Hipsis ja anteeksi julkaisutauosta, oli menoja...

Nyt tulee sitten sitä jalkapalloa, mutta te jotka ette palloilusta välitä, älkää suinkaan sulkeko sivua, yritän saada tästä ihan luettavan ja viihdyttävän tekstin joka tapauksessa!

Asiaan, tässä on nyt jo jonkin aikaa, itse asiassa marraskuun lopulta asti keskusteltu futispiireissä siitä, mitä ensi kesä tuo tullessaan. Toki tammikuussa oli jo siirtoikkuna avoinna ja muutama kiinnostava siirto siellä tapahtuikin, mainittakoon nyt vaikka Demba Ba Chelsean pelastukseksi ja David Beckhamin (ja ennen kaikkea Victorian) muutto L.A:sta Pariisiin. Kevät tuo kuitenkin muurarin, maalarin, sekä hanslankarin, joten futisfanaatikkojen kiima kentän ulkopuolisiin asioihin senkun kasvaa, mitä lähemmäs kesä saapuu.

Jos vaikka tuosta Chelseasta, kun siitä itse niin kovin pidän. Sinisten kausi meni pilalle siinä vaiheessa, kun Setä-Roman päätti, että kun Juventukselle kärsitty 0-3 tappio Torinossa varmisti Sinisten putoamisen ensimmäisinä puolustavina mestareina 16-parhaan joukosta Mestareiden Liigassa, eikä Valioliigassakaan oltu korkeimmalla korokkeella, niin Roberto Di Matteon aika seurassa on täysi. Viime kevään FA Cupin ja Mestareiden Liigan voitto painoivat vaakakupissa kuin saippuakuplat viimeisten 5 ottelun rinnalla. Fiksua? Ei ehkä, mutta koska Oligarkki, mahdollista.

Uusi väliaikainen valmentaja, neljäs pukumies 2 vuoden sisällä, Rafa Benitez ei ollut joulukussa, eikä ole vielä helmikuussakaan Chelsea-fanien keskuudessa kovin pidetty mies. Jos joukkueen peli on sekaisin kuin seinäkello, eikä 4-2-3-1 systeemin kärjessä keikkuva (tai paremminkin huojuva) Fernando Torres saa muuta aikaiseksi kuin vihellyskonsertin kotiottelussa, niin ei tilanne ainakaan ylipainoisen espanjalaisvalmentajan palkkaamisella parane. Tammikuussa asiat menivät jo parempaan suuntaan. Hankittiin Demba Ba Newcastlesta vahvistamaan kärkeä. Mieliala ja fiilis pukukopissa ja katsomossakin nousivat, mutta tuloksellisesti Ba ei ole vielä päässyt vauhtiin Stamford Bridgellä. Eikä pääse jatkossakaan, jos Benitez jatkaa linjalla, jolla Ba pelaa minuutit 80-90. Torres ei saa mitään aikaan The Bridgellä nyt, eikä jatkossa, kesällä lienee odotettavissa paluu Espanjaan. Lontoossa tuskin katsottaisikaan pahalla sitä, jos El Niñolla saataisiin, muutaman miljoonan bonuksella, vaihdossa Radamel Falcao auttamaan maalinteossa. Myös valmentaja vaihtuu, mutta kuka huippunimistä enää tahtoo tulla manageriksi Chelseaan, jossa työpaikka on yhtä varma kuin telemarkkinoijalla? Pep Guardiola valitsi FC Bayernin, koska paras mahdollinen vaihtoehto hänelle tässä vaiheessa, totta. Jose Mourinhon paluu olisi koko Sinisten yhteisölle unelmasiirto, miehen sopimus Real Madridin kanssa kun päättyy 95% todennäköisyydellä kesäkuun 1. Evertonin David Moyes on myös tukevasti otsikoissa, kun puhutaan Chelsean ensi vuoden valmentajasta.

Muttä nämä ovatkin JUORUJA.. Median raiskaamia tarinoita, joilla täytetään niin päivälehtien, nettisivujen kuin televisiouutistenkin palstatila. Viimeksi tänään kimpaannuin, kun menin mielenkiinnosta avaamaan linkin, jossa luki "Jose Mourinho wants Chelsea job!". GiveMeFootball.comin sivuilta avautunut tarina kertoi melko ohuin perusteluin, miksi The Special One on nyt "erittäin todennäköisesti palaamassa Lontooseen", jopa ENNEN kesää... Tällaisilla artikkeleilla voi heittää vesilintua, jos omistaa edes hitusen lähdekriittisyyttä päässään. Ei haastatteluja, ei kommentteja Mourinholta tai Chelsean johdolta, pelkkää arvailua ja spekulointia, jota me ystävieni kanssa tapaamme harrastaa vain baaritiskillä oluen ääressä... Uskokoon ken tahtoo, itse odotan ainakin mieluusti kevään tuloa vesi kielellä, vasemmalla silmällä toki seuraten myös huhumyllyn siipien pyörimistä, mutta ilman suurempia toiveita.

Ainoa fakta ja totuus, johon tällä hetkellä voi Chelsean kohdalla luottaa on se, että Rafa Benitez on toukokuun loppuun joukkueen valmentaja, tykkäsivät fanit ja pelaajat ja media siitä tai eivät. Ja siitä voi lukea vaikka täältä, että mitkä ovat Chelsean realistiset tavoitteet tälle kaudelle. Ja vaikkei uusi valmentaja olisikaan Jose Mourinho (toki toivon suuresti, että olisi!), niin Chelsean ensi kesän ohjelmistoon kuuluu puolustuksen ehdoton vahvistaminen, sekä hyökkääjäruletti. Maalejahan Blues tekee lähes joka ottelussa, paitsi Swanseata ja QPR:ää ja muita suuria seuroja vastaan, mutta omissa soi myös vähintäänkin yhtä useasti. Toppariosasto on aivan liikaa riippuvainen John Terrystä, eikä maalivahtiongelmakaan voisi olla enää suurempi, nimittäin jos Petr Cech on loukkaantuneena, niin Chelsealla on laittaa tolppien väliin vain Ross Turnbull, jota en luottaisi edes JJK:n maalille Veikkausliigan kahinoihin. Haasteita riittää, mutta esimerkiksi Falcao, Benedict Höwedes, Mats Hummels tai Clement Chantome voisivat olla hyviä valintoja kesän siirtomarkkinoille, vielä kun joku ymmärtäisi Setä-Romanillekin nämä kaverit tuoda esille...

Tällaista tällä kertaa, anteeksi futiksen vihaajat ja hyvää yötä kaikki!