Mykkäelokuvien mykistämät...
Pakkasta, loskaa, lisää loskaa, hieman lisää pakkasta, ykskaks karmiva paukkupakkanen... Kaipa tämä vielä tasaiseksi talveksi jossain vaiheessa muuttuu, mikäli ei, niin olkoot!
Puhutaanpas hetki mykkäfilmeistä. Kyllä, puhutaan mykkäfilmeistä, joissa ei puhuta mitään, vaan joissa pianomusiikki soi ja, mikäli hyvä tuuri osuu kohdalle, kohtausten kesto on maksimissaan minuutti. Olen aiemmin katsellut ja hieman ihaillutkin Buster Keatonin, Charlie Chaplinin, sekä Stan Laurelin ja Olivier Hardyn kaltaisia taiteilijoita, jotka tekevät tilannekomiikasta tyylikästä ilman sanan säilää. Viime yönä syvensin tietämystäni vahingossa (tästä saan kiittää iCheckMovies.comia), kun satuin löytämään listan, johon oli listattu 1895 vuodesta alkaen elokuvia, jotka kaikkien tulisi nähdä. Tutustuin listan avulla herraan nimeltä Georges Méliès, sekä Lumièren veljeksiin, Augusteen ja Louisiin. Lumièren veljesten minuutin mittainen L'arrivée d'un train à La Ciotat (1895) oli jo peruskoulun leffakurssilta tuttu, Maailman ensimmäinen "elokuva". Pätkässä kuvataan junan saapumista Ciotat'n asemalle, sekä ihmisten nousemista junaan sekä siitä pois. Siitä kaikki siis alkoi; Ilman Lumièren junansaapumisvideoa ei olisi Avataria tai Jurassic Parkia, melko pysäyttävää. Veljekset tekivät myös pätkän La sortie des usines Lumiére (1895), joka oli ensimmäinen yleisölle esitetty elokuva.
Georges Méliès taas kuuluu kerronnan ja erikoistehosteiden pioneereihin. Hän mm. keksi trikkikuvauksen (vahingossa) ja sai sen avulla aikaan sellaisia lyhytelokuvia, joiden katsominen 110 vuotta myöhemmin pakottaa nostamaan hattua, tai ainakin ostamaan hatun jota nostella. Hän myös rakensi ensimmäisen elokuvastudion ja oli todella innovatiivinen ja vei elokuvantekoa ja erikoistehosteilla leikkimistä eteenpäin käsittämättömän paljon. Olen tässä viimeisen vuorokauden aikana katsonut n. 10 Méliès'n lyhytelokuvaa, kuten Le voyage dans la lune (Matka Kuuhun, 1902) ja Le voyage à travers l'impossible (1904). Näiden katsominen saa jo hämmästelemään sitä, kuinka taitava Méliès oli editoijana ja elokuvantekijänä. Jos vuonna 1902 kaveri kykenee ampumaan ihmisiä ohjuksella Kuuhun siten, että se ohjus osuu kuu-ukkoa silmään ja että ihmiset kykenevät yöpymään Kuussa ilman ongelmia, on se minusta aika huikeaa tarinaniskentää. Myös se, että Le voyage à travers l'impossiblessä vuonna 1904 on saatu mustavalkofilmiin värit, herättää kunnioitusta.
Käsittämätöntä kuinka parin minuutin mykkäpätkistä saa iloa ja kuinka ne laajentavat näkemystä elokuvan maailmasta. Taidan tästä lähtien katsoa vain ennen vuotta 1960 tehtyjä elokuvia, koska viimeisten viikkojen kokemuksella täytyy myöntää, että ne ovat monessa suhteessa paljon parempia, kuin tämän vuosisadan "taideteokset". Tietty näin vuodenvaihteen ja Oscar-gaalan lähestyessä täytyy myös palata nykyaikaankin toviksi, mutta ennen sitä, sekä sen jälkeen, hieman ranskalaista laatuelokuvaa 110 vuoden takaa, hyvää yötä!
Matka Kuuhun (1902)
Käsittämätöntä kuinka parin minuutin mykkäpätkistä saa iloa ja kuinka ne laajentavat näkemystä elokuvan maailmasta. Taidan tästä lähtien katsoa vain ennen vuotta 1960 tehtyjä elokuvia, koska viimeisten viikkojen kokemuksella täytyy myöntää, että ne ovat monessa suhteessa paljon parempia, kuin tämän vuosisadan "taideteokset". Tietty näin vuodenvaihteen ja Oscar-gaalan lähestyessä täytyy myös palata nykyaikaankin toviksi, mutta ennen sitä, sekä sen jälkeen, hieman ranskalaista laatuelokuvaa 110 vuoden takaa, hyvää yötä!
Matka Kuuhun (1902)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti