Metropolisin suurkaupunki on uudelleenrakennusvaiheessa Kenraali Zodin hyökkäyksen ja sitä seuranneen tuhon jälkeen. Kaupungin asukkailla on sankari, joka pelasti heidät ja koko muun maailman varmalta tuholta - Teräsmies. Tuhoutumattoman supersankarin teoilla oli kuitenkin hinta, satojen kaupunkilaisten henki. Metropolisin naapurikaupungissa - Gotham Cityssä - on mies, jolle viattomien siviilien kuolemat menivät ihon alle todella raskaasti. Tämä mies on miljonääri Bruce Wayne, jonka perheyrityksen tornitalon Teräsmies ja Zod taistonsa tiimellyksessä tuhosivat täysin, tappaen samalla kymmeniä, jopa satoja Waynen perheyhtiön työntekijöitä ja Bruce-herran ystäviä. Bruce Wayne päättää vielä parhaiden vuosiensa jälkeen lähteä kostoretkelle Teräsmiestä vastaan Batmanin hahmossa, tarkoituksenaan yksinkertaisesti tuhota Teräsmies.

Oletteko nähneet elokuvan The Matrix Revolutions? Trilogian kolmannessa osassa rakennetaan Neon ja Agentti Smithin suurta grande finalea pitkästi toista tuntia ja koko elokuvasarjan huipentava spektaakkeli Valitun ja Agentin välillä on taputeltu reilussa kymmenessä minuutissa, kun Neo kokee valaistumisen ja ymmärtää antaa periksi. Hieman samanlainen maku jäi Batman v Supermanistakin, jos elokuvaa pohtii ainoastaan kahden kenties ikonisimman sarjakuvahahmon suurena taisteluna. Mikäli haluaa saada elokuvasta kaiken irti, on siis katsottava pintaa - ja nimeä - syvemmälle. Elokuva kertoo nimittäin paljon muustakin kuin ihmisen ja jumalan eeppisestä Last Man Standingista, se kertoo Justice Leaguesta. Niille, joiden sarjakuvatietämys rajoittuu Batmaniin ja Hämähäkkimieheen, kannattaa tutustua DC:n omaan Avengers-ryhmään ennen leffalippujen hankkimista. Toisaalta, elokuva toimii minusta varsin hyvin pelkkänä supersankarimäiskintänäkin, ilman suurempia ennakko-odotuksia.

BvS on ilmeeltään kuin mikä tahansa 2000-luvun Batman-elokuva, siis äärimmäisen synkkä. Bruce Waynen ja Batmanin viittaa ensimmäistä - muttei todellakaan viimeistä - kertaa kantava Ben Affleck onnistui mielestäni luomaan melko kivasti Frank Millerin Yön Ritari -sarjakuvasaagan mukaisen kuvan ikääntyneestä ja jo hieman raihnaisesta Viittakostajasta. Kun Affleck ilmoitettiin Batmanin rooliin, meinasin hylätä koko hahmon ja siirtyä Marvelin kannattajaksi. Onneksi en kääntänyt takkia, sillä Affleckin Batmanin ei ole tarkoituskaan olla vastaavanlainen, kuin Christian Balen, vaikka tokihan Christopher Nolanin elokuvissa kuultu möreä ääni on tuotu myös BvS:ään. Joka tapauksessa Affleck onnistuu roolissaan "ihan kivasti". Joka tapauksessa hän toimii paremmin Batmanina kuin esimerkiksi Mark Cavill Teräsmiehenä. Elokuvassa on toki myös pahis - Lex Luthor, jonka roolissa Jesse Eisenberg joko ihastuttaa vai vihastuttaa riippuen siitä, millaiseen Luthoriin on tottunut. Eisenbergin Luthor on sosiaalisista tilanteista paineita ottava, psykopaattinen nero joka haluaa valloittaa maailman. Jotenkin tulee mieleen myös The Dark Knightin Jokeri. Elokuvan karismaattisin hahmo taitaa kuitenkin olla Alfred Pennyworth (Jeremy Irons), joka on kasvanut Bruce Waynen ohella vuosien kuluessa enemmänkin Batmanin sotilasmestariksi, kuin smokki päällä "very good, master Bruce" fraasia kuluttavaksi hovimestariksi.

