYFnVARwUBEy2p1iSIw4eAmAsg4Mk2wNHhD_Ve2wPFCN4Q3lSC7FOGZlu8LLeddVdI64I4200Mv04V_/s1600/l1006049.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="424" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHznUyiipDvL4qYgNTIxBtkAN6j1ie7GSGl3f6Zefs5VOWNUeVl05WPbdYRJgxPhYFnVARwUBEy2p1iSIw4eAmAsg4Mk2wNHhD_Ve2wPFCN4Q3lSC7FOGZlu8LLeddVdI64I4200Mv04V_/s640/l1006049.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><i>Logan</i> | USA/Kanada/Australia 2017 | 137min | K16</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Vuosi 2029. Logan (<b>Hugh Jackman</b>) herää Teksasin El Pasossa outoon meteliin. Meksikolaisnuoriso on päättänyt irrottaa kromivanteiset renkaat hänen limusiinimittaisesta autostaan. Logan yrittää tehdä pojille selväksi, ettei heidän kannattaisi naarmuttaa kromivanteita, mutta raihnaisen vanhan miehen sanat kaikuvat kuuroille korville. Tämän seurauksena Logan joutuu antamaan pojille isän kädestä siinä määrin, etteivät he jatkossa varasta vanteita kuin enkeleiltä. Meksikon puolella Logania odottavat albiinomutantti Caliban (<b>Stephen Merchant</b>) sekä kenties Loganiakin raskaammin vanhentunut Charles Xavier (<b>Patrick Stewart</b>). He kohtaavat nuoren tyttömutantin, joka muistuttaa hämmentävän paljon Logania ja hänen huolehtimisestaan tulee vastentahtoisesti yksi harmaantuneen Loganin päätehtävistä jatkossa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Logan </i>on ohjaaja <b>James Mangoldin </b>(<i>Walk the Line, 3:10 to Juma</i>) toinen Wolverine-elokuva. Sen on tarkoitus olla myös Hugh Jackmanin joutsenlaulu vihaisen ahman roolissa ja kun elokuvan katsoo voikin todeta, että näin - ainakin toivottavasti - onkin. Viimeisten kolmen Wolverine-aiheisen elokuvan perusteella lähes 200-vuotias mutantti on harmaantunut, ikääntynyt ja hidastunut todella ratkaisevasti. Elokuvan K-16 -ikärajoitus on hyvin perusteltu, vaikka verellä ja kirosanoilla mässäily ovatkin asioita, jotka tekevät katselukokemuksesta ajoittain hieman pakonomaista. Elokuvasta kohistiin sen "R-luokituksen" vuoksi, mutta Suomessa elokuvalle ei K-18 -leimaa niin vain lätkäistäkään. Silti <i>Logania </i>voidaan kevyesti pitää parhaana supersankarielokuvana tai ainakin parhaana Wolverinea käsittelevänä elokuvana, mitä tähän päivään mennessä on tehty.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge_Kr0uAV8D2Y0Oj2JpnQASMczRBLlRJ7E11bPHaewA8npclqTA5g7ZkQWESPHQ_20DySjf7MMPIKiIbtPeModmTHvaSQpruGKpffTs9M8qePxonouSgI3h9yrCEOQ3yp6wi0x0HZREUuq/s1600/df_03259.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="432" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge_Kr0uAV8D2Y0Oj2JpnQASMczRBLlRJ7E11bPHaewA8npclqTA5g7ZkQWESPHQ_20DySjf7MMPIKiIbtPeModmTHvaSQpruGKpffTs9M8qePxonouSgI3h9yrCEOQ3yp6wi0x0HZREUuq/s640/df_03259.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mies ulkoiluttamassa seniiliä isäänsä meksikolaisessa vanhainkodissa. © 2016 Twentieth Century Fox Film Corporation</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Elokuva sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa mutantit ovat pääasiallisesti kuolleet tai muuten kadonneet kartalta. Professori X kokee jonkinasteista häpeää aiempien vuosien tapahtumista, joiden kulku jää kuitenkin katsojalle arvoitukseksi. Elokuvassa otetaan melko rohkeasti kantaa myös Yhdysvaltain nykytilaan ja maalaillaan ohimennen uhkakuvia siitä, mitä esimerkiksi Meksikon rajalle rakennettava muuri saattaisi aiheuttaa. Se poikkeaa tavanomaisista supersankarielokuvista normaalia paremmin rakennetun juonen lisäksi myös siten, että ainakaan allekirjoittaneen silmään ei osunut yhtään sukkahousuihin tai spandexiin pukeutunutta supersankaria, mikä on todella hyvä asia. Harmaan ja joutsenlauluaan laulavan Wolverinen huojuvan ja hajoilevan kuoren alta alkaa myös pikkuhiljaa paljastua inhimillisiä piirteitä, mikä herättää aluksi epäilyksiä mutta loppua kohden elokuva muuttuu niin reilusti draaman puolelle, ettei aito Wolverine-fani voi olla liikuttumatta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Loganista </i>on yllättävän vaikea kirjoittaa ilman, että spoilaa mitään ratkaisevaa ja olennaista. Silti siitä on helppo todeta se minkä jo aiemmin sanoin: se on yksi parhaista ellei paras supersankarielokuva, mitä Marvelin elokuvauniversumista on tullut. Synkkyydessään se yltää ajoittain lähes DC:n Batman-elokuvien tasolle, mutta X-Men -elokuvien tyylille uskollisena Mangold on ujuttanut mukaan sopivan määrän mustaa huumoria, joka pitää kokemuksen Marvel-faneille miellyttävänä. Hugh Jackman ja Patrick Stewart tekevät omalla tavallaan hieman erilaiset X-Men -suoritukset ja nuorta Lauraa näyttelevä <b>Dafne Keen</b> tulee toivottavasti saamaan osastaan edes jonkinlaisen jatkopahvin Marvelilta - sen verran kiinnostava hänen hahmonsa elokuvassa on.</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJ088uTvx9ppnu1SCrAtyL8mVOOFbRPz9eK0nCUvyUm5fabcMclXTXBam787XSvkBRmmWul_XC1QRrBdO2iHzhAop_jeb8NgLtyhuENjz46HXz1s6KywAFvFrwM5qc7M_aPhOkChavEuGK/s1600/df_17798_r.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJ088uTvx9ppnu1SCrAtyL8mVOOFbRPz9eK0nCUvyUm5fabcMclXTXBam787XSvkBRmmWul_XC1QRrBdO2iHzhAop_jeb8NgLtyhuENjz46HXz1s6KywAFvFrwM5qc7M_aPhOkChavEuGK/s640/df_17798_r.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Dafne Keenin Laura on elokuvan kiinnostavimpia hahmoja. © 2016 Twentieth Century Fox Film Corporation</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Jos Hugh Jackmanin ura Wolverinena on ohi, niin ainakin saaga sai arvoisensa päätöksen. En tarkoita tällä K-16 -leimaa, enkä edes elokuvan loistavasti rakennettua ja klassikkoelokuvareferenssillä ryyditettyä loppua. Tarkoitan tällä sitä, kuinka toimivasti ja sopivasti mies on vanhentunut ja harmaantunut roolihahmoonsa nähden. Toki tästä saadaan kiittää myös elokuvan meikkausosastoa, mutta meikillä ei saa sellaista olemusta, minkä Jackman tunnetuimpaan roolihahmoonsa <i>Loganissa</i> tuo. Kuten totesin, Wolverine-fanin silmäkulma kostui, vaikkei elokuva elokuvana mikään jättipotti olekaan. Supersankarielokuvana se on kuitenkin loistava ja Wolverinea koskevista teoksista kokonaisin, toimivin ja komein.</div>
<br />
Arvosana: <b>3,5 / 5.</b>janimaestrohttp://www.blogger.com/profile/18025050217521492686noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-73672619621984080132017-03-24T11:58:00.002+02:002017-03-24T11:58:50.396+02:00Esseehommia: Kummisetä 45 vuotta<div class="MsoTitle">
<span style="font-size: x-large;"><i>Kummisetä </i>45 vuotta
– Tuhat sanaa kaikkien aikojen rikoselokuvasta</span><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 10.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-size: 11.0pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Hautausurakoitsija <b>Bonasera</b>
pyytää <b>Don Vito Corleonelta</b>
palvelusta tämän tyttären <b>Connien</b>
hääpäivänä. Hän haluaa Corleonen tappavan hänen tyttäreensä kajonneet
paskiaiset, jotka eivät teon raakuudesta huolimatta saaneet tuomiota
oikeudessa. Mies on koko ikänsä luottanut amerikkalaiseen
yhteiskuntajärjestelmään ja kokee tulleensa petetyksi. Don Corleone – Kummisetä
– pettyy Bonaseran asenteeseen ja siihen, että tämä tulee pyytämään häntä
tappamaan jonkun rahasta samalla, kun hänen tyttärensä juhlii hääpäiväänsä.
Tämä ei Kummisedän mielestä ole ”oikeutta”, sillä Bonaseran tytär on sentään
vielä hengissä. Miehet saavat lopulta sovittua oikeuden tapahtumisesta ja
Kummisetä pääsee jatkamaan tyttärensä hääpäivää. Hän sopii hautausurakoitsijan
kanssa, että jonain päivänä hän tulee pyytämään tältä vastapalvelusta, mutta
toivoo myös, ettei se päivä koskaan koittaisi.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD13jRfaVShrhPNav2L9dcHvbtzr9VsXgiShecwnI6PR83RYfLPPMMuaUe1qT9XYKBHR1EX9lTasqSwzjvGCTTzHPWhl_wnA89krQ35i_BWDk6udY2M8UddPqp9rneaoLBVJgMK7l79oM0/s1600/the_godfather_4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD13jRfaVShrhPNav2L9dcHvbtzr9VsXgiShecwnI6PR83RYfLPPMMuaUe1qT9XYKBHR1EX9lTasqSwzjvGCTTzHPWhl_wnA89krQ35i_BWDk6udY2M8UddPqp9rneaoLBVJgMK7l79oM0/s640/the_godfather_4.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<i>Kummisetä</i> on elokuva, jonka lähes jokainen elokuvaihminen on
elämänsä aikana nähnyt. Sitä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista
elokuvista ja muun muassa AFI nosti yhdeksi vuosisadan merkittävimmistä elokuvista.
Vuonna 1972 ilmestynyt mestariteos sai kaksi jatko-osaa, joista varsinkin
ensimmäinen nauttii tänäkin päivänä jopa ensimmäisen osan kaltaista suosiota
ympäri maailman. Tuotantovaiheessa elokuvaa pidettiin tuhoon tuomittuna eikä
sen nuorta ohjaajaa – italialais-amerikkalaista <b>Francis Ford Coppolaa</b> – pidetty Paramountilla juuri missään
arvossa. Kun Coppola ilmoitti tekevänsä käsikirjoitukseen muutoksia ja tahtovansa
pääosiin <b>Al Pacinon</b> kaltaisia
kokemattomia näyttelijöitä <b>Marlon
Brandon</b> lisäksi, oli Coppola pitkään vaarassa menettää koko projektin.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Rikoselokuvilla on Yhdysvaltojen
elokuvahistoriassa suuri merkitys. Erilaisia <b>Al Caponeen</b> ja muihin mafiosoihin ja rikollisiin liittyviä elokuvia
oli toki tehty jo ennen vuotta 1972 useita, mutta juuri <i>Kummisetä</i> muutti käsityksen siitä, mitä rikoselokuvat
parhaimmillaan voivat olla. Tähän asti elokuvateollisuus oli kuvannut
rikolliset läpeensä pahoina ihmishirviöinä, jotka tavoittelivat vain omaa
etuaan ja jotka toimivat vailla moraalia tai eettisiä periaatteita. Vito
Corleone puolestaan on mies, jolle perhe on kaikki kaikessa. Sisiliasta New
Yorkiin siirtolaisena tullut Vito rakensi koko liiketoimintansa perheensä
ympärille ja tärkeimpiä kumppaneita liiketoimien sujumiselle olivat hänen omat
lapsensa. Coppola poikkeaa perinteisestä rikolliskuvauksesta tekemällä Vitosta
miehen, joka haluaa välttää väkivallan käyttöä ja hoitaa liiketoimensa
vaihdannaistalouden avulla – palveluksia vaihdetaan palveluksiin.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<b>Santino, Fredo, Michael</b> ja ottopoika <b>Tom Hagen</b> ovat Vitolle kaikki kaikessa – Connieta unohtamatta.
Italialaisen kulttuurin mukaisesti perhesuhteet olivat tiiviitä ja niitä
vaalittiin kaiken aikaa. Kun Connien häissä otetaan perhepotrettia, Kummisetä
viheltää pelin poikki ja ilmoittaa, ettei kuvaa voida ottaa ilman Michaelia,
joka saapuu häihin hieman myöhässä uuden naisystävänsä <b>Kay Adamsin</b> kanssa. Al Pacinon näyttelemä Michael Corleone on
hahmo, joka on pyrkinyt koko elämänsä tekemään asiat toisin ja olemaan
puuttumatta isänsä työasioihin. Myös Vito toivoo nuorimmasta pojastaan ennemmin
senaattoria tai kuvernööriä, kuin mafiaperheen johtajaa. Kohtalo puuttuu
kuitenkin peliin, kun Santino ammutaan ja Fredosta ei vain yksinkertaisesti ole
johtajaksi – Kummisedäksi.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRdoM3mQIE6bTkQDMdzBI2gAhR-5OlKnrIlZO-LAAoP1kYcQ_y6sxAlsyUnVNa7ovi1UzPqOwp4NYNRAvuuguD6aMrko_vPZCYYJvkvJ3OZE67aAZwUeu27F4jqIrvQco5ihfIDZ-3Hvzo/s1600/maxresdefault.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRdoM3mQIE6bTkQDMdzBI2gAhR-5OlKnrIlZO-LAAoP1kYcQ_y6sxAlsyUnVNa7ovi1UzPqOwp4NYNRAvuuguD6aMrko_vPZCYYJvkvJ3OZE67aAZwUeu27F4jqIrvQco5ihfIDZ-3Hvzo/s640/maxresdefault.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Michael Corleonen rooli teki Al Pacinosta tähden</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Nuori Michael on elokuvasarjan
keskushahmo, jonka ympärille koko <i>Kummisetä</i>-trilogia
rakentuu ja jonka elämä muuttuu ratkaisevasti Viton jouduttua sairaalaan
ampumisvälikohtauksen seurauksena. Michael joutuu jättämään Kayn ja koko
perheensä ja pakenemaan Sisiliaan muiden mafiaperheiden koston pelossa.
Sisiliassa hän tapaa kuvankauniin <b>Apollonian</b>,
paikallisen kauppiaan tyttären, johon rakastuu sydänjuuriaan myöten.
Valitettavasti koston kierre saavuttaa Michaelin ja Apollonia kuolee pian
nuorenparin häiden jälkeen pommi-iskussa. Apollonian kuolema kääntää
maltillisen ja oikeuteen uskovan Michaelin maailman päälaelleen ja hän palaa
Yhdysvaltoihin mielessään vain ja ainoastaan kosto. Maailmankuvan synkkeneminen
ja Viton kuolema johtavat siihen, että Michael päättää viedä mafiasodan
päätökseen tuhoamalla kaikkien muiden perheiden päähenkilöt. Tämän tapahtuessa
Michaelista tulee Connien lapsen kummisetä ja elokuva saa arvoisensa päätöksen,
kun Michael osoittaa todellisen luonteensa tapattamalla Connieta kaltoin
kohtelevan miehen <b>Carlon</b>. Perheen
kuopuksesta kasvoi hetkessä Kummisetä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<i>Kummisedän</i> hienous piilee sen ajattomuudessa. Vuonna 1972 tehty,
40-luvun New Yorkiin sijoittuva elokuva voisi yhtä hyvin olla 2000-luvun
tuotantoa. Vaatimattomalla kuuden miljoonan dollarin budjetilla tehty elokuva
nousi pian suureksi menestykseksi, eikä sen hankkima kulttimaine varmasti katoa
koskaan. Coppola kuvaa New Yorkia ja Corleonen perhettä tyylikkäästi ja myös
elokuvan kuvaustapa, jossa kamera pysyttelee visusti henkilöiden silmien
korkeudella, täydentää täydellisyyttä hipovaa teosta. Al Pacino nousi elokuvan
myötä yhdeksi Hollywoodin rakastetuimmista näyttelijöistä, eikä liene väärin
väittää, että ilman <i>Kummisetää</i> myös <b>Robert Duvallin</b> tai <b>Diane Keatonin</b> kaltaisten tähtien ura
olisi ollut toisenlainen.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Elokuvia verrataan usein
toisiinsa niiden saavuttamien palkintojen ja kunniamainintojen perusteella. <i>Kummisetä </i>voitti kolme Oscar-palkintoa,
joista yksi oli parhaan miespääosan Oscar. Marlon Brando oli 1970-luvulla jo
tunnettu ja kuuluisa näyttelijä, jolla oli myös mielipidevaikuttajan status.
Vuoden 1973 Oscar-gaalassa Brando otti kantaa Yhdysvaltojen alkuperäiskansojen
kohteluun jättämällä koko tilaisuuden väliin ja lähettämällä nuoren
intiaanitytön vastaanottamaan palkintoa hänen puolestaan. Tyttö piti Brandon
puolesta kiitospuheen, jossa kritisoi voimakkaasti alkuperäiskansojen kohtelua
ja asemaa Yhdysvalloissa. Tempaus herätti keskustelua Yhdysvalloissa ja
voidaankin todeta Brandon saavuttaneen – ainakin osittain – tavoitteensa
alkuperäiskansojen kohtelun parantumisesta.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Vaikka elokuva on itsessään jo
mestariteos, niin erityismaininnan ansaitsee myös elokuvan musiikki. Pitkän
uran musiikin parissa tehnyt <b>Nino Rota</b>
loi <b>Mario Puzon</b> romaaniin
perustuvaan <i>Kummisetä</i>-trilogiaan
ikimuistoisen musiikin, josta mies palkittiin niin Golden Globe-, Bafta- kuin
Oscar-palkinnollakin. Ennen <i>Kummisetää</i>
Rota tunnettiin esimerkiksi <b>Federico
Fellinin</b> kaltaisten legendojen elokuvien musiikeista ja uransa aikana
säveltäjä toteutti myös oopperoita ja muita musiikkiteoksia, joista hänet
tullaan muistamaan vielä pitkään. Erityisesti <i>Kummisetää</i> varten sävelletty <i>Speak
Softly Love</i> on yksi upeimmista elokuvakappaleista ja se on levytetty
aikojen saatossa myös suomeksi esimerkiksi oopperalaulaja Waltteri Torikan
toimesta.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Pidän <i>Kummisetää</i> yhtenä kaikkien aikojen elokuvista. Näin sen ensimmäisen
kerran ehkä kuusivuotiaana vanhempieni hyllyssä komeilleelta videokasetilta.
