Marilyn Monroen tietävät ja tuntevat kaikki. Suuri osa pystyy myös mainitsemaan vähintään yhden elokuvan, missä nuori ja kaunis Norma Jean Baker näytteli ennen traagista ja todella liian aikaista kuolemaansa. Jokainen tietää, että "timantit ovat tytön parhaita ystäviä". Silti väittäisin, että kovinkaan moni minun ikäiseni tai minua nuorempi on nähnyt montaakaan Marilynin elokuvaa. Omalla kohdallani tunnustan myös olevani myöhäisherännyt tämän tyrmäävän, ikinuoren blondin tuotantoon ja legendaan.

Katsoin ensimmäisen Marilyn-leffani vasta pari kuukautta sitten. Olin aiemmin nähnyt vain joitain kohtauksia, kuten kuuluisan kohtauksen The Seven Year Itch -elokuvasta (1955), jossa Marilynin hame nousee korviin metrotunnelista tulevan ilmavirran takia (Isn't that delicious!). Ensimmäiseksi Marilyn-elokuvaksi River Of No Return (1954) ei ehkä ollut kaikkein paras valinta, mutta näinpä heti Marilynilta hieman vakavamman oloisen roolin. Viimeisen kahden, kolmen viikon aikana olenkin sitten katsonut jo 11 elokuvaa, joissa blondiini esiintyy, viimeisimpänä O.Henry's Full House (1952), jossa hänellä ei kovin suurta osaa kuitenkaan ole. Marilynin isoimmista rooleista näkemättä on enää The Prince And The Showgirl (1957), Let's Make Love (1960), The Misfits (1961) ja Don't Bother To Knock (1952). Hieman olisi siis katsomista...

Noita 40- ja 50-lukujen elokuvia katsoessa tulee mietittyä, miksen ole niitä aiemmin löytänyt. Esimerkiksi Film Noir -tyylin elokuvat olivat vielä kuukausi sitten täysin vieraita, mutta kavereitteni avustuksella ja Internetin opastuksella olen päässyt sisään myös synkkiin rikostarinoihin, jotka ovat pohjimmiltaan kaikki samanlaisia, mutta silti jokainen tavallaan viihdyttävä ja omanlaisensa. Mutta takaisin Marilyniin! Hänen elokuviaan katsoessani olen mielestäni sisäistänyt melko hyvin sen, miksi hän on niin palvottu, jopa kulttiasemassa vielä nykypäivänäkin. Vaikka Marilynin roolit ovat yhtä monimuotoisia ja yllättäviä, kuin Jason Stathamilla, hän kantaa roolinsa erittäin hyvin. Hölmö, keimaileva ja seksikäs kikkarapäinen blondi toimii niin komediassa, musikaalissa kuin film-noir dekkarissakin. En myöskään ihmettele sitä, miksi Marilyn Monroe on valittu mm. American Film Instituten Kaikkien Aikojen 6. suurimmaksi elokuvalegendaksi. Marilyn oli sellainen tyttö, jonka voisi niin sanotusti "laittaa purkkiin ja takanreunukselle". Ennenaikainen ja mystinen kuolema tekivä Norma Jean Bakerista ajattoman, kuolemattoman, legendan, koko maailman Marilynin.

Välillä tällaista, ensi kerralla jotain muuta..