The VVitch on amerikkalaisen Robert Eggersin debyyttiohjaus täyspitkien elokuvien puolella. Aiemmin mies on osallistunut pääasiassa lyhytelokuvien tekoon niin ohjaajana, käsikirjoittajana, tuotantosuunnittelijana kuin puvustajanakin. Monipuolisuutta mieheltä ainakin löytyy. Ensimmäisen kokopitkänsä aiheen mies on koonnut englantilaisista kansantarustoista ja se näkyy ja tuntuu alkuminuuteista lähtien. Ye Olde Englishiä saadaan tuutintäydeltä ja kieltämättä Dublinin myöhäisillassa - ilman tekstityksiä - elokuvan seuraaminen vaati todellista keskittymistä tällaiselta suomalaisjantterilta, joka on tottunut ehkä hieman tavanomaisempaan englantiin elokuvissa. Hyvin nopeasti kävi kuitenkin selväksi, ettei tämä haittaa elokuvasta nauttimista, päinvastoin se tehosti elokuvan jo valmiiksi synkkää ja hämmentävää tarinaa. Eggers ei kuitenkaan lähde keulimaan kerronnassaan, mikä voisi lynkata tämän(kin) kauhuelokuvan jo ennen lopputekstejä.

"Peek-A-Boo!"

Perheen vauva siis katoaa. Hän katoaa oltuaan leikkimässä isosiskonsa Thomasinin (Anya Taylor-Joy) kanssa kotitalon läheisessä metsässä. Kuka tai mikä vauvan vei ja mitä tälle tapahtuu? Perhe tuskin saa koskaan tietää, mutta yleisö tottakai saa - ja todennäköisesti järkyttyy ainakin vähän. Ajankuvan hengessä perheen vanhin tyttö joutuu vanhempien epätoivon ja elokuvan myöhempien tapahtumien vuoksi syntipukiksi. Varsinainen syntipukkikin elokuvasta kirjaimellisesti löytyy, mutta sen merkitystä en viitsi alkaa avaamaan, koska silloin spoilerihälytyskellot soisivat kuin kirkonkellot jouluaamuna. Thomasin on kuitenkin elokuvan selkeä päähenkilö, jonka ympärille elokuvan nimeäkin voi - jollain tasolla - perustella.

Thomasinilla on yhteensä neljä sisarusta. Vauva-Sam, hyvin erikoiset kaksoset Mercy ja Jonas, sekä häntä itseään muutaman vuoden nuorempi pikkuveli Caleb (Harvey Scrimshaw). Samin kadottua kaksoset alkavat muuttua oudoiksi ja Mercy syyttääkin Thomasinia noidaksi. Caleb on murrosiän kynnyksellä ja jo hieman aikuistunut isosisko ja tämän naisellistunut vartalo alkaa kiinnostaa muusta maailmasta eristyksissä kasvanutta kristittyä poikaa. Elokuvan merkittäviin suhteisiin lukeutuukin Thomasinin ja Calebin välinen sisarussuhde, kun poika päättää lähteä etsimään Samia ja puoliksi pakottaa Thomasinin mukaansa metsäreissulleen.

Anya Taylor-Joy

The VVitch on todellakin elokuva, joka aiheuttaa katsojissa pelkoa, ahdistusta ja painajaisia. Ennen kaikkea se on erittäin karmiva elokuva, eikä sen kauhuarvoa ja vaikutusta ainakaan heikennä puheessa kuultava muinaisenglanti. Myös kuvaus on tehty mallikkaasti - Jarin Blaschke kuvasi oikeastaan koko elokuvan luonnonvalossa, vaikkakin niin aamut kuin illatkin vaikuttavat yhdeltä ja samalta harmaalta auringonlaskun hämärältä. Synkkä, mystinen, pelottavakin, joidenkin kriitikoiden mielestä koko elokuva on kirottu muinaisilla kirouksilla. Hitfixin Drew McWeeny kiteytti kaiken hienosti lauseeseen: "Aivan kuin katsoisimme jotain, mitä meidän ei pitäisi." Mutta onko se todella viime vuosien PARAS kauhuelokuva? Jos ei paras, niin ainakin yksi merkittävimmistä.

Black Sheepissä pässejä oli satoja, mutta hyvin tehdyssä elokuvassa niitä tarvitaan vain yksi

The Conjuring, El Orfanato, Los Ojos del Julia, Mama, REC... Viimeisten kymmenen vuoden aikana kauhugenren kerma on tullut Euroopasta, tarkemmin sanottuna Espanjasta. The Conjuringin ja sanotaan nyt vaikka pari vuotta sitten ilmestyneen The Babadookin ohella The VVitch on ehdottomasti positiivinen yllätys kaiken nykykauhun keskellä. Se on ehdottomasti erilainen ja erottuu joukosta - kiitos tästä kuuluu Eggersin pitkäjänteiselle taustatyölle joka elokuvan tarinan eteen on nähty. Miksi sitä sitten ei saada Suomen elokuvateattereihin? Tätä kannattaa varmasti kysyä suoraan Finnkinolta tai joltain elokuvan levittäjältä. Toivon totisesti että edes jokin elokuvafestivaali, kuten vaikkapa Night Visions ottaisi elokuvan ohjelmistoonsa. Ilmeisesti elokuvan maltillinen budjetti (3,5 miljoonaa dollaria) ja melko maltillinen kansainvälinen tuotto-odotus (10 miljoonaa) voisivat olla syitä tälle. Elokuva on kuitenkin menestynyt paljon odotettua paremmin, sillä vaikka elokuva julkaistiin Euroopassa vasta viime viikolla, se on myynyt kansainvälisesti jo yli 25 miljoonaa dollaria, mikä on ihan hyvin. Jenkeissäkin se oli avausviikonloppunaan maan neljänneksi katsotuin elokuva.

Pidinkö The VVitchistä? Pitää lienee ehkä väärä sana tällä kertaa. Kaikki se pahuus ja synkkyys, mitä elokuvaan oli saatu ahdettua, pakottaa sanomaan että olin ennemminkin vaikuttuneen järkyttynyt. Toivon todella, että Robert Eggers jatkaa täyspitkien elokuvien tehtailua ja toteuttaa jatkossakin elokuvansa tällaisella antaumuksella kuin The VVitchin. Lähes tuntemattomista näyttelijöistä koostettu pieni joukko suoriutui rooleistaan myös niin hyvin, kuin kenties indie-kauhuelokuvalta voi odottaa. Ainoastaan se, että Eggers lyö reilun puolen tunnin kohdalla käsijarrun ainakin puolittain päälle harmittaa, sillä elokuva oli hyvässä vauhdissa. Silti täytettyjen odotusten, mustan saatanallisen vuohen ja pahuutta tihkuvien kaksostenkin vuoksi, unohtamatta Thomasinia, The VVitch on tähtensä elokuvataivaalla ansainnut. Loppuarvosanaksi kelpaa - vuosikymmenen parhaan kauhun tittelin ohella - vain 4 / 5.