Nuorena poikana en kolmetuntista epookkia jaksanut loppuun asti katsoa, mutta
ensikosketus yhteen elokuvahistorian suurimmista timanteista oli joka
tapauksessa otettu. Katsoin elokuvan kokonaisuudessaan vasta vuonna 2012, jonka
jälkeen olen ottanut tavakseni katsoa koko trilogian läpi vähintään kerran
vuodessa. Tämä itsessään jo kertoo siitä, kuinka hyvin elokuva kestää aikaa ja
kuinka siitä löytää joka katselukerralla jotain uutta. Tällaisia elokuvia tulee
harvoin vastaan, vaikka kyseessä olisikin mestariteos tai muuten merkittävä ja
koskettava kokemus.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<i>Kummisetä</i> on ajaton klassikko, joka pysyttelee niin omillani kuin virallisemmillakin
listoilla kärkipäässä varmasti hamaan tulevaisuuteen asti. Elokuvan hahmojen
väliset suhteet, tyylikkäät italialaiset puvut liiveineen kaikkineen ja
esimerkiksi Michael Corleonen tapa tehdä asioita ajoittain kylmästikin ovat
asioita, joiden vuoksi rakastan elokuvaa. Elokuva on vuosikymmenten saatossa
noussut kulttiasemaan ja uskoisin sen olevan myös yksi lainatuimmista teoksista
koskaan. Kukapa ei olisi tehnyt leikillisesti ystävälleen ”tarjousta, josta ei
voi kieltäytyä”. Silti pidän yhtenä hienoimmista ja tärkeimmistä lainauksista
lausetta, jonka Vito Corleone toteaa kummipojalleen <b>Johnny Fontanelle</b>: ”Mies, joka ei vietä aikaa perheensä kanssa, ei
voi koskaan olla oikea mies.” Lauseeseen kiteytyy upeasti koko elokuvasarjan
sanoma ja se toimii myös oikeassa elämässä hyvänä ohjenuorana. Perhe on
ihmiselle parhaimmillaan voimavara, joka pitää hengissä ja jonka kaikki jäsenet
kohtelevat toisiaan tasapuolisesti. Siksi pidän <i>Kummisedästä</i>, sen hahmoista ja sen tarinasta erityisen paljon.<o:p></o:p></div>
janimaestrohttp://www.blogger.com/profile/18025050217521492686noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-19418697005718360682017-03-09T16:07:00.000+02:002017-03-09T16:07:56.051+02:00Palkintopöhinää: Moonlight<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitnRXrCyriB_tnKAB2lzKoGSyUSHQQglxaUlQaMAa2Oaq438Vj6XNWGSvlbKViuG3ftBUO1F-wflbzbPD9mIEtarO8PP3WzNLq8yZAkvNCoeWH_YRr7QVPRh4GuS_kSweu5NqG9YbGkMgU/s1600/moonlight-a24-poster.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitnRXrCyriB_tnKAB2lzKoGSyUSHQQglxaUlQaMAa2Oaq438Vj6XNWGSvlbKViuG3ftBUO1F-wflbzbPD9mIEtarO8PP3WzNLq8yZAkvNCoeWH_YRr7QVPRh4GuS_kSweu5NqG9YbGkMgU/s640/moonlight-a24-poster.jpg" width="640" /></a></div>
<h2 style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-large;"><i>Moonlight</i> | USA 2016 | 111min | K12</span></h2>
<div style="text-align: justify;">
Chiron on poika, joka joutuu usein kiusatuksi kokonsa vuoksi. Kiusaajien "pikkuiseksi" nimittämä poika joutuu usein pakenemaan isompia poikia Miamin kaduilla ja häntä kiusataan myös siksi, että on jollain tapaa erilainen kuin muut. Piileksiessään hylätyssä talossa hänet löytää paikallisena huumediilerinä tunnettu Juan (<b>Mahershala Ali</b>). Juan vie pojan kotiinsa ja yhdessä tyttöystävänsä Teresan (<b>Janelle Monáe</b>) kanssa tarjoaa pojalle yösijan ja tukea, mikä saa narkkariäidin (<b>Naomie Harris</b>) kanssa elävän Chironin hämmentymään. Turvallisuudentunne on jotain, mihin poika ei elämässään ole millään tasolla tottunut.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Moonlight </i>kertoo riipaisevan kasvutarinan pojasta, joka kasvaa mieheksi olosuhteissa, jotka eivät voisi olla haastavammat seksuaalisen suuntautumisensa kanssa painivalle ihmislapselle. Kun kotiolot ovat mitä ovat, eikä koulussakaan saa olla rauhassa, täytyy Chironin etsiä tukipisteensä ja kasvualustansa jostain muualta. Elokuvassa on kuitenkin kyse myös anteeksiannosta. Chiron kohtaa elämässään ihmisiä, jotka pettävät hänet joko toistuvasti tai tuntuvasti, mutta silti hänen sydämensä haluaa antaa anteeksi isoimmatkin kolahdukset.</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkCD0sSCmU1XExYWZovV54qy2iZR9EulSJGNJpMwUiawl-Wm0-niuR5wzMgqAttNa34x1Q4v5SgiPcRiQzo3dNiVriIEncrc8vBQ8fvj0vMk-YStPlcC8ekTOg_ZqnVZwXM3DXSF_6gXqQ/s1600/Moonlight-new.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="344" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkCD0sSCmU1XExYWZovV54qy2iZR9EulSJGNJpMwUiawl-Wm0-niuR5wzMgqAttNa34x1Q4v5SgiPcRiQzo3dNiVriIEncrc8vBQ8fvj0vMk-YStPlcC8ekTOg_ZqnVZwXM3DXSF_6gXqQ/s640/Moonlight-new.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Black boys looking blue...</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Vuosi sitten Oscar-gaalan alla puhutti "Oscars So White" ja kaikki siihen liittyvä. Sen vuoksi joku voikin väittää <i>Moonlightin</i> saaman suosion johtuvan kohusta ja siitä, että Akatemia yritti paikata edellisvuoden kohua palkitsemalla sen peräti kolmella Oscarilla (<b>Paras Elokuva, Paras Sovitettu Käsikirjoitus, Paras Miespääosa</b>). Totuus kuitenkin on, että elokuvan saama suosio perustuu hyvin pitkälti <b>Barry Jenkinsin </b>(<i>Medicine for Melancholy</i>) nerokkaaseen ohjaustyöhön sekä elokuvan minimalistiseen ja tarinan huomioiden rauhallisesti etenevään kerrontaan. Myös roolistaan Oscar-palkitun Mahersala Alin presenssi läpi elokuvan tukee loistavasti muiden hahmojen ja etenkin päähenkilö Chironin tarinaa.</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtnVbh-EfTbhSUgVXmtxPFnAD4A_79ALGIYliqxTWnGHWoZsnyZI8s1NT6Bj6eqq6gepwjWeQq9yCbhsa1jU4l95OpdkRpouR96Gy_EK3dLQvGqdRb_ZyGcQzIp2wv0jyg6QWyWf-vLa6O/s1600/moonlight_split-screen_shot.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtnVbh-EfTbhSUgVXmtxPFnAD4A_79ALGIYliqxTWnGHWoZsnyZI8s1NT6Bj6eqq6gepwjWeQq9yCbhsa1jU4l95OpdkRpouR96Gy_EK3dLQvGqdRb_ZyGcQzIp2wv0jyg6QWyWf-vLa6O/s640/moonlight_split-screen_shot.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mahershala Ali, Naomie Harris ja Janelle Monáe loistavat <i>Moonlightissa</i></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Elokuvan jakaminen useampaan osaan on myös asia, joka saattaisi mennä pieleen ja sotkea rytmitystä. Jenkins tekee kuitenkin tämänkin asian mestarillisesti eikä tempo muutu juurikaan. Tarina kulkee läpi Chironin elämänvaiheiden soljuvasti ja ryhdikkäästi. Draamaelokuvana teos on täydellisyyttä hipova. Sen julkaisun ajoitus saatetaan tosin useissa keskusteluissa tulkita politikoinniksi ja mielenilmaukseksi Akatemiaa kohtaan, mutta jos elokuva todella on kyllin tasapainoinen ja hyvä, niin silloin ei millään politikoinnilla tai muulla ole merkitystä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Moonlight </i>on sujuvasti etenevä, voimakas kertomus elämän asettamista haasteista ja anteeksiannon voimasta. Se on kiistatta vuoden 2016 paras amerikkalainen draamaelokuva ja ansaitsee kaiken suitsutuksen, mitä se on yleisön ja kriitikoiden osalta saanut. Elokuva käsittelee hienosti niin tummaihoisten kuin homoseksuaalienkin kokemia vääryyksiä ja nostaa aiheen esiin tavalla, jota ei hetkeen ole Hollywoodissa koettu.</div>
<span style="font-size: large;"><b><br /></b></span>
<span style="font-size: large;"><b>Arvosana: 5 / 5</b></span>janimaestrohttp://www.blogger.com/profile/18025050217521492686noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-56044324555377208872017-02-15T20:00:00.000+02:002017-02-15T20:00:36.038+02:00Palkintopöhinää: Lion<div style="text-align: center;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEis5ODcz_jGblZ-6DNQcdLg3E8G8bODQazahwY0GaNWuFVrB0xYFniwZ9BSCDg-GrQ-uVdlbIohbKjron4O42V8lKi9Te1MCVjrtaCf9Ne13wdQAjQNTDlG51jhYmkHwQFO2cG-bh-toJQ1/s1600/lion_juliste.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEis5ODcz_jGblZ-6DNQcdLg3E8G8bODQazahwY0GaNWuFVrB0xYFniwZ9BSCDg-GrQ-uVdlbIohbKjron4O42V8lKi9Te1MCVjrtaCf9Ne13wdQAjQNTDlG51jhYmkHwQFO2cG-bh-toJQ1/s640/lion_juliste.jpg" width="448" /></a></div>
<b><span style="font-size: x-large;"><i>Lion </i>| Australia / Iso-Britannia / USA 2016 | 118min | K12</span></b></div>
<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Viisivuotias Saroo katoaa junan mukana isoveljeltään ja ajautuu toiselle puolen Intiaa. Isossa kaupungissa köyhistä oloista tuleva poika joutuu kadulla ja lopulta lastenkotiin. Saroo ei tilanteelle mitään voi, sillä kotipaikan nimeä pieni poika ei kunnolla muista ja äidin nimikin on vain "äiti". Ystävällinen pariskunta Ausraliasta adoptoi pojan ja kun vuodet kuluvat, Saroosta kasvaa mies. Kotia hän ei kuitenkaan koskaan unohda ja kun opiskelukaveri esitelee hänelle Google Earth -nimisen navigointisivuston, päättää Saroo löytää vielä jonain päivänä tien takaisin kotiin äidin, veljen ja siskon luokse.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Lion </i>on draamaelokuva äitiään etsivästä pojasta. Se on myös elokuva pakkomielteestä, joka tekee hallaa psyykeelle ja koettelee ihmissuhteita. Yhtälailla se on Google Earthin isolla rahalla kasatu mainosfilmi, jonka pääosissa nähdään <b>Dev Patel </b>(<i>Slummien miljonääri</i>) ja <b>Rooney Mara </b>(<i>Carol</i>). Kaksi ensimmäistä kuvausta yhdessä tositapahtumiin perustuvan tarinan kanssa nostavat <i>Lionin </i>yhdeksi vuoden kiinnostavimmista draamoista. Myös näyttelijävalintojen suhteen saa ihan luvan kanssa olla innoissaan, onhan sekä Patelilla että Maralla vyöllään Oscar-ehdokkuudet - Maralla jopa kaksin kappalein. Dev Patel palkittiin roolistaan aikuisena Saroona myös tuoreeltaan BAFTA-palkinnolla. Valitettavasti Leijonan karjaisu ei lopulta yllä aivan sille tasolle, mihin sillä eittämättä olisi rahkeet.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZ46NJW2tS9MEUbmIiy1wQFWsLIbaI7DSAz8LZI-xu7beCgq-3kILVFdQg-Y8QmTjoh2OiXhBx5tYmIyJd7itKAJIqBZQ8yNR1GiLoLMkVNnycy0Jmmf3WqyM7HhyphenhyphenxmDOclSkB5BBI48E9/s1600/lion_markrogers_3453.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZ46NJW2tS9MEUbmIiy1wQFWsLIbaI7DSAz8LZI-xu7beCgq-3kILVFdQg-Y8QmTjoh2OiXhBx5tYmIyJd7itKAJIqBZQ8yNR1GiLoLMkVNnycy0Jmmf3WqyM7HhyphenhyphenxmDOclSkB5BBI48E9/s640/lion_markrogers_3453.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sunny Pawar kuuntelee keskittyneesti Nicole Kidmanin tarinoita Hollywoodin pukuloistosta (Mark Rogers / Filmikamari)</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Kadonnut lapsi eksyksissä Kalkuttan miljoonakaupungin kaduilla on kohtalo, joka saa sielun voimaan pahoin. Nuorta Saroo'ta esittävä <b>Sunny Pawar </b>suoriutuu roolistaan vähintäänkin kiitettävästi. Lapsinäyttelijöiden ohjaaminen voi olla ajoittain hyvin raskasta, minkä vuoksi myös ohjaaja <b>Garth Davis </b>saa elokuvastaan tältä osin puhtaat paperit. Saroon trina herättää runsaasti sympatian ja empatian tuntemuksia, eikä lapsi voisi olla aidommin läsnä roolissaan, kuin nuori Pawar omassaan.</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNZSmBtO74wyzEbwrRd51sGgeBR1b0WjjEGo5JQQw2-6YJteQ6H7YQSubeMugCirtfGEz2wwDnKPcboxytZuWOwFDAo4YvKfE2FXcJ4l15-ARVsLnIXXQXbAt1t6tdSrK2ecFoKMNx7N9e/s1600/lion_markrogers_5499_edit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="460" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNZSmBtO74wyzEbwrRd51sGgeBR1b0WjjEGo5JQQw2-6YJteQ6H7YQSubeMugCirtfGEz2wwDnKPcboxytZuWOwFDAo4YvKfE2FXcJ4l15-ARVsLnIXXQXbAt1t6tdSrK2ecFoKMNx7N9e/s640/lion_markrogers_5499_edit.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rooney Mara ja Dev Patel vertailevat ehdokkuuksiaan - toistaiseksi Mara on vielä edellä (Mark Rogers / Filmikamari)</td></tr>
</tbody></table>
<span style="text-align: justify;">Aikuiseksi kasvaminen on tympeää monessa suhteessa. Täytyy kouluttautua, muuttaa pois kotoa, tavata uusia ihmisiä, rakastua ja niin edelleen. Tällaisen melko luonnollisen sirkuksen keskellä olisi ihan suotavaa, jos menneisyyden haamut eivät palaisi jatkuvasti kummittelemaan. Dev Patelin esittämä kolmekymppinen Saroo etsii kotinsa sijaintia Intian valtavalta kartalta takaumina tulevien muistikuvien ja maamerkkien avulla. Siinä sivussa parisuhde Lucyn (Mara) kanssa rakoilee, eikä asioita ainakaan helpota Saroon veljen aiheuttama draama perheen arjessa. Omistautuminen vie Saroon eristyksiin muusta maailmasta eikä oman pään sisältä ole helppoa palata muiden pariin.</span><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrEXCE_vGtnQodOBNZuAgjWG8-eCNJ5EVpACuUSlKa7cSueGTALptffgAQLbCzmi5yrTmb4Qt36_-Yz4Ww92Ak7boPut4C1aWknQIADt1T9jk1PsrV1-p9j0b7ek2re1zZr5mzbI-1PmgC/s1600/lion_markrogers_5220.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrEXCE_vGtnQodOBNZuAgjWG8-eCNJ5EVpACuUSlKa7cSueGTALptffgAQLbCzmi5yrTmb4Qt36_-Yz4Ww92Ak7boPut4C1aWknQIADt1T9jk1PsrV1-p9j0b7ek2re1zZr5mzbI-1PmgC/s640/lion_markrogers_5220.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Dev Patel kannattelee <i>Lionia </i>kiharoiden peittämillä harteillaan ansiokkaasti (Mark Rogers / Filmikamari)</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<i>Lionissa </i>olisi edellytyksiä vaikka kuinka kovaksi elokuvaksi, mutta sen valitettava kaavamaisuus ja yllätyksettömyys - puhumattakaan Googlen häpeilemättömästä tuotesijoittelusta - laskevat sen pisteitä ratkaisevan paljon. Se on toki kuuden Oscarin ehdokas, mutta palkintoehdokkuudet ja mahdollinen menestys lippuluukuilla eivät poista sitä tosiasiaa, ettei se tavoita sitä potentiaalia, mikä <b>Saroo Brierleyn </b>upean hengästyttävällä tarinalla olisi. Ja jos niistä Oscareista puhutaan, niin Dev Patel voi olla hyvin lähellä ensimmäistä Oscar-patsastaan. Muuten elokuva jäänee <i>La La Landin</i>, <i>Moonlightin </i>ja <i>Manchester By The Sean </i>jalkoihin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Lion </i>on hyvä, muttei niin hyvä, kuin se voisi olla. <span style="font-size: large;">ARVOSANA <b>3,5 / 5.</b></span></div>
janimaestrohttp://www.blogger.com/profile/18025050217521492686noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-57076654204321894302017-02-06T18:06:00.000+02:002017-02-06T18:06:19.227+02:00Kotimainen Timantti: Toivon tuolla puolen<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6qdg2UbXhJ5V05slGwPTJqVWW5NbXR5X4_U3Za0YBNj-lb2PHsYOfYXDzGZ7V3TqIisIbovFvWSDLnUHpqTqpsRIhXtsw2Mou3v0Hmm4_Y7zuIfBkeIUE3CIgHeWhkkxP-Yamv_2v1Hbc/s1600/toivontuollapuolen_juliste_highres.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6qdg2UbXhJ5V05slGwPTJqVWW5NbXR5X4_U3Za0YBNj-lb2PHsYOfYXDzGZ7V3TqIisIbovFvWSDLnUHpqTqpsRIhXtsw2Mou3v0Hmm4_Y7zuIfBkeIUE3CIgHeWhkkxP-Yamv_2v1Hbc/s640/toivontuollapuolen_juliste_highres.jpg" width="448" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i style="font-size: xx-large;">Toivon tuolla puolen </i><span style="font-size: x-large;">| Suomi 2017 | 98min | K12</span></div>
<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Wikström (<b>Sakari Kuosmanen</b>) on kauluspaitoja myyvä kaupparatsu, joka päättää vaihtaa alaa. Hänen unelmanaan on oman ravintolan perustaminen, mutta siihen tarvitaan rahaa. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä ja kun alkoholisoituneen vaimon jättäminenkään ei tee sydämeen sen suurempaa vekkiä, on vain ajan kysymys, milloin Wikströmin tähti lähtee nousukiitoon.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Khaled (<b>Sherwan Haji</b>) saapuu Suomeen rahtilaivan salamatkustajana ja hakeutuu viranomaisten huomaan. Khaled etsii sisartaan ja yrittää samalla saada turvapaikan Suomesta. Pohjoisen aurinko ei kuitenkaan paista joka nurkkaan ja mies kohtaa esteitä, joista on mahdollista päästä yli vain ystävällisten ihmisten avustuksella. Lopulta Khaled törmää Wikströmiin ja molempien elämässä alkaa uusi mielenkiintoinen vaihe.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Toivon tuolla puolen </i>on <b>Aki Kaurismäen </b>(<i>Mies vailla menneisyyttä, Le Havre</i>) 18. pitkä elokuva. Kansainvälisesti kenties tunnetuimman elokuvaohjaajamme uutuuselokuva on "Satamakaupunki-trilogian" toinen osa. Se on samalla myös oodi Kaurismäen Suomelle, Helsingille ja monikulttuurisuudelle. Jo <i>Le Havressa</i> oli havaittavissa uudenlaista Kaurismäkeä ja <i>TTP </i>jatkaa kansainvälisellä linjalla - unohtamatta miehelle ominaisia yksityiskohtia ja elokuvallisia maneereita, kuten käsitteen maineessa olevaa dialogia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEuBn0ImRH4xm6DuGTw4WvNEMd1BbndHfGtBcqA4KcyYee9E6klOB6JD2g2KQBt2NGLy5jtqU-mAMd_srx4FwNXHrWI7IVtXsQ0ik7YiceFRqnhLL2psQCs7kcoWTBRw8qX0SSmWwyfWs_/s1600/toivontuollapuolen7_photo_by_malla_hukkanen___sputnik_oy.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEuBn0ImRH4xm6DuGTw4WvNEMd1BbndHfGtBcqA4KcyYee9E6klOB6JD2g2KQBt2NGLy5jtqU-mAMd_srx4FwNXHrWI7IVtXsQ0ik7YiceFRqnhLL2psQCs7kcoWTBRw8qX0SSmWwyfWs_/s640/toivontuollapuolen7_photo_by_malla_hukkanen___sputnik_oy.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ravintoloitsija Kuosmanen pitämässä puhuttelua uudelle henkilökunnalle (Malla Hukkanen / Sputnik Oy)</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Elokuvan ehdottomia tähtihetkiä on pokeriturnaus, johon Wikströmin ohella ottavat osaa sellaiset Suomi-elokuvan suurmiehet kuten <b>Jukka Virtanen, Sulevi Peltola </b>ja <b>Juhani Niemelä</b>. Etenkin Virtas-Jukan näkeminen valkokankaalla 2010-luvulla on upea asia, detaljii jollaisen vain Kaurismäki kykenee nostamaan esiin kyllin hienovaraisesti. Elokuvassa on myös upea joutsenlaulumainen kohtaus, jossa Wikström nauttii kahvia konjakilla <b>Kati Outisen </b>kanssa. Kaurismäen elokuvia katsoneet ymmärtävät tilanteen merkityksen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sakari Kuosmanen on Aki Kaurismäen pitkäaikaisimpia luottonäyttelijöitä. <i>Calamari Unionista </i>(1985) alkanut yhteistyö jatkuu edelleen ja <i>TTP </i>on jo kahdeksas Kaurismäki-elokuva, jossa Kuosmanen nähdään. Elokuvassa nähdään myös tuulahdus menneestä <i>Varjoja paratiisissa</i> -viittauksen muodossa. Kuosmanen on edelleen <b>Matti Pellonpään </b>ja Kati Outisen ohella parhaimpia kaurismäkeläisen elokuvan tulkitsijoita - eikä syyttä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglDEYPrTfZX4MKTDwAaEWywiLdrfojgOkU4p03k5GxuVcd-sno4-tVpi1uFRkeGp-kXbJtLw0cWTFWoITDg6Vpe87IzJ7Xe-9rknpKevobdRybwGLyjgZeFgv_8cxfg7Hee9pTzrrZXUsT/s1600/toivontuollapuolen3_photo_by_malla_hukkanen___sputnik_oy.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglDEYPrTfZX4MKTDwAaEWywiLdrfojgOkU4p03k5GxuVcd-sno4-tVpi1uFRkeGp-kXbJtLw0cWTFWoITDg6Vpe87IzJ7Xe-9rknpKevobdRybwGLyjgZeFgv_8cxfg7Hee9pTzrrZXUsT/s640/toivontuollapuolen3_photo_by_malla_hukkanen___sputnik_oy.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ei pidä antaa koon hämätä, Sherwan Haji ja Sakari Kuosmanen ovat yllättävän tasavertaisia (Malla Hukkanen / Sputnik Oy)</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<i>TTP </i>nostaa pöydälle myös ajankohtaisen turvapaikanhakijoihin liittyvän teeman. Sherwan Hajin esittämän Khaledin tarina taustoineen on pysäyttävä ja luo hienolla tavalla balanssia ja vakavuutta Kuosmasen, <b>Ilkka Koivulan </b>ja kumppaneiden johtamaan Kaurismäki-iloitteluun. Elokuva saa kaikessa kaurismäkeläisyydessään myös pohtimaan yhteiskunnallisia asioita mikä on piristävää ja tervetullutta kotimaisen elokuvan rintamalle.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kaurismäki kuvaa elokuvissaan mielellään Helsinkiä ja sen laitakaupunkeja. Myös <i>TTP </i>jatkaa komeiden ja koruttomien kaupunkikuvausten sarjaa eikä elokuvan fiilisarvoa ainakaan vähennä aidon Stadin kundin - <b>Tuomari Nurmion</b> - musiikki, josta päästään elokuvan aikana nauttimaan niin ravintolamiljöössä, kuin aidon katusoittajan ottein Rautatieaseman laiturillakin. Tuoreelle kaupunkilaiselle Helsinki-kuvaukset vain lisäävät elokuvan arvoa ja saavat inspiroitumaan maamme pääkaupungista aivan uudella tavalla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Toivon tuolla puolen </i>on ehdottomasti yksi tämän vuoden hienoimpia elokuvatapauksia ja siitä saattavat innostua poikkeuksellisesti myös ne, joille Kaurismäen elokuvat ovat aiemmin olleet - syystä tai toisesta - vaikeita lähestyä. Joka tapauksessa se on elokuva, joka ansaitsee täydet viisi tähteä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Arvosana: <b>5/5.</b></div>
janimaestrohttp://www.blogger.com/profile/18025050217521492686noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-79596715331594501072017-01-30T13:30:00.002+02:002017-01-30T13:30:20.849+02:00Palkintopöhinää: Screen Actors' GuildTammikuu lähestyy loppuaan. Elokuvamaailman aikajanalla tämä tarkoittaa sitä, että <b>Jussi-</b>, <b>BAFTA- </b>ja <b>Oscar-</b>ehdokkuudet on julkistettu ja muutamat merkittävät palkinnot (mm. <b>Golden Globe </b>ja <b>SAG</b>) on jo jaettu. Myös uuden vuoden elokuvafestivaalit ovat julkistaneet leffakiinnityksiään - Reilun viikon päästä alkava <b>Berlinale </b>etupäässä. Uusi leffavuosi on siis hyvässä vauhdissa, samoin kuin edellisen vuoden paketointikin.<br />
<br />
Viime yönä Yhdysvaltain TV- ja Radiotaiteilijat valitsivat keskuudestaan viime vuoden parhaat näyttelijät ja tekijät TV:n ja elokuvan osalta. SAG-gaalassa palkitaan siis vain näyttelijöitä ja näyttelijäryhmiä - ohjaajille, käsikirjoittajille ja tuottajille on siis omat gaalansa. Elokuvien puolella suurin menestyjä tämän vuoden gaalassa oli <b>Denzel Washingtonin </b>ohjaama ja tuottama <i>Fences</i>, jonka ensemblestä palkittiin Washingtonin itsensä (Paras miespääosa) lisäksi <b>Viola Davis</b>, joka pokkasi Parhaan naissivuosan palkinnon.<br />
<br />
Naispääosapalkinto meni melko odotetusti <b>Emma Stonelle </b>(<i>La La Land</i>), joka on nyt palkittu roolistaan Golden Globella ja SAG Awardilla. Aiempina vuosina loistavien näyttelijäryhmien osana (<i>The Help </i>ja <i>Birdman</i>) runsain palkinnoin koristeltu nainen saattaa olla matkalla elämänsä ensimmäiseen Parhaan näyttelijättären Oscar-palkintoon. BAFTA-gaala 12. helmikuuta näyttää sen, mihin suuntaan vaakakuppi alkaa Oscarin kannalta kallistumaan. Stonen ohella kilpajuoksussa ovat vielä vahvasti mukana myös <b>Isabelle Huppert </b>(<i>Elle</i>) ja mahdollisesti myös <b>Natalie Portman</b> (<i>Jackie</i>).<br />
<br />
Denzel Washingtonin voitto miespääosan kategoriassa sekoittaa komeasti Oscar-pakkaa. <b>Casey Affleck </b>(<i>Manchester by the Sea</i>)<b> </b>ja <b>Ryan Gosling </b>(<i>La La Land</i>) puolestaan Golden Globe-palkinnot, joten ennen brittien akatemian palkintogaalaa kisa parhaan miespääosan osalta on täysin auki. Affleck tosin voitti jo <b>Critics' Choice </b>-palkinnon roolistaan <i>MBTS:ssa</i>, joten mikäli akatemioiden valitsijakaarti pitää vuotta 2017 vakavana vuotena, saattaa Goslingin ja <i>La La Landin </i>ennätysjahti Oscareissa katketa heti alkuunsa. Villiä ja jännää, kortit aivan levällään.<br />
<br />
Sivuosapalkittuja olivat siis Viola Davis sekä <b>Mahershala Ali</b><i style="font-weight: bold;"> </i>(<i>Moonlight</i>). Vaikken politikoinnista itse liiemmin välitäkään, niin jos vuosi sitten pitkin Awards Seasonia sosiaalista mediaa pommitettiin aihetunnisteella <i>#oscarssowhite</i>, niin tänä vuonna samankaltaista farssia lienee turha odotella. Tasa-arvoisuus on toki hienoa, mutta omasta mielestäni <i>Moonlightin</i> ja <i>Fencesin</i> kaltaiset menestystarinat kertovat vain elokuvantekijöiden monipuolisuudesta ja siitä, että ihonväriä merkittävämpi asia on yksinkertaisesti laatu. Jos nyt jotain draaman aiheita haluaa Awards Seasonilta etsiä, niin ikuisuusaihe - naisohjaajien vähyys ehdokkaissa - elää ja voi hyvin. Naisohjaajia ei Parhaan ohjaajan palkinnosta taistele muualla kuin feministiliiton palkintogaaloissa, joten kyllä tällekin talvelle joku sometapaus saadaan, joka aiheuttaa elokuvantekijöiden poisjääntejä Oscar-gaalassa.<br />
<br />
TV:n puolella suurin menestyjä oli <b>Kuningatar Elisabethin </b>valtakauden alkuajoista kertova <i>The Crown. </i>Kaikki voittajat, paljon kuvia ja mm. BAFTA-ehdokkaat voi käydä tsekkaamassa <a href="http://www.imdb.com/awards-central/?pf_rd_m=A2FGELUUNOQJNL&pf_rd_p=2798012382&pf_rd_r=0C06YFR4PMQNT60QB0YX&pf_rd_s=top-1&pf_rd_t=60601&pf_rd_i=awards-central.screen-actors-guild&ref_=fea_ac_navh">TÄÄLTÄ</a>. Komeaa alkanutta viikkoa, käykää leffassa!janimaestrohttp://www.blogger.com/profile/18025050217521492686noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-72403503414361619062017-01-21T19:55:00.000+02:002017-01-21T19:55:20.378+02:00Palkintopöhinää: La La Land<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgKBpvmxyt81PrWL0kyhXkUws6kyHsIE30AFfb6tYUOcXk2SH1JSH-4ju_K4Vcl-y30hJ2arJ-w1iD1LsSo5iw8n9viTvhTubOq7dyN8Oy3a0x3_q29YfPCwsFKwaXkvnE8tomp3jRmAlu/s1600/la_la_land_juliste_filmikamari.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgKBpvmxyt81PrWL0kyhXkUws6kyHsIE30AFfb6tYUOcXk2SH1JSH-4ju_K4Vcl-y30hJ2arJ-w1iD1LsSo5iw8n9viTvhTubOq7dyN8Oy3a0x3_q29YfPCwsFKwaXkvnE8tomp3jRmAlu/s640/la_la_land_juliste_filmikamari.jpg" width="448" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: x-large;"><i>La La Land</i> | USA 2016 | 128min | S</span></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Mia (<b>Emma Stone</b>) ja Sebastian (<b>Ryan Gosling</b>) asuvat enkelten kaupungissa, Los Angelesissa. Mia työskentelee Warner Bros. Studiosin kahvilassa ja haaveilee näyttelijän urasta, Sebastian puolestaan tekee keikkahommia pianistina ja unelmoi omasta jazz-ravintolasta. Eräänä päivänä heidän tiensä kohtaavat Mian kävellessä kotiin Hollywoodin pintaliitojuhlista ja vaikka molemmat välttelevät viimeiseen asti myöntämästä ihastumistaan, on vuosisadan rakkaustarinalle olemassa kaikki edellytykset.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Damien Chazellen </b>kolmas kokopitkä elokuva <i>La La Land</i> on musikaali, jonka keskeinen sanoma on sen, että aina kannattaa unelmoida ja omia unelmiaan tulee tavoitella kaikin keinoin. Chazelle nousi suuren yleisön tietoisuuteen pari vuotta sitten <i>Whiplash </i>-elokuvan myötä ja jälleen mies on tarttunut hienolla tavalla unelmien seuraamisen teemaan itselleen tärkeän aiheen - jazzin - avulla. Siinä missä <i>Whiplash</i> seurasi yhden ihmisen - <b>Miles Tellerin</b> esittämän Andrewn - taivalta kohti unelmiaan, kohdistuu <i>La La Landin </i>huomio kahden ihmisen tarinaan. Chazelle on kuuma nimi Hollywoodissa ja aivan syystä, sillä <i>La La Land </i>on yksi valovoimaisimpia ja samalla suloisimpia elokuvia pitkään aikaan.</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_fWMnQRkRBEOJttldWAMy6rlLiKUgRyH7kI7C0bbLKiNlXPynyy08wYl9LH1AJHubhcQU4HQMI61wlcGEUHXV5IDcqPor8oVkFiZ5R8VwxMKwUyoMPDsZSI899RcCWOCEqhAcC9Ks3viw/s1600/LaLaLand_pressi2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="402" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_fWMnQRkRBEOJttldWAMy6rlLiKUgRyH7kI7C0bbLKiNlXPynyy08wYl9LH1AJHubhcQU4HQMI61wlcGEUHXV5IDcqPor8oVkFiZ5R8VwxMKwUyoMPDsZSI899RcCWOCEqhAcC9Ks3viw/s640/LaLaLand_pressi2.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ryan Gosling rakastaa jazzia, Emma Stone ei vielä tiedä rakastavansa (Dale Robinette / Black Label Media)</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Musikaalielokuvat eivät ole viime vuosikymmeninä olleet niitä suosituimpia aiheita länsimaisessa elokuvassa. Chazellen uutukainen erottuu <i>Chicagoista, Moulin Rougeista </i>ja <i>Les Miserableseista</i> siinä, että se tekee puhtaasti ja häpeilemättömän suoraan kunniaa Hollywoodille ja sen klassikkoelokuville. Elokuvasta löytyy viittauksia mm. <i>Singin' In The Rainiin </i>(1952), <i>7th Heaveniin </i>(1927), <i>An American In Parisiin </i>(1951) ja legendaaristen <b>Fred Astairen </b>ja <b>Ginger Rodgersin </b>elokuviin. Nykyisin harvemmin pinnalle nouseva genre erottuu aina ja osaksi tämän takia <i>La La Land </i>on todennäköisesti otettu niin hyvin vastaan ja se kahmii palkintoja ja ehdokkuuksia tämän tästä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen usein pohtinut, voisiko täydellistä elokuvaa olla olemassa ja millainen se olisi? Tunnustan, että toisinaan katson elokuvia - etenkin etukäteen isosti hypetettyjä elokuvia - melko kriittisellä silmällä. <i>La La Land </i>on kaiken lisäksi musikaali, joka ei varsinaisesti ole lempigenreni - jos joku pohtii, niin se on joko trilleri tai draama. Sen nähtyäni olen kuitenkin varsin vakuuttunut siitä, että "täydellistä elokuvaa" etsittäessä Mian ja Sebastianin rakkaustarina laulukohtauksineen kaikkineen nousee hyvin varteenotettavaksi kandidaatiksi. <i>City of Stars</i> ei suinkaan ole elokuvan ainoa kappale, joka saa innostumaan. Se ei mielestäni ole edes elokuvan paras kappale. Emma Stonen soolo <i>Audition </i>sai kylmät väreet pintaan, <i>Another Day of Sun </i>on samaan aikaan täydellinen korvamato ja loistava tanssinumero ja <i>A Lovely Night </i>on vain yksinkertaisesti nerokas.</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7h0dNJhfbqQL-HxLN8ZuA6UszoEapKsS87Omqa4DHFonMTelDppEP8q_8KO_XQ1XutFjSCmHFU6Zys4s5ucnGtJTOHHpgvL2WyFVI0lvzn32q7BKZ5Xqx6WmbYpqD_T5688hPEaajzHai/s1600/lalaland_pressi19.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7h0dNJhfbqQL-HxLN8ZuA6UszoEapKsS87Omqa4DHFonMTelDppEP8q_8KO_XQ1XutFjSCmHFU6Zys4s5ucnGtJTOHHpgvL2WyFVI0lvzn32q7BKZ5Xqx6WmbYpqD_T5688hPEaajzHai/s640/lalaland_pressi19.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Emma Stone (Dale Robinette / Black Label Media)</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Elokuvan parasta antia laulujen ja tanssien ohella on ehdottomasti Emma Stonen ja Ryan Goslingin välinen kemia. Stone on yksi aikamme hurmaavimmista näyttelijättäristä ja Gosling on viime vuosina noussut hyvää vauhtia yhdeksi suosituimmista miesnäyttelijöistä. Näyttelijät pelaavat niin hyvin yhteen, että välillä saattaa unohtaa katsovansa kahden roolihahmon välistä rakkaustarinaa. Jos täytyisi arvata, kumpi menestyy paremmin kauden palkintogaaloissa, niin se olisi ehdottomasti Stone.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Joku voisi kuluttaa aikansa siihen, että etsii <i>La La Landista</i> virheitä ja epäolennaisuuksia. Itse suosittelen vain nauttimaan yhdestä aikamme söpöimmästä ja parhaimmasta elokuvasta joko itsekseen tai - kuten itse tein - jonkun muun kanssa. Jos arvostaa Hollywoodia ja uskoo edes pienessä määrin rakkauteen ja unelmointiin, arvostaa myös <i>La La Landia</i>. Se on eittämättä viiden tähden elokuva, joka tullaan muistamaan vielä pitkään ja johon ainakin itse rakastuin - sellaista ei kovin usein tapahdu.</div>
<br />
<b>Arvosana: 5 / 5</b>janimaestrohttp://www.blogger.com/profile/18025050217521492686noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-31434440683103004832017-01-07T15:53:00.001+02:002017-01-07T15:53:08.621+02:00Awards Season: Golden Globes 2016<div style="text-align: justify;">
Palkintokausi on täällä jälleen! Joulukuussa Pohjois-Amerikan tv-, radio- ja nettikriitikot jakoivat ensimmäiset palkinnot <b><a href="http://www.imdb.com/awards-central/critics-choice/?pf_rd_m=A2FGELUUNOQJNL&pf_rd_p=2780700022&pf_rd_r=1H28JRRDC1ZGQM1EWSQT&pf_rd_s=top-1&pf_rd_t=60601&pf_rd_i=awards-central&ref_=fea_ac_nav_i3">Critics' Choice Awardseilla</a></b> ja huomenna sunnuntaina on Yhdysvaltojen ulkomaisten toimittajien vuoro, kun <b>Hollywood Foreign Press Association </b>jakaa <b>Golden Globet</b>, eli kultaiset maapallot vuoden parhaille elokuville, tv-sarjoille sekä niiden tekijöille.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tänäkin vuonna ehdokkaista on nostettavissa esiin niin selkeitä ennakkosuosikkeja kuin mustia hevosia. Pelkkien katsojalukujen, arvostelujen ja Critics' Choice -palkintojen perusteella on kuitenkin haastavaa sanoa tässä vaiheessa, kuka pokkaa esimerkiksi <b>Oscar-palkinnon </b>Parhaasta Elokuvasta helmikuun lopulla. Keskitytään siis tässä vaiheessa raapaisemaan pintaa ja katsomaan, ketkä niitä kultaisia maapalloja mahdollisesti keräävät - hypoteettisesti.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<span style="font-size: large;"><b>Parhaat elokuvat</b></span></div>
<div>
