The Hateful Eight (USA 2015)

The Hateful Eight alkaa Yhdysvaltain Wyomingin erämaista. Palkkionmetsästäjä John Ruth (Kurt Russell) on matkalla Red Rockin kaupunkiin mukanaan etsintäkuulutettu Daisy Domergue (Jennifer Jason Leigh). Kesken kaiken Ruth kulkueineen törmää Majuri Marquis Warreniin (Samuel L. Jackson) joka on myös matkalla Red Rockiin aikomuksenaan nostaa tappamistaan rikollista tarjolla olevat dollarit. Pitkällisen neuvottelun jälkeen Ruth päättää luottaa Majuriin ja poimii tämän kyytiinsä pakkasesta.

Matkan varrella ryhmä törmää vielä toiseen yksinvaeltajaan, kun Red Rockiin matkalla oleva Chris Mannix (Walton Goggins) liittyy joukkoon tummaan. Matka keskeytyy lopulta lumimyrskyn vuoksi ja porukka joutuu jäämään yöksi Minnien Puotiin, jossa kaikki ei kuitenkaan ole niin kuin voisi äkkiseltään luulla. Alkaa pitkä ja vaiherikas odotus lumimyrskyn laantumiseksi.

Quentin Tarantino on käsite. Tai oikeastaan yläkäsite, hänen elokuvansa ovat käsite ja monille täysin oma genrensä. The Hateful Eightiä markkinoidaan ohjaajan kahdeksantena pitkänä elokuvana, vaikka todellisuudessa kyseessä onkin jo yhdeksäs - kenties Kill Bill lasketaan yhdeksi kokonaiseksi elokuvaksi tai sitten Tarantino ei itse noteeraa Death Proofia elokuvana lainkaan, en tiedä miksi näin olisi mutta... Elokuva kestää kunnioitettavat 168 minuuttia (Alkuperäinen versio kestää 187min), joka varmasti jakaa ihmiset kahtia ja vaikuttaa elokuvan arvosanaan. Itse koin elokuvan alun hevosvaunukohtauksen aavistuksen liian pitkäksi, mutta Tarantinon paluu nerokkaan dialogin pariin pelastaa muuten hieman laahaavan kerronnan.

Kurt Russellilla ei riitä luottoa liftareille edes Wyomingin pakkasessa (Time)

Elokuvan päätapahtumien sijoittaminen Minnien Puotiin toi mieleen nerokkaasti rakennetun 12 Angry Menin, jossa miljöö on rajattu valamiesten neuvotteluhuoneeseen. Näyttämömaisen avara ja tilava ympäristö juontaa juurensa varmasti siihen, että ennen kuin Tarantino alkoi tehdä The Hateful Eightistä elokuvaversiota, elokuva esitettiin pienelle yleisölle teatteriversiona. Äärettömän hienot yksityiskohdat ja Tarantinon nerokas tapa rytmittää elokuvaa jakamalla se näytöksiin nostavat elokuvan tasoa entisestään ja - ainakin minun mielestäni - auttavat katsojaa jaksamaan koko kolmetuntisen loppuun ilman vessataukoja. Jenkkiversiosta väliaika vessataukoineen tosin löytyy.

Entäs sitten näyttelijät? The Hateful Eight on Samuel L. Jacksonin juhljaa alusta alkaen ja eräästä kohtauksesta nousee varmasti mieleen Jules Winnfieldin paatokselliset monologit Pulp Fictionista. Muutoinkin Jackson on kuin kotonaan Tarantinon maailmassa ja mies tuntuu päässeen pitkästä aikaa takaisin raiteilleen ohjaajan uudempienkin elokuvien johtotähtenä. Kurt Russellkaan ei petä odotuksia, Jennifer Jason Leigh ansaitsee Golden Globe -ehdokkuutensa ja Bruce Dern tekee sympaattisen suorituksen Yhdysvaltain Sisällissodan veteraanina. Tarantinon luottonäyttelijöihin Jacksonin ohella kuuluva Tim Roth tekee myös mielenkiintoisen suorituksen Oswaldo Mobrayna, vaikkakin hahmo näyttää, kuulostaa ja muistuttaa kaikilla mahdollisilla muillakin tavoilla Christoph Waltzin suoritusta Django Unchainedissa. Tulee pakostikin mieleen, oliko roolia kaavailtu Waltzille? Suurin yllätys ja kenties koko elokuvan ainoa kysymysmerkki on Channing Tatumin castaaminen elokuvan pahiksen rooliin. Tatum ei ole sellainen näyttelijä, jonka ensimmäisenä olisin Tarantinon elokuvassa odottanut näkeväni, en edes olisi halunnut nähdä häntä valkokankaalla ensinkään... Hahmosta tulee mieleen, että samaan rooliin olisi kenties käynyt vaikkapa Charlie Hunnam, mutta ehkä tämäkin on vain yksi Tarantinon keino shokeerata katsojiaan.

Veri lentää, dialogit ja otot ovat pitkiä, musiikkikin soi. Musiikki, jonka on elokuvaan säveltänyt Ennio Morricone, vie mukanaan yli Wyomingin lumisen maiseman kauhu-western-hengessä ja saa pitämään elokuvasta entistä enemmän. Kaiken kruunaavat kolminkertaisen Oscar-voittajan Robert Richardsonin upea kuvaus ja elokuvan toteuttaminen 70-milliselle Ultra Panavision filmille, joka tuo viime vuosina vain Sodankylän Elokuvajuhlilla ja Helsingin Bio Rexissä nähdyn kokoluokan myös laajemman ja nuoremman yleisön tietoisuuteen.

Edes Channing Tatum ei onnistu pilaamaan muutoin täydellisyyttä hipovaa elokuvanautintoa, eikä vajaan kolmen tunnin istunto edes puuduttanut. 70mm filmi, Morriconen musiikki, Samuel L. Jackson ja jo pelkästään Tarantinon kyky tehdä hitaasti kasvavia ja verilöylyyn huipentuvia westernejä pakottavat antamaan The Hateful Eightille - pienellä varauksella - arvosanan 4,5 / 5.