Yön pimeydessä

Saa nähdä, kuinka kauan tätä blogia jaksan pitää elossa, mikäli tämä kirjoitusvimmani pysyy yhtä pienellä liekillä, kuin se tähän saakka on pysynyt. Niin tai näin, tässä sitä taas ollaan!

Kesälomalla tai millä tahansa lomalla on hienoa matkustella. Vielä hienompaa on suunnitella tulevaa matkaa ja siihen liittyviä järjestelyjä. Päätin tuossa viime viikolla, ihan yks kaks, että elokuun lopulla olevasta kolmen viikon lomasta kaksi vietän Britteinsaarilla. Ja niinkuin pelkässä ulkomaille lähtemisessä ei olisi kylliksi, päätin suorittaa reissuni InterRail-matkana, eli tulen tutustumaan maailman vanhimpaan rautatieverkkoon mitä intensiivisimmällä tavalla.

Jo pelkkä ajatus siitä, että lähden yksin Reilille Britteihin kuulostaa minusta tajuttoman siistiltä. Mutta pakko silti myöntää, ettei minua haittaisi jos saisin matkalle jonkun kaverin mukaan. Mutta toisaalta, kaveripiiristäni ei aivan hirveän montaa sellaista yksilöä löydy, jotka nauttisivat paikallisten Boulder- ja Kiipeilykeskusten kiertelystä tai 24-tuntisesta patikkaretkestä ympäri Iso-Britanniaa. Tarkoituksenani on myös toteuttaa yöpymiset mahdollisimman taloudellisesti, eli tulen suosimaan sivustoa Couchsurfing.org erittäin paljon. Näiden edellä mainittujen seikkojen valossa lienee siis ihan näppärää, että lähden matkalle kahdestaan itseni kanssa.

Käydäänpä vähän läpi näitä hienoja suunnitelmia ja matkan (toivottavasti toteutuvaa) sisältöä...

InterRail ja junailu

Aivan aluksi suunnitelmani oli lähteä hieman laajemmin koko Eurooppaa käsittävälle reissulle. Kompaktien ratkaisujen ystävänä päädyin kuitenkin kohdistamaan matkustuskiimani yhteen maahan, koska tahdon että matkakohteestani jää mieleen muutakin kuin maan lippu ja juna-asemien nimet.

Lontoo-Inverness-Edinburgh-Glasgow... Siinä ensimmäisen viikon aikataulu. 8 matkustuspäivää kahden viikon reissulla mahdollistaa mukavasti sen, että voin rauhassa viettää haluamissani paikoissa lähes poikkeuksetta vähintään yhden yön ja näin kartuttaa kulttuurikokemuksiani. Aloitan matkani suuntaamalla Skotlantiin, koska sieltä alkaa myös matkan puolivälissä koittava Three Peaks Challenge, josta kohta lisää. Edinburghissa tutustun kansainvälisen tason kiipeilykeskukseen, joten odotukset ovat korkealla!

Bangor-Cardiff-Liverpool-Manchester-Newcastle upon Tyne-Lontoo... Toinen viikko sisältää hieman suurempia kaupunkeja, eikä jalkapallotarinoilta voi välttyä. Anfield, Old Trafford, St James Park, Wembley... Tutustumisen arvoisia paikkoja todennäköisesti ja, noh, mikäpä minua estää niissä vierailemasta? Manchesterissa ja ehkäpä Newcastlessakin olisi tarkoitus myös kiipeilyä käydä kokeilemassa, mikäli vanhan jalat palautuvat suht hyvin vaelluksesta. Lontoossa tuskin tarvitsee paria päivää pidempään viettää, kunhan vain olen 2.9. Gatwickin lentoasemalla konetta odottelemassa.

 

Three Peaks Challengen reitti



...No ei sentään, unohdetaan nuo kesähitit hetkeksi kuitenkin!

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet niin käsittämättömän kesäisiä, ettei kirjoittaminen (tai mikään muukaan järkevä) ole millään mahtunut things-to-do listalleni, pahoittelut. Nyt kuitenkin pikku kirjailut niin saadaan blogi taas rullaamaan.