<span style="font-size: large;"><b><br /></b></span></div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Golden Globeissa palkitaan erikseen paras draamaelokuva ja paras musikaali/komedia. Jälkimmäisen osalta voisi kuvitella, että Hollywood-musikaalien suuntaan kumartava ja Parhaan Elokuvan palkinnon Critics' Choiceilla napannut <i>La La Land</i> olisi ns. varma nakki. Loistavan <i>Whiplashin </i>ohjannut <b>Damien Chazelle </b>on saanut elokuvaansa kenties tämän hetken kuumimman miesnäyttelijän <b>Ryan Goslingin </b>(<i>The Big Short, Drive</i>) sekä iki-ihanan <b>Emma Stonen </b>(<i>The Help, Birdman</i>). Myös elokuvan trailerit antavat vahvasti viitteitä siitä, että luvassa on todellinen musikaali-ilotulitus, jota ei kannata jättää väliin. Elokuva voitti Critics' Choice Awardseilla peräti 8 palkintoa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Miksei <i>La La Land </i>sitten olisi varma? Mahdollisesti onkin, mutta jos vuoden 2016 parasta ja suosituinta komediaa/musikaalia lähdetään hakemaan, niin etsintä kannattaa aloittaa helmikuusta. Pari päivää ennen ystävänpäivää nimittäin sai ensi-iltansa <b>Ryan Reynoldsin </b>tähdittämä <i>Deadpool</i>, joka on täysin ansaitusti ehdolla myös Globeissa ja ratsastaa ainakin omissa papereissani todella vahvalla mustalla hevosella kohti palkintokautta. Punanuttuinen ja rääväsuinen antisankari on kaikessa mauttomuudessaan vakavasti otettava kandidaatti ja haastaja <i>La La Landille</i>.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Parhaan draamaelokuvan titteli on hieman jännempi, eikä vähiten siksi etten ole nähnyt ehdolla olevista elokuvista, kuin <i>Hacksaw Ridgen</i>. Critics' Choiceista ei tässä kategoriassa liene apua, sillä <i>La La Land </i>jyräsi kaikki Santa Monican illassa. Mitään <b>Mel Gibsonilta </b>pois ottamatta sanoisin silti, että voitto mennee joko <i>Manchester By The Sealle</i> tai <i>Lionille</i>. Suomalaiskatsojat saavat odotella näitä elokuvia vielä tovin, mutta elokuvafestivaalimenestyksen perusteella <i>MBTS </i>lienee suurin suosikki pokkaamaan parhaan draamaelokuvan kultaisen maapallon. Nähtäväksi jää.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vieraskielisen elokuvan palkinto menee todennäköisesti joko <i>Toni Erdmannille </i>tai <i>Ellelle</i>. <b>Isabelle Huppertin </b>loistava suoritus raiskauksen uhriksi joutuneena liikenaisena oli uskomaton, mutta elokuva poikkeaa muutenkin EU:n Lux Prizella palkitusta <i>Toni Erdmannista</i>. Trillerin ja komedian ohella yksi voittajakandidaatti on <b>Houda Benyaminan</b> koskettava <i>Divines</i>, jonka voi käydä katsastamassa vaikka heti Netflixistä. Tämänhetkinen järjestys voisi mielestäni olla <i>Toni Erdmann, Elle, Divines</i>.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Animaatioelokuvan palkinnosta vääntävät <b>Disney </b>ja <b>Illumination</b>. <i>Zootopia </i>on huikea osoitus siitä, kuinka Disneyllä on taito, kyky ja resurssit tehdä vuodesta toiseen loistavia animaatioelokuvia. Vuosi sitten <i>Inside Out </i>yllätti positiivisesti älykkyydellään ja syvällisyydellään, nyt ollaan palattu hauskuuden ja vauhdikkaiden eläinseikkailujen maailmaan, unohtamatta populaarikulttuurireferenssejä, joita elokuvasta on poimittavissa useita. <i>Sing </i>puolestaan ratsastaa tähtinäyttelijöillä, kuten <b>Matthew McConaughey </b>ja <b>Reese Witherspoon</b>. Myös <b>Seth McFarlane </b>ja <b>Scarlett Johansson </b>löytyvät castista, joten laatua on luvassa myös animaatiomusikaalin puolelta. Kolmas vaihtoehto voisi olla - myös Disneyn - <i>Moana</i>, joka tuskin yltää kuitenkaan samalle tasolle, kuin kaksi suurempaa suosikkia.</div>
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Parhaat näyttelijät</b></span><br />
<span style="font-size: large;"><b><br /></b></span>
<div style="text-align: justify;">
Palkintogaaloissa kiinnostavat myös elokuvien näyttelijät. Globeissa on kuitenkin niin monta kategoriaa, että kaikkien ehdokkaiden läpikäymisestä saisi aikaan romaanin - tai novellikokoelman. Jotain on kuitenkin sanottava, joten yritetään pitää homma simppelinä. En myöskään koske sivuosapalkintoihin tässä kirjoituksessa - pahoittelut siitä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Andrew Garfield</b>, Ryan Reynolds, Ryan Gosling ja <b>Casey Affleck</b>. Neljä vahvaa miestä, neljä roolisuoritusta. Aiemmin pelkkiä ehdokkuuksia, Goslingilla runsaimmin. Nyt kaksi heistä palkitaan Globella, sillä Garfield ja Affleck ovat ehdolla draaman miespääosapalkinnon ja Ryanit puolestaan musikaali/komedia -kategoriassa. Jos pitäisi arvata, niin Andrew Garfieldin suoritus toisen maailmansodan aseettomana lääkintämiehenä riittänee voittoon. Kuten sanottu, en ole nähnyt <i>Manchester by the Sea</i> -elokuvaa vielä... Gosling voitti jo Critics' Choicen <i>La La Landista</i>, joten olisiko tämä hänen vuotensa - aina Oscareihin saakka? Reynolds on joka tapauksessa musta hevonen punamustissa trikoissa, kaikki on mahdollista. Taustalla ovat myös <b>Colin Farrell </b>(<i>Lobster</i>) ja <b>Viggo Mortensen </b>(<i>Captain Fantastic</i>).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Natalie Portman</b> voitti Critics' Choice -palkinnon roolistaan <b>Jackie Kennedynä </b>elokuvassa <i>Jackie</i>. Ero tähän palkintogaalaan on kuitenkin se, että ulkomaisten toimittajien keskuudessa yltiöamerikkalainen henkilökuva ei välttämättä kuitenkaan ole niin ylivoimainen, kuin pohjois-amerikkalaisten leffakriitikoiden äänestyksessä. Isabelle Huppert on loistava <i>Ellessä</i>, mutta elokuvat ja roolit ovat kovin erilaisia, joten helppoa valitsijamiehillä ja -naisilla tuskin on. Portmanin suorituksesta tuli jollain tapaa mieleen <b>Daniel Day-Lewisin </b>suoritus elokuvassa <i>Lincoln, </i>sillä sitä on selvästi hiottu palkintokautta silmällä pitäen, vaikka elokuva itsessään ei välttämättä ei-amerikkalaiselle juuri mitään merkitsekään. Nämä kaksi naista kuitenkin ovat suosikkeja draaman naispääosapalkinnon voittajaksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Musikaali/komedia lienee helpompi. <i>La La Landin </i>pääroolissa nähtävä Emma Stone on suuri suosikki. Mahdollisia haastajia ovat kokeneemmat <b>Meryl Streep </b>(<i>Florence Foster Jenkins</i>) ja <b>Anette Bening </b>(<i>20th Century Women</i>). Olisi kuitenkin yllätys ja jollain tapaa myös väärin mikäli palkinto karkaisi Stonelta - hän on yksinkertaisesti vain niin loistava.</div>
<br />
<span style="font-size: large;">...And the Golden Globe goes to:</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
Paras Draamaelokuva: <i>Manchester by the Sea</i><br />
Paras Musikaali/komedia: <i>La La Land</i><br />
Paras Vieraskielinen elokuva: <i>Toni Erdmann</i><br />
Paras Animaatioelokuva: <i>Zootopia</i><br />
Paras Miespääosa - Draama: <b>Andrew Garfield</b><br />
Paras Miespääosa - Musikaali/komedia: <b>Ryan Gosling</b><br />
Paras Naispääosa - Draama: <b>Isabelle Huppert</b><br />
Paras Naispääosa - Musikaali/komedia: <b>Emma Stone</b><br />
<b><br /></b>
Näillä mennään - ainakin toivon niin. <b><a href="http://www.imdb.com/golden-globes/?pf_rd_m=A2FGELUUNOQJNL&pf_rd_p=2780700022&pf_rd_r=0JKAJRPJGRF4WWKNRR2K&pf_rd_s=top-1&pf_rd_t=60601&pf_rd_i=awards-central.critics-choice&ref_=fea_ac_nav_i2">TÄÄLTÄ</a> </b>löytyvät kaikki ehdokkaat ja huomisaamuna myös kaikki voittajat.<br />
<br />
Kiitos ja anteeksi pitkästä postauksesta - it's just been a while!</div>
janimaestrohttp://www.blogger.com/profile/18025050217521492686noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-39378587533925174242016-11-22T22:48:00.002+02:002016-11-22T22:48:56.132+02:00Loppuviikon leffatärppejä: Teeman Elokuvafestivaali 2016<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFPKMQCI1BG44o-59L-2WoEaV0ZA8yJWVJ7-8AL3dRbfwFDCmEGnreAP7OZxwbkuqQ0pjrHVaJBMS2iDDR1glNRux93MRDIU3mgn73bevIZy4676A-cOd4hFHVXRKXY-0etL70yOLkKEGy/s1600/wallpaper05.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFPKMQCI1BG44o-59L-2WoEaV0ZA8yJWVJ7-8AL3dRbfwFDCmEGnreAP7OZxwbkuqQ0pjrHVaJBMS2iDDR1glNRux93MRDIU3mgn73bevIZy4676A-cOd4hFHVXRKXY-0etL70yOLkKEGy/s640/wallpaper05.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Buster Keaton (1895-1966) on Teeman elokuvafestivaalin keskiössä vuonna 2016</td></tr>
</tbody></table>
<b>YLE Teeman </b>elokuvafestivaali tulee jälleen, jo viidettä kertaa! On aivan mahtavaa, että Yleisradio kohdentaa veroäyrejäni siten, että niiden maksaminen ei tällaisten leffaputkien aikana tunnu sen pahemmalta asialta, kuin elokuvafestarin sarjalipun ostaminen.<br />
<br />
Vuodesta 2011 alkaen Teema on omistanut yhden viikon kaudestaan elokuvajuhlalle ja tänä vuonna luvassa on 15 täyspitkää ja 9 lyhyttä elokuvaa. Puolet tämän vuoden elokuvista on Suomen tv-ensi-iltoja, joten siitäkin syystä on enemmän kuin suositeltavaa pitäytyä keskiviikosta sunnuntaihin tiukasti tv:n ääressä.<br />
<br />
Teeman elokuvafestivaalin kantavia aiheita ovat vuosien varrella olleet niin suuret mestarit, <i>Hohto</i>, kuin tanssin taikakin. Tänä vuonna yksi keskeisiä hahmoja on <b>Buster Keaton</b>, jonka kuolemasta tuli tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta. Yksi mykkäaikakauden suurimpia mestareita saa ruutuaikaa festivaalin jokaisena päivänä ja viimeisenä elokuvana nähdäänkin Keatonin viimeiseksi jäänyt kokeellinen elokuva <i>Film - Viimeinen rooli </i>vuodelta 1965. Elokuvan on käsikirjoittanut <b>Samuel Beckett</b>.<br />
<br />
Mitä loppuviikolla sitten kannattaa katsoa? Ajattelin lyödä pöytään omat korttini, jotka saa ottaa rauhassa talteen, mutta kannattaa toki muistaa, että elokuvissa kyse on makuasioista. Vaikka minä pitäisin siitä, se ei tarkoita että sinäkin pitäisit.<br />
<br />
<b>KESKIVIIKKO 23.11.</b><br />
Cannes-voittaja <b>Juho Kuosmanen</b> pitää festivaalin avauspuheenvuoron, jonka jälkeen Keatonin <i>Teatteri </i>avaa varsinaisen ohjelmaosuuden. Päivän varsinainen nosto on <b>Paolo Sorrentinon </b>upea Oscar-palkittu <i>Suuri kauneus </i>vuodelta 2013. <b>Toni Servillon </b>tähdittämä Rooma-kuvaus on paitsi hieno elokuva myös ohjaajan kunnianosoitus <b>Federico Fellinille</b>.<br />
<br />
<i>La Grande Bellezza - Suuri kauneus</i> | YLE Teema | 20:30 | K12<br />
<br />
<b>TORSTAI 24.11.</b><br />
Torstain ehdoton nosto on <i>Merry Christmas, Mr. Lawrence. </i>Tammikuussa menehtynyt <b>David Bowie </b>ansaitsee paikkansa Teeman elokuvafestivaalilla elokuvassa, jonka musiikki palkittiin aikoinaan BAFTA-palkinnolla. Toiseen maailmansotaan sijoittuvassa elokuvassa tapahtumat keskittyvät japanilaiselle vankileirille. Elokuva perustuu <b>Sir Lawrence van der Postin</b> kirjoituksiin ajaltaan sotavankina.<br />
<br />
<i>Merry Christmas, Mr. Lawrence </i>| YLE Teema | 22:00 | K16<br />
<br />
<b>PERJANTAI 25.11.</b><br />
<b>Philip Seymour Hoffman </b>on viinaan menevä poliisi, joka<b> </b>selvittää terrorismiuhkaa <b>Anton Corbijnin </b>ohjaamassa elokuvassa <i>A Most Wanted Man</i>. Mukana on myös <b>Willem Dafoe</b>. Tämän voi kuitenkin katsoa myöhemmin Areenasta, sillä perjantain nostoksi valikoituu Saharan kapinallisia tutkivasta journalistista kertova <i>Professione: Reporter </i>(Italia, 1975). Ajatelkaa nyt, <b>Michelangelo Antonioni </b>ohjaa, <b>Jack Nicholson </b>ottaa kuolleen asekauppiaan henkilöllisyyden omakseen ja naispääosassa <b>Marie Schneider. </b>Varma valinta!<br />
<br />
<i>Professione: Reporter - Ammatti; reportteri</i> | YLE Teema | 20:30 | K12<br />
<br />
<b>LAUANTAI 26.11.</b><br />
Leffafestarit, olipa kyseessä <b>Sodis </b>tai Teeman Elokuvafestivaali, pääsevät parhaaseen lentoonsa viikonloppuna. Lauantaina Teemalla nostetaan esiin nuorisoelokuvia. Nuoriin laitan toivoni myös minä, parinkin noston verran. Mikäli <b>Mika Taanilan </b><i>Mannerlaatan </i>jälkeen ehtii lauantaisaunassa pyörähtää, niin kuudelta on hyvä olla jo lotot viety ja saunaoluet korkattuna. <b>Peter Bogdanovichin </b>komea nuorisokuvaus <i>The Last Picture Show </i>vuodelta 1971<i> </i>saa tv-ensi-iltansa Suomessa. Mm. <b>Jeff Bridgesin </b>ja <b>Cybill Shepherdin </b>(<i>Taxi Driver, </i>1976) tähdittämässä mestariteoksessa pikkukaupungin nuoret etsivät itseään 50-luvun Texasissa.<br />
<br />
Lauantain toinen nuorisonosto on <i>"Cinemaattis-farmeseuttinen cocktail"</i>, <b>George Lucasin </b>ohjaama erikoinen avaruuselokuva, jossa musiikilla on merkittävä rooli - vieläkin merkittävämpi kuin nuorella <b>Harrison Fordilla</b>. <i>Svengijengi '62 </i>on yksinkertaisesti elokuva, jota ei voi sivuuttaa. Ei edes lauantai-iltana.<br />
<br />
<i>The Last Picture Show - Viimeinen elokuva</i> | YLE Teema | 18:10 | K12<br />
<i>American Graffiti - Svengijengi '62 </i>| YLE Teema | 20:15 | K12<br />
<br />
<b>SUNNUNTAI 27.11.</b><br />
Festarin päätöspäivänä - ensimmäisenä adventtina - on toki aikaa istuskella ruudun ääressä koko päivä aina klo 15 alkavasta <i>Kalpeanaamasta </i>alkaen. Pari nostoa on silti paikallaan ja yksi niistä mainittiin jo aivan alussa: <b>Buster Keatonin </b><i>Film</i>.<br />
<br />
Sitä ennen on kuitenkin huomionarvoista nostaa kaksi nykypäivän mestaria esiin, sillä heti <i>Kalpeanaaman </i>perään päästään nauttimaan <b>Wes Andersonin </b>Palme d'Or- ja Oscar-ehdokkuuksilla huomioitu <i>Moonrise Kingdom</i>. <b>Sam </b>ja <b>Suzy </b>rakastuvat, lähtevät pakomatkalle ja aiheuttavat kotikylässään suuretsinnät. Andersonin elokuvien tunnistettavan nerokas kuvasymmetria ja herttainen teinirakkaus ovat asioita, joita ei sunnuntai-iltapäivänä kannata jättää väliin.<br />
<br />
Sunnuntain toinen mestari on kertaalleen jo eläköitynyt ja huhujen mukaan paluuta suunnitteleva <b>Hayao Miyazaki</b>. <i>Tuuli nousee </i>on kaunis, tositapahtumien innoittama tarina <b>Jirosta</b>, joka haaveilee lentämisestä ja pyrkii lentokoneiden suunnittelijaksi mestarinsa <b>Kreivi Capronin </b>opissa. Miyazaki rakasti lentämistä ja onkin sopivaa, että miehen jäähyväiselokuva - mikäli se sellainen lopulta on - kertookin juuri siitä.<br />
<br />
<i>Moonrise Kingdom </i>| YLE Teema | 15:30 | K12<br />
<i>Kaze tachinu - Tuuli nousee </i>| YLE Teema | 20:05 | K7janimaestrohttp://www.blogger.com/profile/18025050217521492686noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-75504142785090326432016-11-21T22:33:00.002+02:002016-11-21T22:42:31.654+02:00Sotahomma: Hacksaw Ridge<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6teH0nK95weT86LH_82Bi7rwmnZDu9pwQcrp-s9tdF4DrLImKFBkWUWXhbfiqdfYz2BkqBbVSh_8vQnGgbwnrxtkPvmDef5FNU9wlqAoym106BD-T1Ps82q7iKzCuXzOXcKHfY1eAJ__Q/s1600/hacksaw_ridge_a4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6teH0nK95weT86LH_82Bi7rwmnZDu9pwQcrp-s9tdF4DrLImKFBkWUWXhbfiqdfYz2BkqBbVSh_8vQnGgbwnrxtkPvmDef5FNU9wlqAoym106BD-T1Ps82q7iKzCuXzOXcKHfY1eAJ__Q/s640/hacksaw_ridge_a4.jpg" width="452" /></a></div>
<h2 style="text-align: center;">
<b><i>Hacksaw Ridge - Aseeton sotilas </i>| AUSTRALIA / USA 2016 | 131min | K16</b></h2>
<b></b><br />
<div>
<b><b><br /></b></b></div>
<div style="text-align: justify;">
<b style="font-weight: bold;">Mel Gibson </b>on mies, joka rakastaa kolmea asiaa: verta, hidastuksia ja Jumalaa. Kun tällainen mies ilmoittaa tekevänsä tositapahtumiin perustuvan sotaelokuvan amerikkalaisesta sotasankarista, niin pari asiaa on varmaa. Kriitikot ympäri maailman pääsevät huokaisemaan helpotuksesta, sillä Gibsonin ohjaajanura ei tule - ainakaan toistaiseksi - saamaan kruunua, joka antaisi hänelle aiheen kukkoiluun. Lisäksi amerikkalaiset saavat jälleen syyn ilakoida ja takoa rintaansa ylpeinä omista sotasankareistaan ja asemastaan maailman mahtavimpana valtiona.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<br />
