Samalla, kun yövuoro alkaa pääsemään vauhtiin ja Paris Saint-Germain isännöi Barcelonaa Mestarien Liigan puolivälierävaiheessa, yritän kovasti pohtia paria eilen katsomalleni Inherent Vicelle, jottei tarvitsisi pelkästään siitä kirjoittaa. Mutta pakko myöntää, etten ole varmaan nähnyt toista elokuvaa, joka olisi niin hämmentävä ja kaikin puolin outo, kuin Joaquin Phoenixin uusin roolityö. Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa voisi päästä aika lähelle, mutta sen näkemisestä on niin pitkä aika, etten lähde vertailemaan tai arvioimaan sitä.

Inherent Vice on siis yhdysvaltalaisen Paul-Thomas Andersonin käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, joka perustuu Thomas Pynchonin samannimiseen romaaniin. Itse yhdistän Andersonin välittömästi elokuvaan Daniel Day-Lewisin tähdittämään There Will Be Bloodiin (2007), joka voitti kaksi Oscaria (Paras miespääosa, Paras kuvaus). Anderson tunnetaan TWBB:n ohella toisestakin eeppisestä ja omaperäisestä elokuvasta, nimittäin Philip Seymour Hoffmanin, Amy Adamsin sekä juurikin Phoenixin tähdittämästä Mestarista (2008). Myös Mestari oli hyvin outo elokuva, joten ymmärrän hyvin, miksi Anderson tarttui Pynchonin teokseen ja kiinnitti Phoenixin elokuvan päärooliin.

Inherent Vice kertoo Joaquin Phoenixin esittämästä yksityisetsivä Doc Sportellosta, joka saa 1970-luvun Los Angelesissa asiakkaakseen entisen heilansa Shastan ( mm. Boardwalk Empirestä ja The Babysittersistä tuttu Katherine Waterston), jolla on mieshuolia. Tapauksen taustalta löytyy Shastan uusi poikaystävä, jonka vaimo yrittää ajaa miehensä hullujenhuoneelle. Kapuloita Sportellon rattaisiin lyövät kuitenkin Josh Brolinin esittämä Poliisipäällikkö Bigfoot Bjornsen, sekä FBI. Kuvioissa pyörivät myös Owen Wilson, Benicio del Toro, sekä aasialaista hierontalaitosyrittäjää Jadea esittävä Hong Chau.

Elokuvan edetessä, tai myös sen alkaessa, ja miksei loppuessakin, katsojan ajatusmaailmaa ja keskittymistä koetellaan toden teolla jatkuvasti. Sen verran täytyy mainita, että Sportello on aikalaistensa tavoin hyvin päihdemyönteinen etsivä. Elokuva on täynnä kohtauksia, joista ei voi olla varma, onko Sportello tripillä vai kuvitteleeko vain olevansa. Samanlainen hämmennys tulee esiin miehen itsensäkin tekemisistä, onko koko elokuva pelkkää eeppistä trippiä? Joka tapauksessa Wolverinen ja ehkäpä 90-luvun lopun Ensi-ilta ohjelmasta tutun dosentti Veijo Hietalan äpärälapselta näyttävä Sportello hoitaa jutun ja elokuvankin maaliin asti, vaikka välillä homma käsistä karkaakin.

Joaquin Phoenix on noussut viimeistään Walk The Linen jälkeen yhdeksi omista suosikkinäyttelijöistäni, eikä petä tälläkään kertaa. Doc Sportellon roolin olisi voinut hyvin vetää överiksi tai vastaavasti turhan vakavalla kädellä, mutta Phoenix onnistuu ottamaan elokuvan keskipisteenä olemisen hyvin haltuunsa. Jollain tavalla Inherent Vice tuo mieleen vanhat film-noir -dekkarit kertojaäänineen ja femme fataleineen, mutta Pynchonin kirjoittama tarina menee kaikessa huumetrippailussaan ja outoudessaan niin eri raiteille, etten oikein osaa edes verrata sitä mihinkään. Suosittelen elokuvaa niille, jotka tahtovat kokea jotain uutta ja outoa, mutta se täytyy mainita, että elokuva vaatii täyttä omistautumista koko kaksi ja puoli tuntia kestävän istunnon ajaksi.

Silmät punaisina (väsymyksestä ja allergiasta, ei huumeista) annan yömyöhään Inherent Vicelle 4/5.