Elokuva on siis ensimmäinen osa Justice League -saagaa, jolla DC yrittää päästä Marvelin kanssa samalle viivalle (vrt. The Avengers). Homma on kuitenkin niin alkutekijöissä, että ainakaan Man of Steelin ja BvS:n perusteella voi sanoa tästä kaksintaistelusta muuta kuin sen, että Marvelilla on kymmenisen vuotta etumatkaa. Se ei tee Batman v Supermanista huonoa elokuvaa, mutta allekirjoitan Jouni Vikmanin Episodin arvostelussa esillenostaman lauseen: "Paremman ohjaajan käsissä elokuvasta olisi saattanut tulla parempi" ainakin osittain. Zack Snyder on kuitenkin kaveri, joka ei ole urallaan paljon muuta tehnytkään, kuin supersankarileffoja. Tai ei suoranaisesti supersankarileffoja mutta yliluonnolliset kyvyt omaavien hahmojen leffoja. Sucker Punch, 300, Watchmen... Minä sanoisin että mies kyllä osaa hommansa. Ainakin fanipojan vikaa löytyy ja reilusti. Tarkoittaako se että hän pystyy kantamaan leffan maaliin asti? Ei välttämättä.

Leffa esittelee pari uuttakin hahmoa, joista kolme vain nimellisesti ja yhden - Wonder Womanin - enemmänkin osallistuvasti. Gal Gadot tekee ensiesiintymisen Diana Princenä ja Ihmenaisena, jolle on luonnollisesti tulossa omakin elokuva vuoden kuluttua. Samoin kuin Marvelin Avengersissa, DC:n Justice Leaguen hahmot saavat omat elokuvansa ennen "varsinaista" The Justice League -elokuvaa. Wonder Woman on vuorossa 2017, Aquaman ja The Flash vuonna 2018 ja siihen väliin, vuoden 2017 lopulle ajoittuu varsinainen The Justice League - Part One. 2019 olisi tarkoitus saada jo Part Two ulos, joten hieman sekavalta ja kiireiseltähän aikataulu vaikuttaa, mutta eipä murehdita tulevaa ennen kuin on selvitty nykyhetkestä.

Batman v Superman alkaa siis siitä mihin Man of Steel loppui. Se sisältää kuitenkin useamman pikkutarinan sisällään, joissa on selkeä alku ja loppu. Elokuva kärsii hieman siitä, että sen kerronta on niinkin sekavaa, siksi olisin itse toivonut tarinankerrontaan Snyderin avuksi esimerkiksi juurikin Nolania. Mies on tietysti mukana Executive Producerin roolissa, mutta isompikin apu olisi ehkä ollut tarpeen. Elokuva voisi olla kenties parikymmentä minuuttia lyhyempi, mutta itse en lyttäisi sitä aivan maanrakoon liian pitkänä tai tylsänä, en edes ylisekavana. Minusta Batman v Superman: Dawn of Justice onnistuu täyttämään lähes kokonaan ne odotukset, mitä sille asetettiinkin. Kyllä - hidastetusti putoilevia hylsyjä ja muita hidastuksia olisi voinut olla vähemmän. Kyllä - ajatus Ben Affleckistä Batmanina hirvitti. Siltikin: Tämä oli parempi kuin Man of Steel ja mielestäni onnistunut esiosa tuleville DC-julkaisuille ja Ihmenaisen esittely onnistui myös hyvin. Lopulta elokuva myös yllättää - ehkä - katsojansa, mikä on vain hyvä asia jatko-osien kannalta.

Pidin elokuvassa siitä - Batmanin fanina - kuinka Viittakostajan taistelukohtaukset oli luotu. Hahmossa itsessäänkin on paljon samaa Arkahm Asylum ja Arkham City -konsolipelien Batmanin kanssa, mutta jotenkin se kuinka Batman käsittelee lukumäärältään ylivertaista vihollisjoukkiota ilman, että tappaa heitä kaikkia, on mielestäni mainitsemisen arvoista. Jos joku väittää ettei Snyder osaa ohjata, niin tässä asiassa mies hallitsee kyllä tapahtumia. Elokuvan muut taistelukohtaukset ovat visuaalisia, mutta tapahtumat karkaavat mielestäni hieman käsistä etenkin, kun mukaan astuu Wonder Woman miekkoineen ja kilpineen.

Batman v Superman: Dawn of Justice ei ole vuoden paras elokuva, ei edes toisiksi paras. Huonoksi sitä ei kuitenkaan voi sanoa ja se saakin hieman sekavasta ja epätasaisesta toteutuksesta huolimatta kelpo arvosanan 3,5 / 5, josta ylimääräinen puolikas menee Jesse Eisenbergille ja Gal Gadot'lle.