<div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Hacksaw Ridge </i>kertoo <b>Desmond Dossin (Andrew Garfield)</b>, lynchburgilaisen lääkintämiehen tarinan. Doss palveli maataan toisessa maailmansodassa <b>Okinawan taistelussa </b>pelastaen kymmeniä asetovereitaan varmalta kuolemalta. Hän ei kuitenkaan ollut kuten muut sotilaat, sillä Doss oli Jumalaa pelkäävä mies ja näin ollen kieltäytyi kantamasta asetta taistelussa. Tällainen ajatus mahtui huonosti tuon ajan sotaherrojen pirtaan ja Doss joutui sietämään paljon päästäkseen ylipäätään mukaan Okinawalle. Kun lupa tähän viimein saatiin, loppu on historiaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Amerikkalaiset sotaelokuvat ovat genre, jotka pyörivät voimakkaasti sankarimyyttien ympärillä. Sen varaan Gibson on koettanut rakentaa myös <i>Hacksaw Ridgen</i>. Gibsonilta voi nykyisin odottaa lähes mitä vain, mutta hidastuksiin ja verenvuodatukseen on jälleen varattu iso siivu budjettikakusta. Jos <b>Jeesukselta </b>kesti Gibsonin ohjauksessa vähintään vuosia selviytyä Via Dolorosastaan ja päästä Golgatalle ristiinnaulittavaksi, niin myös yksi yö Hacksaw Ridgellä haukkaa vähän päälle kaksituntisesta elokuvasta leijonanosan. Mutta mitäpä sitä peittelemään, Doss oli kova jätkä, joka hoiti yli 70 aseveljeään kenttäsairaalan suojiin - paljain käsin.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge5cxUSkQ2l7vwEvnK35t1QkVs_4RJN1Fd3xcK4eN5bXnsylfxIyRI6rniwQMVWGSz1KJ8VMrulpwm8RNKDpIbT6h5XATPCqTiZMV9ePSj1mFgTTdz_plfYdAki3iXFaMqPpodhdGqENyD/s1600/hacksawridge_d33_15411_edit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge5cxUSkQ2l7vwEvnK35t1QkVs_4RJN1Fd3xcK4eN5bXnsylfxIyRI6rniwQMVWGSz1KJ8VMrulpwm8RNKDpIbT6h5XATPCqTiZMV9ePSj1mFgTTdz_plfYdAki3iXFaMqPpodhdGqENyD/s640/hacksawridge_d33_15411_edit.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Andrew Garfield luuli <i>Spider-Manin </i>jälkeen pääsevänsä kevyempiin hommiin - ja sitten hän tapasi Mel Gibsonin<br />
(kuva: Filmikamari / Future Film)</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Sotaelokuvana <i>Hacksaw Ridge </i>ei tarjoa juuri mitään uutta. Massiiviset taistelukohtaukset näyttävät siltä, kuin <i>Pelastakaa Sotamies Ryan </i>olisi siirretty Normandiasta Okinawalle ja natsit korvattu japanilaisilla. Pommeja, laukauksia, verta, suolenpätkiä, irronneita raajoja... Kyllä te tiedätte. Henkilötarinana elokuva on loistava. Andrew Garfield ei suoranaisesti loista roolissaan Desmond Dossina, mutta vaatimaton mies tämä oli itsekin. Hän luotti uskoonsa ja halusi palvella maataan ilman asetta. Dossin vakaumuksensa vuoksi kohtaamat haasteet ovat elokuvan koskettavin aihe ja sen kuvaamisessa Gibson onnistuu mainiosti. Elokuva ei myöskään ole aiheestaan huolimata pituudella pilattu - alle kaksi ja puolituntinen sotaelokuva Hollywoodista on hyvä suoritus.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jotain <i>Hacksaw Risdgestä </i>jää silti puuttumaan. Tai ehkei puuttumaan, päinvastoin sen hidastuksilla ja verenvuodatuksella mässäily aiheuttaa ennemminkin sota-ähkyn ja tällainen kompastuskivi on harmillinen, sillä muuten elokuvalla olisi paljonkin potentiaalia nousta <i>Braveheartin </i>kaltaiseksi mestariteokseksi. Sitä se ei tällä erää kuitenkaan tee, vaikka paskempiakin on nähty. <b>3 / 5.</b></div>
</div>
janimaestrohttp://www.blogger.com/profile/18025050217521492686noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-31132820362228402862016-11-13T12:00:00.000+02:002016-11-13T12:07:11.969+02:00Kaikkien aikojen isänpäiväelokuva: Isäni Toni Erdmann<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUDGkSJhl2eSnNype0FvAoQ6Dlrffsy5VTRjP9_10SsLn3MshOkTi7nyltApY1DBcQ5ukNOKCmvBYnVLA3YCcOuKlZ8QtnB6kPEGrT-sDrKg6RFnN92IKDJs-TvxuyT7Ux5eXdthuaKux9/s1600/Toni_Erdmann_juliste.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUDGkSJhl2eSnNype0FvAoQ6Dlrffsy5VTRjP9_10SsLn3MshOkTi7nyltApY1DBcQ5ukNOKCmvBYnVLA3YCcOuKlZ8QtnB6kPEGrT-sDrKg6RFnN92IKDJs-TvxuyT7Ux5eXdthuaKux9/s640/Toni_Erdmann_juliste.jpg" width="446" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(kuva: Future Films / Filmikamari)</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><i>Isäni Toni Erdmann</i> | SAKSA 2016 | 162min</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Todella usein käytetään fraasia "Meillä kaikilla on äiti". Se on toki aivan totta, jokaisella meillä on äiti. Sen sijaan he, joilla on isä, eivät välttämättä osaa arvostaa sitä vaan pitävät sitä samalla tavoin itsestäänselvyytenä. <b>Ines (Sandra Hüller) </b>on juuri tällainen ihminen. Eikä siinä mitään, Ines on jo aikuinen nainen, työskentelee isolle firmalle ja asuu ulkomailla. Ei hänen voi olettaakaan pitävän isäänsä päivittäin yhteyttä tai osoittavansa tälle rakkautta jokaisen puhelinsoiton päätteeksi - se on hiljainen totuus, jota ei tarvitse sanoa ääneen. Ines on uranainen, ei hänellä ole aikaa yksin asuvalle ja hieman höpsölle isälle, joka matkustaa lomalle hänen kotikaupunkiinsa vain viettääkseen aikaa hänen kanssaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Winfried (Peter Simonischek) </b>on eronnut opettaja, jolla on vanha ja sokea koira nimeltään <b>Willi</b>. Winfried on hauska mies, joka heittäytyy hauskuuttajan rooliin koska vain, välittämättä siitä, onko se aina soveliasta. Kun Willi kuolee, Winfried ymmärtää olevansa yksinäinen. Hänen tyttärensä asuu ulkomailla ja isän ja tyttären välit eivät ole aivan parhaat mahdolliset. Mies päättää lähteä tapaamaan tytärtään toiseen maahan ihan vain viedäkseen tälle syntymäpäivälahjan - ja korjatakseen heidän välinsä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6K-BcnzDEMLGpWIfOv2SrRUlDFaLJl_VU-7KLjE2W8IDj5S8eQRJfxA2FCsUss6zI84NNK09Sgofi3O40NcB33VJpKnN-85vSgTTILcarkoGfoVh6HzARVvzTVjSZxbxmRspKjCvTuPMy/s1600/ToniErdmann_FTR-1_2K-F-185_P3D60_R6.0526327.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="345" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6K-BcnzDEMLGpWIfOv2SrRUlDFaLJl_VU-7KLjE2W8IDj5S8eQRJfxA2FCsUss6zI84NNK09Sgofi3O40NcB33VJpKnN-85vSgTTILcarkoGfoVh6HzARVvzTVjSZxbxmRspKjCvTuPMy/s640/ToniErdmann_FTR-1_2K-F-185_P3D60_R6.0526327.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kaikki tytöt ovat isintyttöjä - tai sitten itkevät ja ovat (kuva: Future Film / Filmikamari)</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Isien ja lasten väliset suhteet ovat elokuvien aiheina usein koskettavia ja niihin liittyy yleensä jokin selvittämätön asia, jota lähdetään selvittämään. Saksalaisohjaaja <b>Maren Ade </b>(<i>Everyone Else, The Forest For The Tree</i>) on lähtenyt ratkomaan Winfriedin ja Inesin suhdetta huumorin keinoin. <i>Isäni Toni Erdmann </i>on yli kaksituntinen komedia siitä, kuinka tullaan hyväksi isäksi ja hyväksi tyttäreksi. Kukaanhan ei ole kumpaakaan automaattisesti. Elokuvan huumori ja tarina saavat katsojan ensin huutonauramaan, sitten vakavoitumaan kivipatsaaksi ja lopulta kylminkin sydän sulaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Peter Simonischek on mies, joka hallitsee yksinkertaiseen toistoon perustuvan huumorin. Hänen hahmonsa ei periaatteessa tee mitään ihmeellistä, on vain hulvattoman hauska ja tavallinen lapsiaan rakastava isä. Sandra Hüllerin esittämä Ines häpeää isäänsä siinä missä kuka tahansa lapsi saattaa jossain elämän vaiheessa hävetä. Jokainen klovni naamioi huumorilla tuskaansa, niin tekee myös Winfried.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Isäni Toni Erdmann </i>on ehdolla <b>LUX-palkinnon </b>saajaksi. Se oli ehdolla myös <b>Palme d'Orin </b>voittajaksi keväällä ja on vahva ehdokas myös <b>Parhaan Vieraskielisen Oscarin </b>voittajaksi ensi helmikuussa. Se sai hyvin paljon - ja ansaitusti - huomiota <b>Cannes'ssa </b>juuri siksi, että se onnistui niin itkettämään kuin naurattamaankin. Näin isänpäivänä elokuva muistuttaa meitä myös siitä, kuinka tärkeää on pitää oma isä mielessä ja jos ei muuta, niin soittaa hänelle silloin tällöin. Koska isä on meille monelle vähintäänkin yhtä tärkeä, kuin äiti. Jos <b>Frank Capran </b><i>Ihmeellinen on elämä </i>on "kaikkien aikojen jouluelokuva", niin <i>Isäni Toni Erdmann </i>on mahdollisesti "kaikkien aikojen isänpäiväelokuva".</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Muistakaa isää tänään ja menkää katsomaan tämä elokuva joulukuussa, vahva suositus. <b>5 / 5.</b></div>
janimaestrohttp://www.blogger.com/profile/18025050217521492686noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-83491031849394501862016-10-30T22:12:00.000+02:002016-10-30T22:12:18.305+02:00Metropolis 90 vuotta!<div style="text-align: justify;">
Lähes satavuotinen tarina on varmasti kaikille vähääkään elokuvia katsoneille tuttu. Taloudellisesti menestyksekkään tehtaanomistajan maallisen mammonan turruttama poika näkee vilaukselta alhaisimpaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvan kuvankauniin tytön puutarhassa ja rakastuu. Pojan isä saa tietää, että maan alla luolissa asuvat työläiset saattavat suunnitella kapinaa ja päättää ryhtyä toimiin estääkseen tämän. Poika seuraa tyttöä luoliin ja päätyy sympatiapuuskassaan raatamaan tehtaaseen koneen ääreen tuntikausiksi. Isän palkkalistoilla oleva keksijä keksii robotin, jonka kasvoiksi työläistyttö siepataan. Robotti manipuloi työläiset tuhoamaan tehtaan ja sen myötä hukuttamaan oman kaupunkinsa vedenpaisumuksen alle. Poika ja tyttö pelastuvat, robotti tuhoutuu ja rakkaus yhdistää lopulta kaksi yhteiskuntaluokkaa ja Metropoliksessa vallitsee rakkauden ohella myös rauha.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKeQBDdqPJb9rd88hJW3U8Uhd2o2bW0aC0aHKmjpa62fWVrkhGgsc80SW9UnqXBcwlI6vTsswubE-UFbAC5wflXNb4__yUq00iRt_njfOaD6gOCDxIRTLMFDcsfX0hbMzQwQljARhXQ9Dj/s1600/1927UFACourtesyPyxurz.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="488" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKeQBDdqPJb9rd88hJW3U8Uhd2o2bW0aC0aHKmjpa62fWVrkhGgsc80SW9UnqXBcwlI6vTsswubE-UFbAC5wflXNb4__yUq00iRt_njfOaD6gOCDxIRTLMFDcsfX0hbMzQwQljARhXQ9Dj/s640/1927UFACourtesyPyxurz.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Elokuvan tunnetuin kohtaus: Kone herää henkiin (kuva: UFA / Courtesy Pyxurz)</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<i style="font-weight: bold;"><br />Metropolis </i>on saksalaisen <b>Fritz Langin </b>ohjaama ajaton klassikkomykkä vuodelta 1927. Tämä tarkoittaa sitä, että maaliskuun 13. yksi kaikkien aikojen sci-fi -elokuvista juhlii 90-vuotissyntymäpäiväänsä, onnittelut! Langin kenties tunnetuin elokuva painottaa tasa-arvoa ja pyrkii voimakkaasti muodostamaan siltoja yhteiskuntaluokkien välille ja kun muistetaan, millainen tilanne Saksassa oli 20-luvun lopulla, niin Langin yhteiskunnallinen viesti oli sanalla sanoen rohkea.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Metropoliksesta </i>on aikojen saatossa kursittu kasaan lukuisia eri versioita. Alkuperäinen elokuva kesti yli kaksi ja puoli tuntia, mutta osa elokuvasta on tuhoutunut tai muuten vain kadonnut, joten eri uudelleenkasausmenetelmistä riippuen elokuvan pituus on vaihdellut 80 minuutista aina kolmeen tuntiin saakka. Yksi tunnetuimpia nykyisin esitettäviä versioita lienee vuonna 2002 ilmestynyt DVD-versio, jonka pituus on 119 minuuttia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jos elokuvan pituus vaihtelee, niin myös mykkäfilmin taustalla kuultava musiikki on kokenut muodonmuutoksia vuosien varrella. <b>Gottfried Huppertzin </b>alkuperäinen score vuodelta 1927 on perinteinen ja kaunis klassiseen musiikkiin nojaava teos, kun taas <b>Giorgio Moroderin </b>versio vuonna 1984 sisältää <b>Freddie Mercuryn</b> ja <b>Adam Antin </b>kaltaisten rock-muusikoiden musiikkia. Moroderin scoresta kertoo paljon se, että se "palkittiin" vuoden 1985 <b>Razzie Awardseissa </b>peräti kolmella ehdokkuudella. Viimeisin itseni todistama uudelleensovitus oli suomalaisen rap-artisti <b>Khidin </b>eli <b>Kristo Laannin</b> laatima urbaaniin elektroniseen musiikkiin pohjaava score, joka maalaa 90 vuotta vanhaan tieteiseepokseen uusia mustia ja hämmentäviä sävyjä. Suosittelen kyseisen version näkemistä jokaiselle, joka haluaa saada mielensä solmuun pohtimalla <b>Paperi T:n </b>lyriikoiden ja Fritz Langin kehittelemän utopistisen tulevaisuudennäkymän yhteensopivuutta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mykkäaikakaudella tehtiin lukuisia mestariteoksia, jotka ovat sittemmin vaikuttaneet tavalla tai toisella tulevien sukupolvien elokuvantekijöihin. Fritz Langin <i>Metropolis </i>ei ole poikkeus, sillä sitä voidaan hyvällä syyllä pitää esikuvana suurelle osalle kuuluisimmista tieteiselokuvista. Sen vaikutus näkyy mm. sellaisissa klassikoissa kuten <b><i>Tohtori Outolempi </i>(1964),</b> <b><i>Avaruusseikkailu: 2001 </i>(1967), <i>THX 1138 </i>(1971) </b>ja<b> <i>Star Wars </i>(1977). </b>Sen merkitystä nykyelokuvalle on siis tarpeetonta perustella. Elokuva oli aikansa kallein tuotanto ja yksi ensimmäisiä täyspitkiä elokuvia ylipäätään. Lang oli aikaansa edellä myös laatiessaan ennustuksia 2020-luvun maailmasta, jossa yhteiskuntaluokkien välinen kuilu on niin suuri, että työläiset eivät asu pelkästään rikkaiden alapuolella, vaan jopa maan alla olevien tehtaiden alapuolella. Elokuvan alkukohtaus, jossa tehtaassa tapahtuu vuoronvaihto, on pysäyttävä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mitäkö itse olen mieltä <i>Metropoliksesta </i>elokuvana? Pidän erityisesti siitä, kuinka <b>Brigitte Helm </b>suoriutuu kaksoisroolistaan Mariana ja Koneena. Maria on herkkä ja siro nainen, kun taas Koneen elekieli muistuttaa - luonnollisesti - konetta. Se on myös Mariaa kierompi ja viekoittelevampi. Erityisesti näiden kahden hahmon kontrasteja Helm onnistuu tulkitsemaan huikealla tavalla. Ei ihme, että hän on <b>Mary Pickfordin, Lillian Gishin </b>ja <b>Marlene Dietrichin </b>ohella mykkäkauden lempinäyttelijättäriäni. <b>Gustav Fröhlich </b>tuo elävästi mieleeni <b>Jussi Jurkan </b>ennen <i><b>Tuntematonta Sotilasta</b> </i>ja <b>Lammiota</b>. <i>Metropolis </i>on ehdottomasti yksi oman aikakautensa helmistä ja tämän Khidin<b> </b>uudelleensovittaman musiikin kera oli enemmän kuin hienoa kokea elokuva valkokankaalta <b>Orionissa</b>. Musiikki itsessään herätti hieman kaksijakoisia ajatuksia: Yhtäältä se toi elokuvaan aivan uutta, synkempää näkökulmaa esimerkiksi Paperi T:n lyriikoiden myötä, mutta toisaalta musiikki ei mielestäni täysin kohdannut elokuvan temmon ja kerronnan kanssa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwy7D0Pywvc7WX-eHvbVVJVMguNDYEOHc_UExFhmWdSU5xuElvsw0RZ1E3_g9COHUdql5C78GSAZMA3X3y2rvDp0Iv9gX2qaLrA8EqZfR37R4gwHOHyIQFtIkeJnEOpxlabgEpkKPxcMv1/s1600/Metropolis_145Pyxurz.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="488" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwy7D0Pywvc7WX-eHvbVVJVMguNDYEOHc_UExFhmWdSU5xuElvsw0RZ1E3_g9COHUdql5C78GSAZMA3X3y2rvDp0Iv9gX2qaLrA8EqZfR37R4gwHOHyIQFtIkeJnEOpxlabgEpkKPxcMv1/s640/Metropolis_145Pyxurz.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Brigitte Helmin kaksi puolta - Maria ja Kone (kuva: UFA / Courtesy Pyxurz)</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Joka tapauksessa <i>Metropolis </i>täyttää keväällä 90 vuotta ja mikäli et ole elokuvaa vielä nähnyt, niin juhlavuoden kunniaksi suosittelen ottamaan haltuun tämän sci-fi -klassikon, minkä mittaisena versiona ikinä haluatkin.</div>
janimaestrohttp://www.blogger.com/profile/18025050217521492686noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-72253019328253653702016-09-22T19:49:00.000+03:002016-09-22T19:51:27.341+03:00R&A16: Maggie's Plan<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhM15DFjw4SxZ9rd6DZ2heHb26gSJMUYHkWW-lN40Yv8DEaPKHpDlSuCDRJrhCRhfnp1gdnf3lfAf4O7uQVdr-PSRNrAUsskzvQA7WP02ft-MSERDWeXwazdfTTg_BBTfhrUGRSAykRJOL9/s1600/maggieplan.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="312" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhM15DFjw4SxZ9rd6DZ2heHb26gSJMUYHkWW-lN40Yv8DEaPKHpDlSuCDRJrhCRhfnp1gdnf3lfAf4O7uQVdr-PSRNrAUsskzvQA7WP02ft-MSERDWeXwazdfTTg_BBTfhrUGRSAykRJOL9/s640/maggieplan.jpg" width="640" /></a></div>
<h2 style="text-align: center;">