Kesä on siis tullut! Tuossa parin kaverini kanssa ihmettelimme asioiden kulkua tänä keväänä, tietysti ihan vain siksi, että suomalaisessa small talkissa luonnollisin ja kivuttomin vaihtoehto on tietysti sää. Hämmästelimme sitä, kuinka vielä pari vuotta sitten hölistiin, että talvet lyhenevät ja muuttuvat märiksi ja ikäviksi, kun taas kesäisin sataa vettä kaatamalla ja napajäät sulavat sitä vauhtia että 100 vuoden päästä Turun saaristosta kerrotaan samanlaisia legendoja, kuin Atlantiksesta.
 Noh, otimme siis edellisen vuosikierroksen käsittelyyn. Syksy tuli ajallaan, talvi alkoi kunnolla marraskuun puolivälin jälkeen ja seuraava nollan yläpuolella oleva lämpötila mitattiin jotakuinkin helmi-maaliskuun taitteessa. Talvikin oli siis normaali, luntakin riitti halukkaille. Kevät tuli monien mielestä myöhässä, kun lumet sulivat kunnolla pois vasta maalis-huhtikuussa, eikä ennen vappuakaan kukaan olisi osannut odottaa, millainen toukokuu meille koittaakaan. Toukokuussa sitten alkoi tapahtua ja viimeiset pari viikkoa on jokainen siihen taipuvainen kyennyt nauttimaan auringosta, lämmöstä ja kesän saapumisesta. Viime viikko oli kaikista ihmeellisin, kun radioaalloillakin ja uutisissakin päästiin hehkuttamaan, miten Lapissa on koko Euroopan parhaat lomailukelit. Kyllä kotimaanmatkailu kukkii!

Itse nautin kesästä. Huomasin vasta viime viikolla, etten ehkä olekaan niin talvi-ihminen kuin olen tähän saakka kuvitellut. Jos jaksaa tehdä 5-päiväisen treeniviikon ilman ongelmia ja käymään vielä yöt töissä ilman mitään ongelmia, voisin väittää toimivani sisäisillä aurinkopaneeleilla. Talvella tällaisen rytmin ylläpitämiseen vaadittaisiin lisävitamiineja ja runsaasti enemmän motivaatiota, kesän ansiosta ravintolisät vanhenevat kotini ruokakaapin uumenissa syksyyn saakka, kesällä en niitä tarvitse!

Kesään kuuluvat toki myös sandaalit. Totesimme tuossa avokkini kanssa, että 8 vuotta vanhat VIOLETIT Asicsen sporttisandaalini ovat parhaat päivänsä nähneet, joten kenkäostoksille jouduin! Onni onnettomuudessa, että Prismasta löytämäni Haltin sandaalit olivat epäkuntoiset ja jouduin palauttamaan ne, sillä löysin samalta reissulta - eri kaupasta tosin - kauan kuolaamani Sanukit, vieläpä tarjoushintaan! Kotona sain kuulla, kuinka minusta on tullut "vihreä", kun ostin ekologiset hippisandaalit... Mutta sainpahan tossut, jotka tuntuvat jalassa paremmilta, kuin yhdetkään aiemmin ostamani! Kyllä kelpaa hipin kulkea Sanukeilla, vielä kun jostakin löytäisin hampusta tehdyn kesäpaidan, niin voin ilomielin allekirjoittaa avokkini ajatukset.

Treenit toki pyörivät, helteestä huolimatta! CrossFitissä ollaan jo kolmea treenikertaa vaille kurssin läpäisseitä, eikä Pajallakaan huonosti mene. Käsilläseisontapunnerruksia, köysikiipeilyä, kippileuanvetoa ja kuormurin renkaanraahaamista lienee myös huomenna luvassa, niin hullulta kuin ne kuulostavatkin. Seinällä selvitin tänään 3 ihkauutta reittiä, joista yhden valloittaminen ei ollut käynyt edes mielessäni, kun sen kolme viikkoa sitten ensikertaa näin. Tänään vain kokeilumielessä lähdin liikkeelle ja pääsin kuin pääsinkin ylös saakka, huippua!

Tässähän tätä taas oli, nyt työyö 1/3 pyörimään Jason Stathamin ja Edward Nortonin seurassa. Hiostavaa yötä kaikille!

Noniin...

