Tättärää!

Viikosta taas selvitty ja yövuoro 2/4 hyvässä vauhdissa, joten eiköhän lyödä viikon enemmän tai vähemmän isot tapahtumat yksiin kansiin.

Maanantaina jatkoin siitä, mihin sunnuntaina jäin, eli fillarin selkäänhän sitä täytyi hypätä. Täytyy myöntää, että henkilökohtaisella tasolla aavistuksen harmitti ja mietitytti se, kuinka vajaan 40km lenkillä, joka sijoittui Muuramen, Säynätsalon ja Jyväsjärven maisemiin, KOKO AJAN pystyi olemaan vastatuuli!? Alamäissäkin sai polkea vauhtia ja kuolema lähes korjasi vaeltajan, mutta huumorilla tuostakin selvittiin, onneksi.

Tiistaina lyötiin nappikset jalkaan ja painuttiin kevään ensimmäisiin puulaakitreeneihin. Ammattilaisten ottein nakutettiin ensimmäiset 50 potkua yli tai ohi maalin, mutta parin tunnin höntsäilyjen loppupuolella otteet ja kuviot olivat jo suoraan käsikirjasta, hyvä maku jäi tämän kauden porukasta näin ensipuraisun perusteella, elokuussa Poika kotiin!

Tiistain yövuorossa nähtiin, miten hienosti synkimmät ja hiljaisimmatkin hetket voi kääntää hienosti omaksi eduksi. Saimme työkaverini kanssa keskellä yötä idean tehdä 300 burpeen crossfit-treeni, kylmiltään... Tätä ja iltapäivän futishetkeä sainkin sitten muistella lähes koko loppuviikon kipeiden lihasten muodossa, parhautta!

Burpee

Torstaina kävin vakkariporukkani Joukahaisten kanssa ottamassa mittaa Mustuneista Kanoista, Kylmissään olevista Sirpoista sekä Nollakulmasta Irish Pub Lucky Baldwinin torstaivisassa. Pohjustuksena sanottakoon, että edellisviikolla olimme komeasti kolmansia kauden ensimmäisellä 30 pisteen ylityksellä, joten odotukset olivat korkealla. Mutta niinhän se menee, että huipulta tullaan yleensä lujaa alas, kun suorittamisvarmuutta ei löydy eivätkä kysymykset osuneet meidän osaamisalueillemme. Hyvä ilta joka tapauksessa, koska kävinpä Mikon innoittamana jälleen Vakiopaineessa muutamalla, se paikka vaan paranee kerta kerralta!

Perjantain teemana oli festarireissu Jämsänkoskelle Pidä Huolta -festareille, sekä elämäni ensimmäiset simapullotukset! Mutta alkuun täytyy todeta, että kohtasin jälleen omat peikkoni ja epäilykseni sen suhteen, että onko tuo SoTe sittenkään se ala, mitä haluan opiskella. Sanotaan näin, että jos aamun ensimmäisen tunnin ensimmäisen vartin pohtii vain, että pitäisiköhän sitä ottaa kamat kantoon ja lähteä vaan menemään, niin ehkä se alanvaihto ei niin paha vaihtoehto olisikaan...

Mutta SIMAA, JEE! "Vain" 7,5 litraa oli lopulta liikaa kaksiomme jääkaapille, joten lahjoitin yhden pullon myös työpaikkani asukkaille vapuksi, toivottavasti ei ihan hirveää kuraa simasta tule... Tarkoitus olisi keväämmällä/kesällä kokeilla uudelleen siten, että lisään makua tuomaan hieman kuivattua humalaa siman joukkoon, jospa kesäkuumalla maistuisi hieman erilainen janojuoma.

Jämsänkoskella oli, noh, kauniisti sanottuna autenttinen paikalliskuppilan meininki. Kolme hienoa cover-esiintyjää, kuskille ilmaista kahvia, sekä loistokas seura ja ok grilliruoka kompensoivat kotimatkalla välähtäneen peltipoliisin tuoman vitutuksen sen verran hyvin, etten jaksa valittaa.

Viikonloppu siis mennyt töissä, NHL- ja NBA-pleijareita silmäillessä. Äsken jouduin tosin tutustumaan myös Temptation Island Suomi -nimiseen reality-sarjaan, joten saapa nähdä kuinka pitkä yö tästä vielä tuleekaan... Ensi viikolla taas, uudet jutut. Tsaukkis!

ps. Käykää kuuntelemassa Spotifysta Sannin uutta levyä LELU, se on näppärä ja ainakin itse odotin sitä enemmän kuin nousevaa kuuta. Se on moro!