<b><i>Maggie's Plan </i>| USA 2015 | 98min | K7</b></h2>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-weight: bold;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<b style="font-weight: bold;">Maggie </b>haluaa lapsen. Hän on oikeastaan halunnut lasta itselleen jo kauan, mutta sopivaa miestä ei tästä maailmasta tunnu löytyvän. Lopulta Maggie päättää hankkia lapsen omin avuin. Sopiva luovuttaja löytyy ja Maggie uskoo onnensa viimein kääntyneen. Juuri silloin hän sattuu työpaikallaan tapaamaan miehen, johon tajuaa rakastuvansa. Mies rakastuu myös häneen ja näytepurkissa olleet siittiöt huuhdotaan viemäriin - melko julmaa. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, sillä mies on naimisissa ja hänellä on lapsia. Avioliiton onnellisuus on kuitenkin vähän niin ja näin, joten sormus sormessa on vain hidastetöyssy matkalla parempaan elämään. Tällaiset asiat eivät kuitenkaa ole niin yksinkertaisia, joten Maggien onkin kysyttävä itseltään: Voiko rakastumisen perua?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvy2BYha6MGvUWBwa-5tIhci1qCIXke77WIqPQrvZGPpJGBtHx2r6_83InQsDpnqB02IieSkf4S6a0Pzz_amTJfOKUQRhdWC_wMgQWdSRcfVefq6qDhDzMYUjge5tDL26zWiIohytEfcRw/s1600/4003.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="384" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvy2BYha6MGvUWBwa-5tIhci1qCIXke77WIqPQrvZGPpJGBtHx2r6_83InQsDpnqB02IieSkf4S6a0Pzz_amTJfOKUQRhdWC_wMgQWdSRcfVefq6qDhDzMYUjge5tDL26zWiIohytEfcRw/s640/4003.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näitä naisia yhdistää rakkaus viiniin - ja Ethan Hawkeen (kuva: Sony Pictures Classics)</td></tr>
</tbody></table>
<span style="text-align: justify;">Aivan näin yksinkertainen ja suoraviivainen </span><i style="text-align: justify;">Maggie's Planin</i><span style="text-align: justify;"> juoni ei tietenkään ole, mutta jos siitä kertoisi yhtään yksityiskohtaisemmin, pilaisi se juuri SINULTA mahdollisen katselukokemuksen. Se ei olisi hyvä juttu. Elokuva itsessään etenee kuitenkin juuri ylläkuvatulla tavalla: vaivattomasti muttei täysin ilman mutkia ja solmuja. </span><b style="text-align: justify;">Rebecca Millerin </b><span style="text-align: justify;">ohjaama romanttinen draamakomedia ei ole genrestään huolimatta imelä ja leimallinen, mutta sitäkin herttaisempi. Ja syy tähän on tietysti </span><b style="text-align: justify;">Greta Gerwig </b><span style="text-align: justify;">(</span><i style="text-align: justify;">Frances Ha, Damsels in Distress</i><span style="text-align: justify;">). Siinä, missä </span><b style="text-align: justify;">Ethan Hawke </b><span style="text-align: justify;">ja </span><b style="text-align: justify;">Julianne Moore </b><span style="text-align: justify;">tuovat elokuvaan häivähdyksen silkkaa Hollywoodia, Gerwig on oma ihana ja hieman höpsähtänyt itsensä - juuri sellainen siis, kuin hän parhaimmillaankin on! Syystalvinen New York on elokuvan tapahtumapaikkana myös erinomaisen upea ja tyylikäs, ehdottomasti tarkoitukseen sopiva.</span><br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Oscar-voittaja Julianne Mooren esiintyminen Ethan Hawken uraorientoituneena vaimona on myös melko komeaa katsottavaa. <i>Maggie's Planin</i> teemoina ovat kolmiodraama, uusioperheet, yhteishuoltajuus ja ennen kaikkea rakkaus, joka on juuri niin perhanan monimutkaista valkokankaalla, kuin se tosielämässäkin saattaa pahimmillaan olla. Elokuva pyörii Gerwigin, Hawken ja Mooren kolmiodraaman ja perhesekoilun ympärillä, mutta Miller pitää langat niin taitavasti käsissään loppuun asti, ettei pakka pääse leviämään käsiin. Jokaisella päähenkilöllä on omat ongelmansa, kenties kaikkein suurimmat juuri Gerwigin näyttelemällä Maggiellä, mutta se ei katsojaa ärsytä. Tavallaan on jopa hellyttävää, minkälaista toimintaa heidän päissään oikein onkaan. Greta Gerwig on ihana ja <i>Maggie's Plan </i>osoittaa todeksi sen, etteivät <i>Frances Ha </i>ja <i>Damsels in Distress </i>olleet vahinkoja, vaan kyseessä on todella kyvykäs näyttelijä ja elokuvantekijä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5CZ1kzWU9T36-CR72x7yJv8_D46Td4iMN7M76niO0nLyT8_wfGvk4QBSA4hHXoYIGeESzbU3NoStOZWkFdsWBLXgHit5OSFs8mvBShQpda_LVUQ3BTnIuGY_ga4QCAsyGGdaXJAYSNjYm/s1600/-fe8c5a690d7d5082.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5CZ1kzWU9T36-CR72x7yJv8_D46Td4iMN7M76niO0nLyT8_wfGvk4QBSA4hHXoYIGeESzbU3NoStOZWkFdsWBLXgHit5OSFs8mvBShQpda_LVUQ3BTnIuGY_ga4QCAsyGGdaXJAYSNjYm/s640/-fe8c5a690d7d5082.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Greta Gerwig on <i>Maggie's Planin </i>valloittavin yksityiskohta (kuva: Sony Pictures Classics)</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<i>Maggie's Plan </i>ei räjäytä pankkia, mutta taitava ohjaus ja hyvät näyttelijäsuoritukset pelastavat sen romanttisen höpöhöpökomedian leimalta. Arvosana kelvollinen <b>3 / 5</b>.</div>
Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-3517923960392998682016-09-10T21:27:00.000+03:002016-09-10T21:27:04.167+03:00Syyssatoa: Hymyilevä Mies<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6R9AgayCKr4ld1CJmd7L0roHXFVNST6NKhT4aoJd59YGqkaQueo3yJbq8XU7DNiOJvejgf65U7GRb3wW1P67fw-KUICslPMqMnHg_HtPWYiyJXDsKCGgCkm6C5z8ZriZqs9RUj3d2halA/s1600/HM_juliste_highres.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6R9AgayCKr4ld1CJmd7L0roHXFVNST6NKhT4aoJd59YGqkaQueo3yJbq8XU7DNiOJvejgf65U7GRb3wW1P67fw-KUICslPMqMnHg_HtPWYiyJXDsKCGgCkm6C5z8ZriZqs9RUj3d2halA/s640/HM_juliste_highres.jpg" width="456" /></a></div>
<h2 style="text-align: center;">
<i>Hymyilevä mies (The happiest day in the life of Olli Mäki) </i>| SUOMI / RUOTSI / SAKSA 2016 | 96min | K7</h2>
<div style="text-align: justify;">
<b>Olli Mäki (Jarkko Lahti) </b>on kokkolalainen nyrkkeilijä, joka saa elämänsä tilaisuuden otella höyhensarjan maailmanmestaruudesta yhdysvaltalaista <b>Davey Moorea </b>vastaan. Ottelu järjestetään Helsingin Olympiastadionilla ja tapahtumasta povataan suurinta spektaakkelia, mitä Suomessa on koskaan nähty. Mäen matkassa Keski-Pohjanmaalta pääkaupungin valoihin matkaa myös perholainen <b>Raija Jänkä (Oona Airola)</b>, jonka seurassa Mäki viihtyy mainiosti - manageri <b>Elis Askin (Eero Milonoff) </b>mielestä jopa liiankin mainiosti. Mäen ottelu Moorea vastaan päättyy keskeytystappioon toisessa erässä, mutta silti kyseessä on miehen elämän onnellisin päivä.</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Hymyilevä mies </i>voitti <b>Cannesin elokuvajuhlilla </b>toukokuussa <b>Un Certain Regard </b>-palkinnon. Palkinto jaetaan vuosittain "omaperäiselle ja erilaiselle" elokuvalle, jolla on edellytyksiä menestyä kansainvälisesti. Kun näkee <i>Hymyilevän miehen </i>elokuvateatterissa, valkokankaalta, voi hyvällä omallatunnolla tuntea ylpeyttä siitä, että on suomalainen. <b>Juho Kuosmasen </b>ohjaama mustavalkoelokuva onnistuu tavoittamaan eurooppalaisen laatuelokuvan kriteerit vaivatta, eikä vähiten siksi, että kyse ei ole perinteisestä urheilu- tai nyrkkeilyelokuvasta. Olli Mäen urheilullisia ansiota ei kyseenalaisteta eikä niitä häneltä riistetäkään, mutta silti elokuvassa on kyse paljon isommista asioista, kuin nyrkkeilyn höyhensarjan maailmanmestaruus.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Elokuvan keskiössä ovat Olli Mäki, Raija Jänkä sekä Elis Ask. Kuosmasen näyttelijävalinnat ovat täydellisiä, eikä niiden arvoa heikennä edes se, että kyseessä on - Eero Milonoffia lukuun lukuunottamatta - melko tuntematon ryhmä pääroolin esittäjiä. Jarkko Lahti on toki näytellyt aiemminkin elokuvissa ja sarjoissa sivuosarooleja, mutta Oona Airola on aiemmin esiintynyt pääasiassa teatterin puolella ja laulajana. Täysin kokemattomia pääosien esittäjät eivät tietenkään ole, mutta elokuvakansalle kenties vieraampia kasvoja - tämäkin asia muuttuu <i>Hymyilevän miehen </i>myötä. Eero Milonoff on suurelle yleisölle kolmikosta tutuin ja häneltä osaa jo odottaa tietynlaisia asioita. Aloitetaan siis Eerosta.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_xycD_o6UwoCQqhw45rtYyiDFJBNAt-UEh1KOJCSXFtjE2xlOeufNqLj-v1uFvuNA8Hlf_c3I2NJvKohMk6yI87lZS_6i2j0aT5qyAiWOkzzGLjLXHsRg7dEgJfmJaI_NocWCJ-Lstl3l/s1600/hymyilev%25C3%25A4mies1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_xycD_o6UwoCQqhw45rtYyiDFJBNAt-UEh1KOJCSXFtjE2xlOeufNqLj-v1uFvuNA8Hlf_c3I2NJvKohMk6yI87lZS_6i2j0aT5qyAiWOkzzGLjLXHsRg7dEgJfmJaI_NocWCJ-Lstl3l/s640/hymyilev%25C3%25A4mies1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eero Milonoff (oik.) laittaa Jarkko Lahden koville vain olemalla oma itsensä (kuva: Elokuvayhtiö Aamu)</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Elis Askia näyttelevä Eero Milonoff herättää ristiriitaisia mielipiteitä. Milonoffien näyttelijäveljeksistä nuorin on tullut tutuksi teräväsanaisista ja tiukoista stadilaisen kovan kundin rooleistaan (<i>Tyttö sinä olet tähti, Ganes</i>) eikä <i>Hymyilevä mies </i>tee poikkeusta tähän. Entinen kevyen sarjan Euroopan mestari ja nyrkkeilymanageri saa Milonoffin käsittelyssä sellaisia piirteitä, joita tavallaan toivoisi myös muille tapahtumajärjestäjille ympäri maan. Ja tässä ei tarkoiteta sitä, että managerin/tuottajan tulisi olla kusipäämulkku, vaan sitä, kuinka periksiantamaton ja määrätietoinen Milonoffin esittämä Ask on ajaessaan intohimoisesti Olli Mäkeä kohti MM-ottelua samalla kun hänen oma elämänsä horjuu veitsenterällä. Milonoff on edelleen stadilainen kova kundi - ja hyvä niin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Oona Airolan esittämä Raija Jänkä on hyvin onnistunut kuvaus perholaisesta tytöstä, joka lähtee ihastuksensa mukana Helsinkiin tukemaan tätä matkalla kohti MM-ottelua. Kaikki sirkus, mitä tapahtuman ympärillä on, saa Raijan kuitenkin tuntemaan itsensä yksinäiseksi ja koti-ikävä vie voiton melko kriittisellä hetkellä. Keskipohjalaisena naisena Airolalle tällaisen roolin esittäminen ei ole missään nimessä ylivoimainen, vaan tavallisen mutta samalla karismaattisen pohjalaistytön merkitys Olli Mäelle välittyy myös katsojalle hyvin aidosti.</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhw3rZCJMsurV7c8Rq3GkWjD3wx0XJIMEpSPyyQOG_6Wje1k4AMWc6XDh3P1hL1sJy81wbk7vUl8eIKNC_0PkCaoyHMA4sOiPa60qbav1Rq2RdL10im1OJR7y3Lfarcw21W-A-6jB4AjBbQ/s1600/hymyilev%25C3%25A4mies2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhw3rZCJMsurV7c8Rq3GkWjD3wx0XJIMEpSPyyQOG_6Wje1k4AMWc6XDh3P1hL1sJy81wbk7vUl8eIKNC_0PkCaoyHMA4sOiPa60qbav1Rq2RdL10im1OJR7y3Lfarcw21W-A-6jB4AjBbQ/s640/hymyilev%25C3%25A4mies2.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Hymyilevä mies </i>on elokuva aidosta rakkaudesta (kuva: Elokuvayhtiö Aamu)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Olli Mäen matka heikosti menneestä alkupunnituksesta aina Olympiastadionin valoihin saakka oli pitkä ja fyysisesti äärettömän raskas. Kun Ollin täytyi pudottaa seitsemän kiloa parissa viikossa, oli selvää että tällainen rääkki yhdistettynä jokapäiväisissä kissanristiäisissä istumiseen vaatii veronsa. Jarkko Lahti hikoilee aidosti rantasaunan lauteilla pipon ja neuleen kanssa ja tuleekin väistämättä mieleen, että tässä rääkissä Lahti viimeistään lunastaa paikkansa kansainvälisten näyttelijöiden joukossa. Jos <b>Leonardo DiCaprio </b>voitti Oscarin riuduttuaan Pohjois-Amerikan erämaissa karhun pieksemänä, niin mitä Lahti voi tällä suomalaisen sisun konkretisoimisella saavuttaa? Myös Mäen ja Raijan välinen rakkaus ja sen aiheuttama ilo on aidosti aistittavissa Lahden kasvoilta, vaikkei MM-ottelusta muuta käteen jäänytkään kuin nimi urheiluhistoriaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Juho Kuosmanen on tehnyt kaiken kaikkiaan loistavaa työtä elokuvansa kanssa. Suuri osa tekijöistä - Milonoffia lukuunottamatta - on miehelle ennestään tuttuja ja sitä kautta luottoa löytyi varmasti. Se näkyy myös valkokankaalla, sillä Kuosmanen on pystynyt keskittämään kaiken energiansa ja inspiraationsa siihen, että lopputuloksena on niinkin uniikki suomalaisen elokuvan mestariteos, kuin <i>Hymyilevä mies </i>on. Mustavalkoinen elokuva 2010-luvulla on aina tapaus ja 1960-luvun Helsinkiä kuvattaessa se onkin ainoa mahdollinen keino saada lopputuloksesta uskottava. Myös varsinainen ajankuva on aivan huikeaa katsottavaa. 60-luvulla pönötys oli pönötystä ja jos Suomessa treenattiin MM-otteluun, se tehtiin ulkona ja saunassa. Maaliin saattoi päästä vain hampaat irvessä tehdyllä työllä ja siltä Mäen treenaaminen kankaalla näyttääkin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Hymyilevä mies </i>on ehdottomasti viime vuosien paras suomalainen elokuva ja ansaitsee paikkansa kansainvälisen elokuvavientimme paalupaikalla. Se on elokuva rakkaudesta, suomalaisesta sisusta ja Helsingistä. Toivottavasti se auttaa viemään suomalaista elokuvaa eteenpäin niin kotimaassa kuin maailmallakin, niin tulevaisuudessa sen kaltaisia aidosti hyviä elokuvia saattaa tulla enemmänkin. <i>Hymyilevä mies </i>on täyden kympin elokuva, joten sen arvosana ei voi olla muuta kuin <b>5 / 5.</b></div>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-22494294400391987852016-09-10T20:55:00.001+03:002016-09-10T20:55:30.740+03:00Syyssatoa: Teit Meistä Kauniin<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEC7oRz4xzGjHtPgoi-yFKD_MItIxrwcoMJ1J55L2yUamthMz5QNdbG3u5ACz797TugUdhAWx2E35NuVPPj9PM2Jh7HpkZ1q6Qu8JkxGGV4tjbT62qpI0NGDRFW7OZiWxn-M2MgE0Kt3oR/s1600/apisapis.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEC7oRz4xzGjHtPgoi-yFKD_MItIxrwcoMJ1J55L2yUamthMz5QNdbG3u5ACz797TugUdhAWx2E35NuVPPj9PM2Jh7HpkZ1q6Qu8JkxGGV4tjbT62qpI0NGDRFW7OZiWxn-M2MgE0Kt3oR/s640/apisapis.jpg" width="640" /></a></div>
<h2 style="text-align: center;">
<i>Teit meistä kauniin </i>| SUOMI 2016 | 111min | K7</h2>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toni Wirtasen isä kuolee pojan ollessa ala-asteikäinen, minkä vuoksi Toni muuttaa äitinsä Mervin kanssa Heinolaan. Muutamaa vuotta myöhemmin Toni tapaa koulun diskossa Antti Lautalan, joka pyytää Tonia soittamaan perustamaansa bändiin. Toni on aluksi epävarma bändissä soittamisesta, sillä on aiemmin soittanut vain kitaraa ja sitäkin vuosia sitten. Antin määrätietoisuus saa Tonin kuitenkin liittymään bändiin ja pian hän tapaakin bändin kolmannen jäsenen, Sipe Santapukin. Sipen isä ei kuitenkaan poikien bändiharrastukselle syty ja rahat kriittisen tärkeään rumpusettiin jäävät saamatta. Tämä ei kuitenkaan intohimoisia muusikonalkuja estä, vaan rummut hankitaan vaikka sitten kielletyin keinoin. Bändille keksitään nimeksi <b>Apulanta </b>ja Heinolan ensimmäinen punk-yhtye on nähnyt päivänvalonsa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Teit meistä kauniin </i>on <b>Tuukka Temosen </b>ohjaama ja <b>Niisku Haapalan </b>(<i>Salatut Elämät</i>) käsikirjoittama tositapahtumiin perustuva elokuva, joka valottaa suomalaisille yhden maamme menestyneimmän punk/rock -yhtyeen syntytarinaa. Elokuvaa saattaa olla haastavaa lähestyä ilman ennakkokäsityksiä ja -odotuksia, niin tunnetusta yhtyeestä on kysymys. Mutta mikäli kykenee menemään elokuvateatteriin ilman sen suurempia vaatimuksia ja muistaa sen, että kyseessä on kuitenkin elokuva, jonka todennäköinen kohderyhmä ovat yhtyeen fanit, niin koko kaksituntisesta nauttii aivan varmasti.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYuKrYC5aH1zE9jxZeJxn_aWkP5TCBJXeFX5FpxP_dcZaHio4mVp4aebcCDkIJ4rt3D_Zn-rY9k63ZxtdPUZwcZW7a5f6Y2z-ttSQ-OS9LG_Kb1S0QdU4xOhDEJOuReO-X7KzoBlNMKRAL/s1600/TMK_Pojat_katolla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="346" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYuKrYC5aH1zE9jxZeJxn_aWkP5TCBJXeFX5FpxP_dcZaHio4mVp4aebcCDkIJ4rt3D_Zn-rY9k63ZxtdPUZwcZW7a5f6Y2z-ttSQ-OS9LG_Kb1S0QdU4xOhDEJOuReO-X7KzoBlNMKRAL/s640/TMK_Pojat_katolla.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sipe, Toni ja Antti suunnittelevat maailmanvalloitusta 90-luvun Heinolassa (kuva: Juha Kärkkäinen)</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tuukka Temonen on onnistunut tehtävässään tuoda Apiksen alkuaikojen haasteet valkokankaalle uskottavasti. Musiikkielokuvista saattaa helposti tulla musiikkivideoiden ja konserttitaltiointien loputon potpuri (<i>Abba - The Movie</i>) tai puhdas dokumentti, mutta <i>TMK </i>ei sellaisiin sorru. Se on tarina neljästä pojasta 1990-luvun laman Suomessa, jotka haluavat toteuttaa omaa unelmaansa musiikinteosta välittämättä siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat. Ohjaajana Temosen olisi ollut mahdotonta olla tarttumatta omaan tarinaansa ja olla laittamatta sitä elokuvan keskiöön, mutta tässäkin hän on onnistunut tyydyttävän hyvin. Temonen ansaitsee hatunnoston myös siitä, kuinka tietyt tosielämän tapahtumat on elokuvassa ujutettu mukaan sellaisella hienovaraisella otteella, jollaista leffassa nähdyltä nuorelta Tuukka Temoselta tuskin olisi osannut odottaa.</div>
<div>