Tässä sitten kävi kuitenkin näin. Ajattelin jo, että tällä kertaa onnistuisin jopa kirjoittamaan blogia ja tekemään siitä automaation joka toistuisi vähintään viikottain. Näin ei käynyt...

Mutta mitäs tuosta, "Eteenpäin, vaikka vastavirtaan!", kuten kaupunginjohtajamme sanoi tänään, pitäessään nimipäiväkahvittelujensa yhteydessä Henkilöstötapahtumaa SoTe-väelle. Uskomatonta, kuinka sitä keksiikään itselleen ylimääräisiä menoja ihan vain siksi, että s-postissa lukee "Tähän tulisi osallistua". Ei siinä, tulipa päivitetty tilannekatsaus siitä, millaisessa sonnassa Jyväskylän kaupungin, ynnä muiden suurten, keskisuurten ja pientenkin kaupunkien ja kuntien talous tällä hetkellä kahlaa. Onneksi päivä kirkastui lopulta ja pääsimme excel-taulukoiden ja poliitikkovastausten kauhukartanosta kolleegani kanssa nauttimaan kesän ensimmäiset terassioluet. Täytyy ihan mainostaa keskustaan keskiviikkona avattua Aussie Baria, loistokas meininki kun saa keskellä suomalaisinta Suomea tilata Guinnessin englanniksi ja nauttia sen aurinkoisella terassilla. Loistokasta!

On tässä toki muutakin, reilun kuukauden kun on kirjoittamatta niin asioita vain kertyy, enkä nyt edes ala kaikkea tapahtunutta käymään lävitse. Kuitenkin päivitetään sen verran, että Ameriikan raitilta saatiin se meidän talouden kauniimpi osapuoli kotiin. Saatan myös päästä syksyllä viimein aloittamaan opinnot JAMKissa, sikälimikäli työpaikan puolesta homma onnistuu. Muutoin kevät alkaa olla jo voiton puolella, itse asiassa meillä koitti jo tiistaina "terminen kesä", kun allekirjoittanut sai kunnian korkata tälle kesälle ensimmäisen liuskan antihistamiinia, aivastusten ja turisevan nenän säestämänä totta kai.

Boulderointi on pysynyt ohjelmassa viikottain, mahtavaa seurata omaa kehitystä, vaikkakaan pinch-otteet eivät vielä 4kk harrastamisen jälkeenkään ole niitä ensimmäisiä, joihin kynteni isken Pajalle päästyäni... Kehittymisen ja kasvun paikka siinä siis!
 Upea laji joka tapauksessa tuo kiipeily. Kesälomat kun koittavat niin suunnittelinpa tuossa lähteväni tutustumaan ainakin Kuopion ja miksei Lahden ja Tampereenkin kiipeilypaikkoihin, sen verran vaihtelua jo kaipaan. Tavoitteena myös kesän loppuun mennessä selvittää ensimmäinen 7-greidin reittini. Tämä vaatii nimenomaan pinchien hallitsemista, kenties myös dyno-harjoittelua.



Pinch -ote boulderoinnissa.













Kesälomat, tosiaan! Reilu viikko olisi vielä töitä, tarkalleenottaen tämän yön jälkeen 5 yövuoroa, joiden jälkeen koittaa ensimmäinen kattaus kesälomaa! Viikon verran saan naatiskella, vaikkakin tuosta viikosta kaksi päivää kuluu CrossFit -kurssilla, jonka otin ohjelmaani saatuani kaverin tueksi. Yksin tuskin olisin uskaltanut ilmoittautua, sen verran hullua hommaa tuo vaikuttaa olevan. Viikon juhlavimpana hetkenä lienee torstai 9.5., jolloin Lutakossa soittaa suomirock-lyriikan pysäyttävin ja kirkkain tulkitsija, Jarkko Martikainen. Tuon keikan jos missaan, niin lupaan avautua siitä seuraavassa tekstissäni! Loput 3 viikkoa lomastahan vietellään sitten elo-syyskuussa joten varsinainen kesä naatitaan yöttömistä öistä, kirjaimellisesti.

Tässähän tätä taas olikin, enkä edes varsinaiseen asiaani päässyt... Ehkä ensi kerralla sitten.
Muistakaa käydä terassilla, nyt on kesä! Cheers!!

