Ulkona kirkas talvinen pakkaspäivä, minulla vapaata ja hetki aikaa istua alas, istunpa siis.

Veronpalautukset lopsahtivat tänään suomalaisten tileille. Radiossa, telkkarissa ja sosiaalisessa mediassa on hehkutettu ja käyty jokavuotista keskustelua siitä, miten ihmiset palautuksensa sijoittavat. Ei kenellekään ole tullut mieleen, että kaikki EIVÄT saaneet palautuksia, vaan joutuvat sen sijaan makselemaan mätkähdyksiä takaisin Valtiolle. Vaikka itse jäinkin "voitolle" reilut 250 euroa, ajatukseni on luonanne, oi väärinymmärretyt ja sorretut! Veronpalautuksissahan kyse on siitä, että asianomistaja on maksanut Verohallinnolle liikaa veroja edellisenä vuotena. Mätkyissä taas, varsin loogisesti, peritään lisäveroa. Eli mitä tarkemmin olet tulosi ja menosi ja verosi osannut tasapainottaa veroprosenttiisi nähden, sitä lähempänä nollaa tämä palautus/mätkäys kohdallasi on. Mukava huomata, että olen ainakin parina viime vuonna ollut lainkuuliainen kansalainen ja kantanut ylimääräisiäkin korsia valtion huojuvaan kekoon. Ehkä ensi vuonna osuu lähemmäs nollaa, tai siis tänä vuonna.

Mitenkä minä sitten käytän veronpalautukseni? Yleensä asetan joululahjaostoksilleni veronpalautuksen mukaisen hintakaton. Viime vuonna tällainen temppu olisi vain tullut hieman kalliiksi, sain nimittäin takaisin Valtiolta lähes 1500 euroa, sori sukulaiset jos ei näkynyt lahjoissa! Tänä vuonna tuo rapiat 250e on ihan hyvä hintakatto, kun ottaa huomioon, että lahjoja menee avopuolisolle, kummipojalle, pikkusiskolle kuin äidille ja isällekin. Vuosien aikana listalta on tippunut joko luonnollisista tai luonnottomista syistä ihmisiä pois, jatkossa suunta lienee samanmoinen, ostan siis vain harvoille ja valituille lahjuksia, muut saavat joulukortin. Joulukortti! Niitä lähteekin sitten hieman enemmän... Vuosittain olemme rouvan kanssa lähetelleet n. 15-20 korttia ja suunta on ylöspäin, tänä vuonna 25 lienee realistinen määrä. Tämäkään ei hirveän paljon vielä ole, olen kotona asuessani kokenut jouluja, jolloin kuoriin läimitään päälle 50 korttia, kauimmaiset Amerikkoihin saakka, hullun hommaa mutta ajatuksena tietysti mitä jaloin...

Tein tuossa vielä hetki sitten joulusiivousta itseni kanssa. Avokin ollessa luennolla tai töissä on hyvä siivota, koska silloin ketään ei ole tiellä hyysäämässä. Tätä ei nyt sitten pidä käsittää väärin, rakastan kanssani asuvaa taiteilijatyttöä kovasti, mutta siivoamisen kanssa olen aina saanut parhaan lopputuloksen aikaiseksi, kun pääsen heilumaan omassa rauhassani. Mattoja viedessäni taloyhtiön siivoojamamma sattui yhtä aikaa tontille ja totesi olevansa iloinen siitä, että miehiäkin näkee "noissa touhuissa". Noissa touhuissa?! Teki mieli sanoa rouvalle, että niinpä jäisi tämäkin homma tekemättä, ellen minä sitä meillä tekisi. Ja rehellisesti, mieheksi tykkään kotitöistä ehkä hieman enemmän kuin yleisellä tasolla olisi tarvetta, se johtanee juurensa kotikasvatukseeni, kuten yllättävän moni muukin positiivinen luonteenpiirteeni.

Otsikko oli "miehen työ", juuri tämän kotitaloustyö-asian takia. Kun tämän kotihoidontuen tiimoilta on ollut paljon asiaa ja puhetta siitä, kuka sinne kotiin sitten jää lapsia hoitamaan, niin täytyy ihan rehellisyyden nimessä sanoa, että minä jäisin. Kuvitelkaa nyt mitä benefittejäki siinä olisi! Emäntä on päivät töissä ja minä Kalle Nikolain tai Mirja Maarian (avopuolisolleni huomautus jos luet tätä ja korvistasi nousee savua: nämä ovat VAIN esimerkkinimiä) kanssa kotona leikkien ja leffoja katsellen, aivan mahtavaa. Ja sitten se benefit, kun yö saa ja vaavva heräilee syömään klo 2:28, minä voin sanoa tehneeni jo osuuteni päivän työstä ja käännän kylkeä, kun rouva joutuu tukka takussa nousemaan sängystä tyydyttämään jälkikasvumme kyltymätöntä nälkää. Mainiota pelinlukutaitoa!

Olipas taas, veroja ja siivousta. Jos ottaisi ihan vain huvin vuoksi pari peliä Fifa14:sta ennenkuin lähden käymään työmaalla ja salitreenillä. Itsenäisyyspäiväkin lähestyy joten jotka ette vielä ole ehtineet, niin käykääpä sijoittamassa pari euroa veronpalautuksistanne sinivalkoisiin kynttilöihin, niin minäkin vielä tänään teen. Ja Tuntematon tulee ihan hyvään aikaan, olen 6.12. yövuorossa joten... Lopettakaa se vikinä!

Arrivederci!