<br /></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgS85c5jcQnbbr4KdBC15hVKKd-nqI8hyphenhyphenp_TI__UHXGVTsslD0iE5B6xaHstlgSNX7dSHbOSH6E4QINE4skfBi11AaUkV7x83DkuOkSpk31uq0gRczy5hXrnQq-GQdZqm5L3fWSRTQNOIS_/s1600/TMK_Toni.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="346" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgS85c5jcQnbbr4KdBC15hVKKd-nqI8hyphenhyphenp_TI__UHXGVTsslD0iE5B6xaHstlgSNX7dSHbOSH6E4QINE4skfBi11AaUkV7x83DkuOkSpk31uq0gRczy5hXrnQq-GQdZqm5L3fWSRTQNOIS_/s640/TMK_Toni.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tatu Sinisalo nuorena Toni Wirtasena (kuva: Juha Kärkkäinen)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Näyttelijäsuorituksista täytyy nostaa esiin nuorta <b>Toni Wirtasta </b>näyttelevä <b>Tatu Sinisalo</b>. Lähes täydellisesti Wirtasen roolin omaksuvasta Sinisalosta kasvaa elokuvan edetessä juuri se yhtyeen keulakuva, joka hänen roolinsa myös myöhemmin on ollut. Myös <b>Roope Salminen </b>tekee hienon suorituksen <b>Antti Lautalana </b>ja aiemmin jo <i>He ovat paenneet </i>-elokuvassa nähty <b>Teppo Manner </b>ottaa hienosti haltuun roolinsa yhtyeen kilttinä ja hiljaisena <b>Sipe Santapukkina</b>. Sinisalolle <i>TMK </i>on debyyttielokuva, mutta nuorukainen nousee hienosti esiin kokeneeman näyttelijäkaartin keskeltä. Parisuhteen ja yhtyeen välillä elämäänsä tasapainottelevan Tonin rooli tuo Sinisalolle takuuvarmasti töitä myös tulevaisuuden kotimaisissa projekteissa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Elokuvassa pääfokus on ehdottomasti sisällössä ja tarinassa. Näyttelijäsuoritukset ja kohtausten rakentelu muutenkin on aika ajoin hieman kyseenalaista, mutta tämä on varmasti ollut Temosen tiedossa jo elokuvaa ohjatessaan. Apulanta on suomalaisille tärkeä ja tuttu yhtye ja sen jäsenten historia kiinnostaa varmasti myös niitä, joille yhtyeen musiikki itsessään ei olisikaan se maailman tärkein juttu. Myös 90-luvun alun ajankuva tulee elokuvassa hienosti esiin laman ja sitä seuranneiden taloudellisten huolien myötä. Kuulun itse siihen ikäryhmään, joka varttui yhtyeen ensimmäisten albumien parissa ja joilla on todennäköisesti ollut jossain vaiheessa teini-ikää "Apis -vaihe". Löyhästi tästä(kin) mahdollisesti johtuen elokuvassa on parikin hienoa kohtaa, joissa uudet sovitukset yhtyeen kappaleista menevät ihon alle kuin partaterä ja saavat ne kuuluisat kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin. Tällaiset tuntemukset elokuvissa ovat aina positiivinen juttu.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Teit meistä kauniin </i>on draaman keinoin toteutettu yleisinformatiivinen kuvaus Apulannan alkuajoista ja siinä tehtävässään se onnistuu täyttämään odotukset hienosti. <b>Cannes- </b>tai <b>Oscar-</b>voittajaa elokuvasta tuskin tulee, mutta sillä ei tässä tapauksessa ole mitään väliä. Jos elokuvateatterista poistuessa tulee mieleen, että mikäli Finnkinon leffaliput olisivat halvempia, niin menisin katsomaan leffan uudestaan, niin silloin se on onnistunut tavoitteessaan. <i>Teit meistä kauniin </i>seisoo ylväästi uuden kotimaisen elokuvan eturintamassa ja saa arvosanan <b>3,5 / 5</b>.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-61624150377207667972016-08-22T21:43:00.000+03:002016-08-22T21:43:22.659+03:00Espoo Ciné - Osa 1Kesä meni hujauksessa ja kohta on syksy. Syksy merkitsee kellastuneiden ja pudonneiden lehtien haravointia pihamaalta, rännien putsaamista ja klapien pilkkomista talven varalle. Siis jos asuu omakotitalossa, mieluiten maaseudulla.<div>
<br /></div>
<div>
Joillekin muille se tarkoittaa koulun alkamista ja kenties muuttoa uudelle paikkakunnalle hyvin menneiden pääsykokeiden ansiosta, onnea teille muillekin, joita tämä koskettaa!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kun muuttaa Jyväskylästä Helsinkiin, niin elokuva- ja kulttuuri-ihmiselle se on kuin astuisi läpi Pevensien perheen vaatekaapista suoraan Narnian ihmemaahan. Tarjontaa etenkin art house- ja filmifiilistelijälle löytyy yllin kyllin. Ja täytyy näin yhden päivän kulttuurituotantoa opiskelleena todeta, että onpa täällä tarjolla paljon muutakin, kun vain osaa etsiä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tämän postin aiheena on kuitenkin perjantaina alkanut <b>26.</b> <b>Espoo Ciné </b>ja siellä tähän asti näkemäni elokuvat. Vajaan kuukauden päästähän pyörähtää käyntiin myös Helsingin oma <b>Rakkautta & Anarkiaa </b>-elokuvajuhla eli viralliselta nimeltään <b>Helsinki International Film Festival</b>, joka järjestetään jo 29:n kerran. Mutta siitä tuonnempana, nyt Tapiolaan!</div>
<div>
<br /></div>
<h2>
<i>One Man And His Cow (La Vache) | </i>RANSKA | 2016</h2>
<div>
<b>Fatah (Fatsah Boyahmed) </b>on algerialainen pienviljelijä, jolla on unelma. Fatah on nimittäin äärettömän ylpeä <b>Jacqueline </b>-lehmästään. Niin ylpeä, että sukulaiset ja kadunmiehet, vaimosta puhumattakaan, ovat ajoittain sitä mieltä, että Fatah voisi yhtä hyvin mennä naimisiin lehmänsä kanssa. Niin rakas eläin miehelle on.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Fatahin onnenpäivä koittaa, kun vuosien hakemisen tuloksena hän ja Jacqueline saavat kutsun Pariisin Maatalousnäyttelyn kilpailuun. Vähävaraisena miehenä Fatah joutuu turvautumaan tuttaviensa apuun matkan järjestymiseksi, eikä hänen kaunis vaimonsa <b>Naïma</b> (upea <b>Hajar Masdouki</b>) varsinaisesti hypi riemusta kuullessaan, että mies lähtee lehmänsä kanssa kaksin kohti Pariisia - apostolin kyydillä - ja jää vielä velkaa appiukolleen. Alkaa tuhansien kilometrien ja kymmenien päivien mittainen tapahtumarikas matka, jota seurataan niin Ranskan televisiossa kuin Fatahin kotikylässäkin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kuten useissa road movie -tyylisissä elokuvissa, myös <i>La Vache'ssa </i>ilmiö on matka itsessään, ei niinkään perillä mahdollisesti odottava mammona. Ohjaaja <b>Mohamed Hamidi </b>on aikaisemminkin tarttunut aiheeseen vuonna 2013 kuvattuaan isänsä luokse Algeriaan mopolla matkaavan Faridin tarinaa elokuvassa <i>Homeland</i>. Tälläkin kertaa tarinaa lähestytään komedian keinoin ja millä tavalla! Niinkin oudolta, kuin miehen ja lehmän Via Dolorosa kohti Pariisia kuulostaakin, on Hamidi onnistunut nostamaan matkan varrelta sellaisia tapahtumia esiin, jotka saavat katsojan samaan aikaan nauramaan, itkemään ja olemaan täysin hieman reppanalta vaikuttavan Fatahin puolella.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Suuren kunnian elokuvan komeasta toteutuksesta saa myös Fatsah Boyahmed, jonka näyttelemä päähenkilö on yksi samaistuttavimmista, aidoimmista ja lämminhenkisimmistä hahmoista, joita olen hetkeen valkokankaalla nähnyt. Hänessä tiivistyy kaikki se, mikä <i>La Vache'ssa </i>on hyvää: hauskuus, aitous ja periksiantamattomuus. Myös kulttuurien väliset erot Algerian ja Ranskan välillä tulevat elokuvassa esiin, mutta varsin kepeällä tavalla.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<i>La Vache </i>voisi välittömästä olla Espoo Cinén suosikkielokuvani, ellei se olisi vasta ensimmäinen jonka täällä näen. Siitäkin huolimatta se ansaitsee taitavasti tehtynä komediana arvosanan <b>4 / 5.</b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<h2>
<i>Back To Mom's (Retour Chez Ma Mére) </i>| RANSKA | 2016</h2>
<div>
Joskus aikuisten maailmassa elämä ei mene niin kuin sen haluaisi menevän. Etenkin yrittäjillä elämä saattaa olla usein pienestä kiinni ja toisinaan yrityksiä kaatuu ja ajautuu konkurssiin. Kuinka pitkästä urasta yrittäjänä selvitään? No muuttamalla äidin luokse tietysti! Juuri näin nerokkaasti toimi <b>Stephanie (Alexandra Lamy)</b> ja pääsipä vielä yöpymään lapsuutensa huoneeseen, josta rakas äiti <b>(</b>Lumiere- ja Cesar-palkittu <b>Josiane Balasko) </b>tietää ja osaa tulla joka aamu hyvissä ajoin herättelemään aamupalalle. Ja kun veli ja sisko aviomiehineen ovat tulossa illalliselle, niin mikäs siinä on keski-ikäisen naisen ollessa. <i>Très bon!</i></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kun aloittaa puoliksi raskalaisella komedialla, jossa käydään Marseillessa, niin miksei jatkaisi samalla linjalla? Tällä kertaa ollaan kuitenkin alusta loppuun saakka Marseillen kesäisessä helteessä, kieli on alusta loppuun ranska, eikä komediakaan ole pelkkää komediaa, vaan joukkoon saadaan työnnettyä myös perhedraamaa ihmissuhdekoukeroineen ja romansseineen. Myös sisarusten välinen riita nähdään, onhan kyseessä aikuisten ihmisten perheillallinen ja lapsuuden auvosta on vierähtänyt jo yksi jos toinenkin tovi.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Eric Lavaine </b>on ranskalainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja, joka on ilmeisen ihastunut komedioihin. Vaikkei hän mikään <b>Jacques Tati </b>ehkä olekaan, on hänelläkin kyky saada puolentoista tunnin elokuvaan kylliksi riemua, surua ja onnea, jotta elokuvan jaksaa loppuun asti katsoa ja sen parissa viihtyykin. Lievän sekavuutensa vuoksi ei mikään mestariteos, mutta tyylilleen uskollinen ja ehdottomasti katsomisen arvoinen. Lavaine kannattaa myös nimenä painaa mieleen. <b>3 / 5.</b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<h2>
<b><i>The Here After (Efterskalv) </i>| RUOTSI, PUOLA, RANSKA | 2015</b></h2>
<div>
<b>John (Ulrik Munther) </b>oli vasta lapsi tehdessään väkivaltarikoksen ja joutuessaan sen vuoksi laitokseen. Vapautuessaan John olisi valmis aloittamaan normaalin elämän ja unohtamaan menneet. Todennäköisyys tällaisen toteutumiseen pienessä ruotsalaiskylässä on kuitenkin häviävän pieni ja sen saa Johnkin hyvin pian huomata. Vaikka hän olisi unohtanut, ihmiset eivät ole.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<i>Efterskalv </i>on ruotsalaisen <b>Magnus von Hornin </b>esikoispitkä ja mikäli mies päättää elokuvantekoa jatkaa, niin rima on totisesti asetettu korkealle. Elokuvassa nähdään niin staattista ja paikallaan olevaa kameraa käsittämättömine kuvakulmineen, että jo se itsessään saa katsojan ahdistumaan ja puristamaan penkin käsinojia. Kun kyseessä on psykologinen draama, jossa kaiken lisäksi puhutaan hyvin lyhyesti ja näyttelijätyö on vähäeleistä ja kuitenkin tarvittaessa räjähtävää, niin elokuvaa ei yksinkertaisesti voi estää menemästä ihon alle. Jännite kasvaa koko elokuvan ajan ja kun ratkaisun hetki viimein koittaa, niin katsoja ei voi olla tuntematta jotain. Ei vain voi.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Koulukiusaaminen on vakava ja ajankohtainen aihe, johon von Horn on tarttunut nerokkaalla ja sokeeraavalla otteella. Myös ensimmäisen elokuvaroolinsa näyttelevä Ulrik Munther ansaitsee <b>Guldbagge </b>-ehdokkuutensa. <i>Efterskalv </i>putsasi käytännössä pöydän Guldbagge Awardseilla, sillä se vei nimiinsä niin Parhaan Elokuvan, Parhaan Ohjauksen kuin Parhaan Miessivuosankin palkinnon Ruotsin elokuva-alan gaalaillassa. Toivottavasti elokuva saataisiin Suomessakin laajempaan levitykseen, sillä se on kotimaisen <i>Valkoisen Raivon </i>ohella yksi viime aikojen pysäyttävimmistä koulukiusaamista käsittelevistä elokuvista.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Magnus von Hornin esikoiselokuva on hyytävä ja nousee Espoo Cinén parhaimmistoon ja ansaitsee arvosanan <b>5 / 5.</b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
---</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Näin tällä kertaa. Espoo Ciné jatkuu huomenna ja mikäli aikaa on, niin ainakin <b>Espoon Kulttuurikeskuksessa </b>esitettävät <i>Macadam Stories, </i>ikinuoren <b>Maggie Smithin</b> tähdittämä <i>The Lady In The Van</i>, sekä lounasaikaan Keskuksen <b>Louhisalissa </b>esitettävä klassikkoanimaatio <i>Persepolis</i>.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Nyt on aika kumota olut naamariin ja lähteä junailemaan kohti yöpuuta, sillä aamulla on taas koulupäivä. Au revoir!</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-53795306471621969162016-07-13T03:57:00.002+03:002016-07-13T04:04:13.318+03:00Kesäfiiliksiä ja Tuottajan Duuneja<div style="text-align: justify;">
Kesä senkun etenee, sade piiskaa peltoja ja mikä parasta: elokuvat pyörivät kaikesta tästä huolimatta!</div>
<div>
Tulin valituksi opiskelemaan kulttuurituotantoa Metropolia Ammattikorkeakouluun. Mitä sitten? No sitä sitten, että todistin juuri itselleni, ettei 27-vuotias ole liian vanha heittäytymään johonkin uuteen ja tuntemattomaan ja ennen kaikkea vaihtamaan alaa. Helsinkiin muuttamisen aiheuttaman alkujärkytyksen jälkeen asiat alkavat loksahtaa pikkuhiljaa paikoilleen ja huolimatta opiskelijoiden surkeasta asuntotilanteesta, onnistuin saamaan kohtuuhintaisen soluhuoneen kohtuullisella etäisyydellä Helsingin keskustasta ja ennen kaikkea kampukseltani. Asiat järjestyvät siis, peruna kerrallaan.</div>
<div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mutta ennen kuin kulttuurituottajan hommia voi lähteä opiskelemaan, niin täytyyhän niistä hankkia myös hieman kokemusta etukäteen. Voi sitten ensimmäistä tapahtumatuotantoa suunniteltaessa ylpeänä todeta, että "Minäpä olen tehnyt kaikki nämä virheet jo aiemmassa elämässäni". Toimin siis niin taiteellisena johtajana, kuin vastaavana tuottajanakin minikokoisessa elokuvatapahtumassa kotiseudullani Kyyjärvellä. <b>Kyyjärven Kinoviikko </b>järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa ja kuten arvata saattaa, uuden kulttuurimuodon istuttaminen ja juurruttaminen pienelle pohjoisen Keski-Suomen paikkakunnalle ei käy ihan hetkessä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr5VnvKrPYhyphenhyphenzld0ZIPqEaI1u0GTO-slXMdwhRQmqBxiY-Cnyl742EvRE6H_-Flu3VvTiybg6u_C_ju3ZHqAUHbJbydSKua5obX_4_eYFv65oNHwwDfWYTHn2osGr9OJX_9lCCj1LHTZ7U/s1600/KINOVIIKKO.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="160" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr5VnvKrPYhyphenhyphenzld0ZIPqEaI1u0GTO-slXMdwhRQmqBxiY-Cnyl742EvRE6H_-Flu3VvTiybg6u_C_ju3ZHqAUHbJbydSKua5obX_4_eYFv65oNHwwDfWYTHn2osGr9OJX_9lCCj1LHTZ7U/s640/KINOVIIKKO.jpg" width="640" /></a></div>
<br /></div>
<div>
6.-9.7. järjestetyn elokuvatapahtuman kattojärjestönä toimi <b>Keski-Suomen Elokuvakeskus </b>ja tärkeimpänä yhteistyötahona <b>Kyyjärven Kunnan Kulttuuritoimi</b>. Täytyy heti kärkeen todeta, että kun minulle lätkäistiin vastuu tapahtuman tuottamisesta, niin niskassani oli jo valmiiksi pääsykoerallin vuoksi sen verran paljon asioita, että suostuin sulasta hulluudesta - ehkä myös rakkaudesta elokuvaa ja kotiseutuani kohtaan. Mutta jälkikäteen ajateltuna se kannatti, sillä tilaratkaisut <b>Nuorisotalo Rientolan </b>sekä <b>Mikojanin Linnan </b>suhteen eivät olisi voineet olla toimivampia. Positiivista täyteen buukatulla markkinaviikolla oli myös se, että vaikka käsinpoimimieni elokuvien katsomot eivät täyttyneetkään kuin <b>Sodiksessa </b>tai <b>R&A:ssa</b>, niin kaikki jotka kävivät, olivat tyytyväisiä näkemäänsä ja tämä on merkittävä asia tulevaisuuden kannalta. Nyt elokuvan siemen on istutettu Kyyjärvelle ja tulevan syksyn ja talven aikana sitä tulee kastella ja antaa maineen kasvaa. Voisin lyödä vaikka vetoa, että huikea 93:n kävijän ennätys tulee ensi vuonna lyödyksi.</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6LFrD4iNhgteDRBQYgnaSNB5LAgBAK0Uuk-PW55JqSpYfagtUHvwPqs7xFF7_ZjSzjR97DuuyCxvYwG_0U9jIJ3CwQ_1zm3uBReNDwZastLj2MmWhsOGpPOCyyMD0lNLvePxXDrMWWlXv/s1600/rientola.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="424" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6LFrD4iNhgteDRBQYgnaSNB5LAgBAK0Uuk-PW55JqSpYfagtUHvwPqs7xFF7_ZjSzjR97DuuyCxvYwG_0U9jIJ3CwQ_1zm3uBReNDwZastLj2MmWhsOGpPOCyyMD0lNLvePxXDrMWWlXv/s640/rientola.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kyllä täällä kelpaisi elokuvia pyöritellä toistekin (kuva: Teemu Kauppi / KSEK)</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