Tästä vielä vähän ammattilaisten tyylinäytettä boulderointiin!

Huhhuh, näin siinä sitten meinasi käydä, että oli tämäkin huvi jäädä puolitiehen... Let's give this a try, shall we..

Edellisestä tekstistä on siis aikaa ja sehän taisi sisältää aika pitkälti potkupallospekulointia, joten jospa palataan puhumaan siitä, miten oikeassa maailmassa sujuu!
Hevosenliha on tapetilla - ja lautasella! Täällä EU:ssa pohditaan niin suuria juttuja, ettei tällaisella pojankoltiaisella tahdo aina riittää ymmärrys ja aika niiden puimiseen. Viime päivinä on puhuttu (liikaa) siitä, kuinka naudanlihatuotteissa onkin ollut tuoteselosteista poiketen myös hevosenlihaa. Evirahan tutkii näitä asioita työkseen joten ihan mukavaahan niistä on tiedottaa, ei siinä mitään. Mutta miksi joka ainoan lehden ja nettisivun palstatila täytyy täyttää viikkotolkulla tällaisella hevonkukulla. Hevosenliha ei tietääkseni ole vaarallista ja jos tuotteet täytyy poistaa myynnistä siksi, että tuoteselosteita täytyy päivittää, niin älkää nyt hitto vieköön heittäkö niitä entisiä tuotteita paska-aholle! Ei "viimeisen myyntipäivän" ylittäneitä leipiäkään heitetä sianruuaksi, vaan niihin ilmestyy pieni punainen tarra jossa lukee "-30%". Näin voisi ihan hyvin lihatuotteillekin tehdä, kaupaksi menisivät!

Se uutisista, Oscarit jaettiin sunnuntai-maanantai yönä (!!!!!!!!!!!!) ja pakkohan se oli porukan mukana valvoa ja jännätä ja täyttää Twitter ja Facebook mitä tärkeämmillä kommenteilla. Ja täytyy se tännekin ilmoittaa, että allekirjoittanut osasi veikata (luetaan "ennustaa", terveisiä Noora Karmalle!) peräti 17 kaikista 24:stä kategoriasta oikein, melko hyvin oltiin siis kartalla näin ensikertalaiseksi! Henkilökohtaisella tasolla gaala oli kaksijakoinen. Toisaalta, henkilöpalkinnoista kaikki paitsi Ohjaus menivät niille henkilöille, joiden halusinkin voittavan. Ainoastaan siis Ang Leen voitto nosti jollakin tapaa niskakarvat pystyyn, toivoin nimittäin voittoa Steven Spielbergille Lincolnista. Jos noin hyvin kerran meni, niin miksi sitten kaksijakoiset tunnelmat? Noh, omat suosikkini Lincoln ja Silver Linings Playbook saivat yhteensä vain 3 Oscaria, joka on melko heikosti jos mietitään, että Lincoln yksinään oli peräti 12:ssa kategoriassa ehdolla. Mutta meni miten meni, joka tapauksessa upeita elokuvia tuli katsottua Oscareiden takia tammi-helmikuun aikana, ei noita palkintoja turhan päiten jaeta!

Elokuvilla on tapana herättää tunteita ihmisissä, se on itsestäänkin selvää. Omalla kohdallani koin kuitenkin nimenomaan Silver Linings Playbookin, Lincolnin ja Les Miserablesin aikana sellaisia tunteita, joihin en uskonut elokuvan katsomisen johtavan. Olin mykistynyt, tirautin jopa pienen kyyneleentapaisenkin ja SE on jo kova saavutus. Kertookohan se siitä, että vanhentuessaan ihminen herkistyy helpommin vai siitä, että nuo elokuvat olivat oikeasti koskettavia? Kannatan jälkimmäistä vaihtoehtoa, 5 tähden elokuvia kaikki nimittäin. Tai sanotaan 4:n, eivät ne mitään Kummisetiä sentään olleet!

