Kaikkien aikojen isänpäiväelokuva: Isäni Toni Erdmann

(kuva: Future Films / Filmikamari)
Isäni Toni Erdmann | SAKSA 2016 | 162min

Todella usein käytetään fraasia "Meillä kaikilla on äiti". Se on toki aivan totta, jokaisella meillä on äiti. Sen sijaan he, joilla on isä, eivät välttämättä osaa arvostaa sitä vaan pitävät sitä samalla tavoin itsestäänselvyytenä. Ines (Sandra Hüller) on juuri tällainen ihminen. Eikä siinä mitään, Ines on jo aikuinen nainen, työskentelee isolle firmalle ja asuu ulkomailla. Ei hänen voi olettaakaan pitävän isäänsä päivittäin yhteyttä tai osoittavansa tälle rakkautta jokaisen puhelinsoiton päätteeksi - se on hiljainen totuus, jota ei tarvitse sanoa ääneen. Ines on uranainen, ei hänellä ole aikaa yksin asuvalle ja hieman höpsölle isälle, joka matkustaa lomalle hänen kotikaupunkiinsa vain viettääkseen aikaa hänen kanssaan.

Winfried (Peter Simonischek) on eronnut opettaja, jolla on vanha ja sokea koira nimeltään Willi. Winfried on hauska mies, joka heittäytyy hauskuuttajan rooliin koska vain, välittämättä siitä, onko se aina soveliasta. Kun Willi kuolee, Winfried ymmärtää olevansa yksinäinen. Hänen tyttärensä asuu ulkomailla ja isän ja tyttären välit eivät ole aivan parhaat mahdolliset. Mies päättää lähteä tapaamaan tytärtään toiseen maahan ihan vain viedäkseen tälle syntymäpäivälahjan - ja korjatakseen heidän välinsä.

Kaikki tytöt ovat isintyttöjä - tai sitten itkevät ja ovat (kuva: Future Film / Filmikamari)

Isien ja lasten väliset suhteet ovat elokuvien aiheina usein koskettavia ja niihin liittyy yleensä jokin selvittämätön asia, jota lähdetään selvittämään. Saksalaisohjaaja Maren Ade (Everyone Else, The Forest For The Tree) on lähtenyt ratkomaan Winfriedin ja Inesin suhdetta huumorin keinoin. Isäni Toni Erdmann on yli kaksituntinen komedia siitä, kuinka tullaan hyväksi isäksi ja hyväksi tyttäreksi. Kukaanhan ei ole kumpaakaan automaattisesti. Elokuvan huumori ja tarina saavat katsojan ensin huutonauramaan, sitten vakavoitumaan kivipatsaaksi ja lopulta kylminkin sydän sulaa.

Peter Simonischek on mies, joka hallitsee yksinkertaiseen toistoon perustuvan huumorin. Hänen hahmonsa ei periaatteessa tee mitään ihmeellistä, on vain hulvattoman hauska ja tavallinen lapsiaan rakastava isä. Sandra Hüllerin esittämä Ines häpeää isäänsä siinä missä kuka tahansa lapsi saattaa jossain elämän vaiheessa hävetä. Jokainen klovni naamioi huumorilla tuskaansa, niin tekee myös Winfried.

Isäni Toni Erdmann on ehdolla LUX-palkinnon saajaksi. Se oli ehdolla myös Palme d'Orin voittajaksi keväällä ja on vahva ehdokas myös Parhaan Vieraskielisen Oscarin voittajaksi ensi helmikuussa. Se sai hyvin paljon - ja ansaitusti - huomiota Cannes'ssa juuri siksi, että se onnistui niin itkettämään kuin naurattamaankin. Näin isänpäivänä elokuva muistuttaa meitä myös siitä, kuinka tärkeää on pitää oma isä mielessä ja jos ei muuta, niin soittaa hänelle silloin tällöin. Koska isä on meille monelle vähintäänkin yhtä tärkeä, kuin äiti. Jos Frank Capran Ihmeellinen on elämä on "kaikkien aikojen jouluelokuva", niin Isäni Toni Erdmann on mahdollisesti "kaikkien aikojen isänpäiväelokuva".

Muistakaa isää tänään ja menkää katsomaan tämä elokuva joulukuussa, vahva suositus. 5 / 5.

Share this:

CONVERSATION

0 kommenttia:

Lähetä kommentti