Huomasin - mopatessani Rientolan salin lattiaa <i>Angry Birdsin</i> jälkeen - että tämä hommahan on aivan mahtavaa! Minusta se on hyvä merkki kun ajatellaan, että reilun kuukauden päästä aloitan opinnot, joiden päätyttyä tarkoitus olisi tuottaa Kinoviikon kaltaisia tapahtumia ihan palkkatyön alaisuudessa. Ei pidä ymmärtää väärin, pidän nykyisestäkin työstäni melko paljon. Pidän työyhteisöstäni ja asiakkaistanikin. Tuollainen leffahulluttelu ja sen tartuttaminen muihin nyt vain sattuu tuntumaan aivan parhaalta jutulta. Ja kuten sanoin tapahtuman aikana niin KSEKin maakuntavastaavalle kuin <b>Viiden Kunnan Sanomien </b>toimittajallekin: Henkilökohtaisesti minua ei kiinnosta tippaakaan, onko esittämäni elokuva loppuunmyyty. Suuremman tyydytyksen saan siitä, että ne ketkä näytökseen saapuivat, poistuvat sieltä hymy huulilla ja uutta elämystä rikkaampina.</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6-Za0jE00YNugNCr-quYgmS_GiJ2aNgSKCQ41g-qcHN_C_8lzup09Lsj_Sas5h6sibZbNpOER9jaqrNp8iDTbZe1gjs-MJxwac9ZzvPmTxUIw8C0uX2_l0zDOu3Ma0Ial6cIFI7JNvLfW/s1600/linna.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6-Za0jE00YNugNCr-quYgmS_GiJ2aNgSKCQ41g-qcHN_C_8lzup09Lsj_Sas5h6sibZbNpOER9jaqrNp8iDTbZe1gjs-MJxwac9ZzvPmTxUIw8C0uX2_l0zDOu3Ma0Ial6cIFI7JNvLfW/s640/linna.jpg" width="424" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Festarivieraille tarjoiltiin munkkikahvien ohessa myös asiantuntevia alustuksia - Tässä <b>Speden</b> <i>Näköradiomieheen</i><br />
(kuva: Teemu Kauppi / KSEK)</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div>
Hienointa oli kuitenkin huomata se, kuinka yksin tuottaja voi halutessaan hommassaan olla. Kyyjärvellä tällaista huolta ei ollut ja noh, suurin kiitos ja vuoden talkoolainen -palkinto menee ainakin tästä tapahtumasta omille vanhemmilleni. Myös KSEKiltä ja Kyyjärven kunnalta saatu "vapaat kädet" -luotto lämmitti mieltä ja pahimmistakin sudenkuopista selvisi, kun muisti että helvetti, minullahan on täysi taiteellinen vapaus tehdä tätä hommaa, tämä on minun tapahtumani. Hienojen ihmisten kanssa on hieno tehdä töitä. En varmasti lopeta näitä hommia - ikinä!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tällaista tällä kertaa. Tässä vielä tapahtuman ohjelma, ensi kerralla alan kahlaamaan läpi Sodiksen leffatarjontaa ainakin yhden elokuvan verran. Törmäillään!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>6.7.2016</b></div>
<div>
<b><i>Angry Birds </i>| USA / SUOMI 2016 | 97min | DCP</b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>7.7.2016</b></div>
<div>
<b><i>Lyhytelokuvia Keski-Suomesta </i>| SUOMI 1945 / 1958 | 60min | 16mm</b></div>
<div>
<b><i>KAVI Klassikko: Niskavuoren Naiset </i>| SUOMI 1938 | 84min | DCP</b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>8.7.2016</b></div>
<div>
<b><i>Näköradiomiehen Ihmeelliset Siekailut</i> |<i> </i>SUOMI 1969 | 87min | 16mm</b></div>
<div>
<b><i>Mandariinid - Mandariinit </i>| VIRO / GEORGIA 2013 | 87min | DCP</b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>9.7.2016</b></div>
<div>
<b><i>Nälkämaan Sampo</i> |<i> </i>SUOMI 2016 | 99min | DCP</b></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-35035350327952251972016-07-05T00:32:00.000+03:002016-07-05T00:32:14.938+03:00Sodankylän huipennus!Vähän tulee jälkijunassa tämä postaus, mutta olkoon se sitten sitäkin tiedontäyteisempi ja lukijaystävällisempi!<br />
<br />
Sodankylässähän perjantai, lauantai ja sunnuntai ovat käytännössä yksi ja sama päivä. Tietysti voitaisiin todeta tämän koskevan koko festivaaliviikkoa, mutta niin sanottuja "pääpäiviä" ovat nämä kolme. Työvuorojen ohessa ehti joka tapauksessa nauttimaan ihan kiitettävästi elokuvataiteesta myös näinä päivinä, vaikka perjantain yövuoro 1:30-6:00 olikin mielestäni hieman kyseenalainen.<br />
<br />
Aloitetaan silti perjantain tärkeimmästä osuudesta. Varsinaisista nähdyistä elokuvistahan teen myöhemmin vielä oman koosteensa, mutta mainittakoon nyt sen verran, että tekijävieraat olivat tänä vuonna mainioita. Onnistuin perjantaina katsomaan kaikki 5 ensimmäistä näytöstä ennen tarvittavaa iltalepoa ja yöllistä myyntivuoroa. <b>Tommi Korpelan </b>tähdittämä <i>Deadweight </i>meni vielä pienessä aamuväsymyksen ja festarihuuman sekaisuudessa, mutta kun aamukahvia jonottaessa sai huomenentoivotukset <b>Laura Birniltä</b>, niin kovin ruttuista naamaa ei aamun näytöksessäkään kehdannut näyttää. Samaan aikaan olisi ollut mahdollisuus kuulla <b>Jiri Menzelin </b>ajatuksia aamukeskustelun muodossa mutta enpä ole noihin aiemminkaan osallistunut, joten tälläkin erää leffat veivät voiton. Menzeliin palataan vielä myöhemmin.<br />
<br />
Yhdestä tekijävieras-asiasta Sodiksessa pidän kuitenkin ja se on <b>Mestariluokka </b>-näytökset. Yhden maailman kuuluisimmista elokuvajulkaisuista - <b>Cahiers du Cineman </b>- kriitikkona tunnettu ranskalainen <b>Frederic Strauss </b>nimittäin esitteli <b>Pedro Almodovarin </b>uutuuden, miehen aiempia elokuvia vakavamielisemmän <i>Julietan </i>Isossa Teltassa. Strauss perkasi Almodovarin uraa ja myös Sodiksessa nähtyä <i>Julietaa </i>tyylikkään esseistisesti ja pakotti takarivinkin statistit kuuntelemaan, mitä sanottavaa espanjalaisohjaajasta oikein oli. Elokuva itsessään tuskin nousee Almodovarin parhaimpiin, mutta puhtaana draamana se oli varsin onnistunut.<br />
<br />
Perjantain kohokohta oli joka tapauksessa - yöllisen <i>Rampe ja Naukkis </i>esityksen ohessa - live-säestyksellä maustettu ja henkiin herätetty mykkänäytös. <b>Neil Brand & The Dodge Brothers </b>jamitteli täpötäyden Ison Teltan yleisön rummuttaessa tahtia samalla, kun <b>Louise Brooks </b>pakeni virkavaltaa 20-luvun klassikkoelokuvassa <i>Beggars of Life</i>. Tunnelma teltassa huumasi allekirjoittaneenkin siinä määrin, että vastoin kaikkea Sodis-etikettiä kävin pyytämässä Neil Brandilta nimikirjoituksen festarikatalogini kanteen. Samalla reissulla myös Laura Birn signeerasi ilolla <i>The Ones Below'n </i>esittelysivun katalogista. Enempää fanipoika-hulluttelua en Sodiksessa kuitenkaan viitsinyt suorittaa, vaikka myös Tommi "<i>Ihmebantu" </i>Korpela olisi ollut aivan huutoetäisyyden päässä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUoqDY_BPZ4u0nQjeauG_Twj7TOnFNwBjP88jpRgXk3UOBreWZGtNaWkac0yhi3SmFPtRQW2zfmf2NLQbStL3YWR5hg0zmt7wFRmHPRXBDln7rNhEWjsRnN7NeZOWEEjcJgudeMOGYeH3F/s1600/sodia1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUoqDY_BPZ4u0nQjeauG_Twj7TOnFNwBjP88jpRgXk3UOBreWZGtNaWkac0yhi3SmFPtRQW2zfmf2NLQbStL3YWR5hg0zmt7wFRmHPRXBDln7rNhEWjsRnN7NeZOWEEjcJgudeMOGYeH3F/s640/sodia1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nimmarihommia Neil Brandin kanssa (kuva: Ella Karttunen)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Sodankylän lauantaissa iskivät yhteen jälleen - yhdettätoista kertaa - Universumi ja Haniversumi, eli Sodankylän ja Muun Maailman futisjoukkueet. Ottelu oli tänä vuonna otsikoitu <b>Midnight Sun vs Terrestrials</b>, joten galaksienvälistä vääntöä olisi tiedossa. Verenperintönä saamani maalivainun ansiosta osuin itsekin kertaalleen maalipuiden väliin, eikä rangaistuslaukauskilpailun häviäminen Muun Maailman joukkueelle tuntunut yhtään niin pahalta, kuin olisi voinut kuvitella. Legendaarisen kolmannen puoliajan pidin oman joukkueeni maalin puhtaana kuin Claudio Taffarel parhaina päivinään. Ja mikäs oli torjuessa, kun puolustuksen lukkona hääri <i>Kymmenen Käskyä Kirkolle </i>-teoksestaan tuttu anarkistipappi <b>Kai Sadinmaa</b> ja keskikenttää dominoi tuore <b>Cannes-voittaja</b>, <i>Hymyilevän Miehen </i>ohjannut <b>Juho Kuosmanen</b>. Kun elokuvaohjaaja käskyttää keskikenttää ja puolustuksessa luutii mies, joka työkseenkin torjuu pahoja henkiä, niin eipä niitä torjuntojakaan ihan älyttömästi sitten kerry. Joka tapauksessa, jälleen huikea kokemus joka pysyy tulevassakin omassa Sodis-ohjelmassani.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvj6dBr_cMKP2PDTYUmkRACgw2PMobmfXuDzCp7puAG_oMz1kxczBjgte1ww0J3wdFsIrCTxav4YaDqRIdavxHoKbnQ3cD_avvNrrxeaw8_dQMN8IZQv9M8SMmE9IgFtexzF6Tzfy4rzBA/s1600/futista.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="415" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvj6dBr_cMKP2PDTYUmkRACgw2PMobmfXuDzCp7puAG_oMz1kxczBjgte1ww0J3wdFsIrCTxav4YaDqRIdavxHoKbnQ3cD_avvNrrxeaw8_dQMN8IZQv9M8SMmE9IgFtexzF6Tzfy4rzBA/s640/futista.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maailmankaikkeuteen palautettiin rauha jalkapallon avulla (kuva: Ella Karttunen)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Sunnuntai oli ainoa vapaapäiväni Sodiksessa ja sehän tarkoitti sitä, että liian vähäiseksi todettu leffankatsomiskokemukseni täytyi korjata koettelemalla istumalihaksia koko pitkän päivän ajan. Viiden elokuvan ja kymmenen ja puolen tunnin istuntoni sisälsi niin ranskalaista teinirakkautta, italialaista saattohoitoa kuin tshekkiläistä mustavalkoelokuvaakin. Illan ja koko 17:sta elokuvan festivaalini huipensi Jiri Menzelin nerokas <i>Tyttö Kaljassa</i>, joka oli - ainakin itseni näkemistä elokuvista - se kaikkein parhain.<br />
<br />
Sodankylän talkoolaisillahan festari vasta alkaa sunnuntaina, kun viimeiset lopputekstit on katseltu. Teltat puretaan, tuolit ja julisteet ja oheiskrääsä palautetaan varastoon odottamaan ensi vuotta ja koko homma pannaan muutenkin pakettiin sellaisella intensiteetillä, että sen ymmärtää vain jos on ollut itse paikalla - 300 vapaaehtoista on aika tehokas porukka ihmisiä. Sunnuntaiyö vietettiin sohvalla - taivasalla - ja uusi viikko vastaanotettiin aamukeskustelulla ja -oluella Ison Teltan rippeiden juurella, festivaalin ytimessä. Tämän perään muutama tehokas tunti unta ja kohti Kommattivaaraa ja kaikkien vesi - tai viini - kielellä odottamaa karonkkajuhlaa. Sodiksen karonkka on yksi niistä merkittävimmistä syistä, miksi ihmisten huulilla kiertää termi <b>"Sodankylän Henki"</b>. Viikon aikana vieraista on tullut tuttuja, tutuista kavereita ja kavereista ystävyksiä. Lähes sisaruksia! Tällaiseen paikkaan on aina mukava palata ja ensi vuonna - eli siis enää alle vuoden päästä - pidän satavarmasti huolta siitä, että ainakin minun lomani osuvat välille 12.-19.6.2017.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9kfmglpGluINrk4cuYPkWk4FeUrcGi77vnGWVOaFPJAAV7OMcTT3df04ri25lRPNGxBgqhAIx0MiNHHAnwaq64U5Vz9CITnyIEytVymF0iFqTEhtnxmVwb5O3kLWuHKb2TFmP4GJKUi68/s1600/staffit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9kfmglpGluINrk4cuYPkWk4FeUrcGi77vnGWVOaFPJAAV7OMcTT3df04ri25lRPNGxBgqhAIx0MiNHHAnwaq64U5Vz9CITnyIEytVymF0iFqTEhtnxmVwb5O3kLWuHKb2TFmP4GJKUi68/s640/staffit.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuvan täydeltä parhautta (kuva: Santeri Happonen)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kiitos Sodankylä, kiitos ystävät. Nähdään taas - elokuvissa!Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-50156971896160282492016-06-17T19:35:00.001+03:002016-06-17T22:06:30.935+03:00Torstai toivoa täynnä - Myös Sodiksessa<p dir="ltr">Torstaiaamu valkeni päänsärkyisenä, mutta aurinkoisena. Siksipä aamupuuro ja kahvi menivät suorituksenkaltaisena ja Isoon Telttaan oli pakko suunnata heti herätyskellon hiljennyttyä. Elämänmakuisia poikavuosien kaveruustarinoita elokuvien muodossa katseltua pääsi jälleen toivomaan, että kassa täsmää alussa - ja varsinkin lopussa. Ei täsmännyt.</p>
<p dir="ltr">Kuluneen kevään ja kesälomankin aiheuttama univaje ja energianpuute tuntuivat aiheuttavan ennenaikaisen kuoleman, mutta onneksi se olikin vain päiväunta. Työvuoro kun loppui puoliltaöin, niin taisi kestää kymmenen minuuttia, että pääsin nauttimaan tuulivoimalla tuotettua virvoitusjuomaa tölkistä, jonka kylkeä koristi komea siipikarjaeläin. Elämä voitti välittömästi.</p>
<p dir="ltr">Elokuvia ei enää torstaille kertynyt, mutta koska Sodankylässä toisiksi parasta elokuvien jälkeen on - tasapistein loppukaronkan kanssa - Sodankylän henki ja ihmisiin tutustuminen, päätimme kanssatalkoolaiseni kanssa suunnata Jokirannan Laiturille sosialisoimaan. Tästä riittäisi tarinaa pidemmäksikin jutuksi, mutta todettakoon nyt ainakin, että paikallinen nuoriso on asiallista ja <b>Star Wars ja Disneyn elokuvat riittävät yhdistämään ihmisiä yli sukupolvirajojen.</b></p>
<p dir="ltr"><b>Puhelin kastuu koska jonotan sateessa Louise Brooksin tähdittämää</b>n ja <b>The Dodge Brothersin </b>säestämään mykkäelokuvaan, joten nyt luuri taskuun ja kohti elokuvia!</p>
<p dir="ltr">TORSTAIN TODISTETUT:<br>
Ira Sachs - <i>Little Men </i>(USA/KREIKKA 2016)</p>
<p dir="ltr"><b>Bill Forsyth - </b><i>Gregory's Girl / Nykypäivän Romanssi </i><b>(ISO-BRITANNIA 1980)</b></p>
<p dir="ltr"><b>Jiří Menzel - </b><i>Obsluhoval jsem anglického krále / Tarjoilin Englannin Kuninkaalle </i><b>(TŠEKKI/SLOVAKIA 2006)</b></p>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-49394663709228319022016-06-16T10:30:00.001+03:002016-06-16T17:59:54.880+03:00Sodankylä - tiistai ja keskiviikko<p dir="ltr">Kamamyynnin talkoolaisena pääsee mielestäni tekemään lähes yhtä paljon käsillään, kuin julistetaiteilijana tai vaikkapa rakennustiimissä. Kun taittelee tuhannen kappaletta t-paitoja - upean Louise Brooksin profiililla varustetttuja - niin viimeistään sadannen paidan kohdalla alkaa homma luistaa. Kamamyynnin valmistelu on kuitenkin paljon muutakin.<br></p>
<p dir="ltr">Kama- ja Lipunmyynnin ihmiset ovat vuosittain vastuussa myös Koulun aulan sekä myyntipisteiden koristelusta. Itse onnistuin välttämään isoimman julistekikkailun - toisen vuoden konkarin varmuudella. Koen myös, että Koulun viihtyvyystasoon korkeampi, kun asialle ei päästetä kaveria, jonka fokus on - myös kamamyynnin aikana - lähinnä siinä, kuinka paljon mukavammat penkit Lapinsuussa on verrattuna Pieneen Telttaan.</p>
<p dir="ltr">Keskiviikkona tunnelma oli jokseenkin odottava. Ensikertaa talkoilemassa olevien kasvoilta paistoi pelonsekainen innostus, meillä muilla pelkkä tieto ensimmäisten työvuorojen sekoiluista riitti nostamaan syketason äärirajoille. Kaikesta paniikista ja häsläyksestä huolimatta olo oli kuitenkin kuin lapsella jouluaattona. Se on yleensä ihan hyvä merkki. </p>
<p dir="ltr">Ensimmäisen työvuoron jälkeen sai huokaista helpotuksesta - eli korkata hanapunkun - ja suunnata ruokailun kautta elokuviin. Ensimmäisen illan ja yön ohjelma koostuikin punaviinin ja iloisesti soljuvan keskustelun ohella laatuelokuvista, joiden varsinaista sisältöä saatan avata hieman myöhemmin. Sanottakoon nyt kuitenkin, että Timo Malmi ei taiteellisena johtajana petä festarikansaa tänäkään vuonna.</p>
<p dir="ltr">KESKIVIIKKONA KATSOTUT:</p>
<p dir="ltr"><b>Lina </b><b>Wertmüller - </b><i>Film </i><i>d'amore e </i><i>d'anarchia (</i><i>R</i><i>akkautta ja Anarkia</i><i>a</i>) <b>[ITALIA 1973]</b></p>
<p dir="ltr"><b>David Farr</b> - <i>The Ones Below </i><b>[ISO-BRITANNIA 2015]</b></p>
<p dir="ltr"><b>Jindřich </b><b>Polák -</b><b> </b><b><i>Ikarie </i></b><b><i>XB1 </i></b><b>[TŠEKKOSLOVAKIA 1963]</b></p>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-772822235350537870.post-51921831732494602912016-06-14T10:40:00.001+03:002016-06-14T10:41:36.194+03:00Tehtävä Sodankylä - Aamu 1<p dir="ltr"><i>"Tää on Sodankylä kaukana, täynnä ihmeitä..."</i></p>
<p dir="ltr">Näin laulaa <b>Herra Ylppö </b>yhdessä <b>Maj Karman </b>komeimmista biiseistä. Ja kun saavuimme eilen - 10 tunnin autoilun, useiden kahvikupillisten ja lukuisien toistaan hauskempien ja hullumpien jutunaiheiden jälkeen - <b>Kitisenrannan koulun </b>pihaan, oli ilmassa jotain todella maagista. Oli kuin edellisvuoden festarista olisi kulunut vain hetki jos sitäkään.</p>
<p dir="ltr">Näin ensimmäisenä aamuna päällimmäinen ajatus on, että viiden tähden lattiamajoitus ja koulun tarjoama idyllinen kylpylämaailma - kylmä ja virkistävä aamusuihku: CHECK - ovat juuri niitä asioita, joiden ansiosta Sodis on aina kokemus.</p>
<p dir="ltr">On hurja ero tulla toista kertaa talkoolaiseksi Sodikseen. Vuoden takaiset tutut tulevat moikkaamaan, paikat ja käytännöt ovat tuttuja ja mikä tärkeintä: kokemus tuo varmuutta. Kun ei tarvitse koko aikaa olla täysin hukassa ja peloissaan, kaikesta nauttii aivan toisella tavalla. Kun edes <b>Laiturilla </b>eilisiltana parveilleet miljoonat hyttyset tai liian ohut retkipatja eivät saa talkoohymyä hyytymään, tietää olevansa oikeassa paikassa.</p>
<p dir="ltr">Tästä se alkaa, viikkojen viikko ja laulujen laulu. Sodankylän Elokuvajuhlat!</p>
Unknownnoreply@blogger.com0