Kiipeilymaailmassakin on tapahtunut tässä parin viikon aikana. Pajalle oli ilmestynyt Ystävänpäivän jälkeen pinkkejä, violetteja ja harmaita otteita ja uusien reittien myötä seinät näyttivät päiväkerholaisten värityskirjan sivuilta, hyvässä mielessä tietenkin. Uudet otteet myös toimivat allekirjoittaneen kouraan erittäin hyvin ja sainkin valloitettua useamman uuden 5 ja 6 tason reitin heti ensi yrittämällä, tällä viikolla kohti uusia haasteita ja valloittamaan ne loputkin 6-tason reitit!

Tällaisia kuulumisia, jospa ensi kerralla saisin tekstiä aikaiseksi nopeammin, nyt vähän Angry Birdsiä ja joku elokuva vielä, onhan työaikaa kuitenkin jäljellä yli 4 tuntia! Argo f*ck yourself, kuten tuore Oscar-voittaja Ben Affleck sanoisi!

Että sellainen viikko tällä kertaa, emäntä tuli, oli ja lähti. Toivottavasti tulee takaisinkin, huhtikuussa (!!)

 Mutta tänään tapahtui paljon hyvääkin, Boulderpajan muutamia uudelleen kursittuja reittejä tuli käytyä paikanpäällä ihmettelemässä ja jälleen sain uuden kaverin tutustutettua mainioon lajiin. Omalla kohdalla reissusta tuli hieman kaksijakoinen. Toisaalta ihan voittajafiilis, kun selvisin voittajana en kahdesta, enkä kolmestakaan, vaan neljästä uudesta 6-tason reitistä, joista yhtä olin aikaisemmin kokeillut. Kuulostaa lottovoitolta näin flunssaviikon jälkeen, eikö? Mutta kuten sanoin, kaksijakoinen, kaksiteräinen miekka oli Pajavierailu tänään. Nuo huikeat reittivalloitukset, sekä muutama muu periksiantamaton yritys oman tason ylärajoilla olleisiin reitteihin aiheuttivat (taas) allekirjoittaneelle haavereita. Joko meikäläisen käsien iho on niin tottumatonta vielä tuollaiseen repivään rääkkiin TAI sitten tarvitsen vain vahvikkeita (hanskat) pärjätäkseni, sillä jälleen saatiin sormiin nahkaa rullalle... Ja edellisistä kerroista poiketen ei yhden vaan kahden sormen kohdalla kävi näin, mutta 'no pain, no gain' tai jotain...

 Kiipeilyyn kotimaassahan tulee nyt sitten parin viikon tauko, kun ensi viikolla pajautellaan Lontoon superhyperkiipeilyluolassa! Toivottavasti Bepanthen ja viikon tauko riittävät sormien ihon uusiutumiseen, muutoin saattaa Lontoossa tulla kivulias reissu.

 Heräteostokset, ne ovat ainakin viime aikoina tuoneet uutta sisältöä omaan elämääni. Ei koskaan pitäisi mennä nälkäisenä ruokakauppaan, eikä liioin haahuilemaan Anttilan TopTen -osastolle ihan vain "katselemaan", josko jotain elokuvantapaisia sieltä yövuorojen iloiksi löytyisi. Espanjalaista kauhua on tänä yönä tiedossa, kuin myös viimein se Planet Terror, josta jo edellisellä kerralla (ehkä) mainitsin. IMDb Top 250 -listankin lonkeroihin jouduin viikko sitten, joten seuraavien kuukausien aikana pitäisi sitten nähdä n. 130 uutta elokuvaa, joista en ole aiemmin kuullut kuin nimen ja/tai hyvin röyhkeästi spoilatun juonen. Jännitettävää riittää.

 Heräte voi olla myös rakkaan harrastuksen heräte. Nimittäin jo kuolleen ja kuopatun juoksuinnostukseni (½-maraton 1:44:12. 9/2011) reinkarnaatio koettiin toissapäivänä, kun menin hulluudessani ostamaan parin sadan euron Asics -juoksukengät, joista tarvitsi paikallisessa urheiluliikkeessä maksaa enää vain 99e. Tänään niitä jo kokeilin ja vajaan 6km lenkki taittui "ihan mukavasti", joten ehkäpä syksyllä käydään taas omien rajojen ja ennätysten kimppuun massajuoksun muodossa.

Nyt kuitenkin kohti yötä ja yötyötä Nodo -rainan myötä, Sayonara!