Metropolis 90 vuotta!

Lähes satavuotinen tarina on varmasti kaikille vähääkään elokuvia katsoneille tuttu. Taloudellisesti menestyksekkään tehtaanomistajan maallisen mammonan turruttama poika näkee vilaukselta alhaisimpaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvan kuvankauniin tytön puutarhassa ja rakastuu. Pojan isä saa tietää, että maan alla luolissa asuvat työläiset saattavat suunnitella kapinaa ja päättää ryhtyä toimiin estääkseen tämän. Poika seuraa tyttöä luoliin ja päätyy sympatiapuuskassaan raatamaan tehtaaseen koneen ääreen tuntikausiksi. Isän palkkalistoilla oleva keksijä keksii robotin, jonka kasvoiksi työläistyttö siepataan. Robotti manipuloi työläiset tuhoamaan tehtaan ja sen myötä hukuttamaan oman kaupunkinsa vedenpaisumuksen alle. Poika ja tyttö pelastuvat, robotti tuhoutuu ja rakkaus yhdistää lopulta kaksi yhteiskuntaluokkaa ja Metropoliksessa vallitsee rakkauden ohella myös rauha.

Elokuvan tunnetuin kohtaus: Kone herää henkiin (kuva: UFA / Courtesy Pyxurz)

Metropolis
on saksalaisen Fritz Langin ohjaama ajaton klassikkomykkä vuodelta 1927. Tämä tarkoittaa sitä, että maaliskuun 13. yksi kaikkien aikojen sci-fi -elokuvista juhlii 90-vuotissyntymäpäiväänsä, onnittelut! Langin kenties tunnetuin elokuva painottaa tasa-arvoa ja pyrkii voimakkaasti muodostamaan siltoja yhteiskuntaluokkien välille ja kun muistetaan, millainen tilanne Saksassa oli 20-luvun lopulla, niin Langin yhteiskunnallinen viesti oli sanalla sanoen rohkea.

Metropoliksesta on aikojen saatossa kursittu kasaan lukuisia eri versioita. Alkuperäinen elokuva kesti yli kaksi ja puoli tuntia, mutta osa elokuvasta on tuhoutunut tai muuten vain kadonnut, joten eri uudelleenkasausmenetelmistä riippuen elokuvan pituus on vaihdellut 80 minuutista aina kolmeen tuntiin saakka. Yksi tunnetuimpia nykyisin esitettäviä versioita lienee vuonna 2002 ilmestynyt DVD-versio, jonka pituus on 119 minuuttia.

Jos elokuvan pituus vaihtelee, niin myös mykkäfilmin taustalla kuultava musiikki on kokenut muodonmuutoksia vuosien varrella. Gottfried Huppertzin alkuperäinen score vuodelta 1927 on perinteinen ja kaunis klassiseen musiikkiin nojaava teos, kun taas Giorgio Moroderin versio vuonna 1984 sisältää Freddie Mercuryn ja Adam Antin kaltaisten rock-muusikoiden musiikkia. Moroderin scoresta kertoo paljon se, että se "palkittiin" vuoden 1985 Razzie Awardseissa peräti kolmella ehdokkuudella. Viimeisin itseni todistama uudelleensovitus oli suomalaisen rap-artisti Khidin eli Kristo Laannin laatima urbaaniin elektroniseen musiikkiin pohjaava score, joka maalaa 90 vuotta vanhaan tieteiseepokseen uusia mustia ja hämmentäviä sävyjä. Suosittelen kyseisen version näkemistä jokaiselle, joka haluaa saada mielensä solmuun pohtimalla Paperi T:n lyriikoiden ja Fritz Langin kehittelemän utopistisen tulevaisuudennäkymän yhteensopivuutta.

Mykkäaikakaudella tehtiin lukuisia mestariteoksia, jotka ovat sittemmin vaikuttaneet tavalla tai toisella tulevien sukupolvien elokuvantekijöihin. Fritz Langin Metropolis ei ole poikkeus, sillä sitä voidaan hyvällä syyllä pitää esikuvana suurelle osalle kuuluisimmista tieteiselokuvista. Sen vaikutus näkyy mm. sellaisissa klassikoissa kuten Tohtori Outolempi (1964), Avaruusseikkailu: 2001 (1967), THX 1138 (1971) ja Star Wars (1977). Sen merkitystä nykyelokuvalle on siis tarpeetonta perustella. Elokuva oli aikansa kallein tuotanto ja yksi ensimmäisiä täyspitkiä elokuvia ylipäätään. Lang oli aikaansa edellä myös laatiessaan ennustuksia 2020-luvun maailmasta, jossa yhteiskuntaluokkien välinen kuilu on niin suuri, että työläiset eivät asu pelkästään rikkaiden alapuolella, vaan jopa maan alla olevien tehtaiden alapuolella. Elokuvan alkukohtaus, jossa tehtaassa tapahtuu vuoronvaihto, on pysäyttävä.

Mitäkö itse olen mieltä Metropoliksesta elokuvana? Pidän erityisesti siitä, kuinka Brigitte Helm suoriutuu kaksoisroolistaan Mariana ja Koneena. Maria on herkkä ja siro nainen, kun taas Koneen elekieli muistuttaa - luonnollisesti - konetta. Se on myös Mariaa kierompi ja viekoittelevampi. Erityisesti näiden kahden hahmon kontrasteja Helm onnistuu tulkitsemaan huikealla tavalla. Ei ihme, että hän on Mary Pickfordin, Lillian Gishin ja Marlene Dietrichin ohella mykkäkauden lempinäyttelijättäriäni. Gustav Fröhlich tuo elävästi mieleeni Jussi Jurkan ennen Tuntematonta Sotilasta ja Lammiota. Metropolis on ehdottomasti yksi oman aikakautensa helmistä ja tämän Khidin uudelleensovittaman musiikin kera oli enemmän kuin hienoa kokea elokuva valkokankaalta Orionissa. Musiikki itsessään herätti hieman kaksijakoisia ajatuksia: Yhtäältä se toi elokuvaan aivan uutta, synkempää näkökulmaa esimerkiksi Paperi T:n lyriikoiden myötä, mutta toisaalta musiikki ei mielestäni täysin kohdannut elokuvan temmon ja kerronnan kanssa.

Brigitte Helmin kaksi puolta - Maria ja Kone (kuva: UFA / Courtesy Pyxurz)
Joka tapauksessa Metropolis täyttää keväällä 90 vuotta ja mikäli et ole elokuvaa vielä nähnyt, niin juhlavuoden kunniaksi suosittelen ottamaan haltuun tämän sci-fi -klassikon, minkä mittaisena versiona ikinä haluatkin.

Share this:

CONVERSATION

0 kommenttia:

Lähetä kommentti