Vuorokausirytmin kontrolloiminen yövuorojen epäinhimillisessä viidakossa on asia, joka saa monet fiksut ihmiset lopettamaan moisen pelleilyn tarpeeksi aikaisin ja palaamaan päivätyön suomiin etuihin, kuten säännöllisiin yöuniin. Itselleni tästä aiheesta ei vielä viimeisen vuoden aikana ole tullut ongelmaa, tai sitten olen vain edennyt työvuorolistasta toiseen yötyölisien ja suhteellisen vähän kuormittavan työnkuvan kiilatessa prioriteettilistallani oman terveyden ja nukkumisen edelle. Viime yö avasi silmäni tämänkin asian suhteen, vieläpä aivan kirjaimellisesti.

Tämänhetkisessä työvuorolistassani tämä viikko on viikko, jonkalaisia en mielelläni tekisi. Jos aloitetaan edellisen viikon lopulta, pe-la YÖ, su VP, ma-ti YÖ, ke VP, to VP, pe-la YÖ jne... Se, että listantekijä mätkäisee vuoden listasirkuksen aikana kertyneesta kokemuksestaan huolimatta tällaisen epäloogisen yhtälön paperiin, soittaisi hälytyskelloja, mikäli listoja mietittäisiin sen perusteella, mikä on järkevää ja mikä ei. Mutta, koska yhdeksässä tapauksessa kymmenestä luottaisin oman työpaikkani listantekijän käsiin vaikka oman henkeni, en näin läheiseen tarkasteluun ole nähnyt aihetta, en myöskään nyt.

Olisiko kannattanut? Ehkäpä, mutta omaan sellaisen filosofian siinä, mitä tulee työntekoon, että pikkuasioista on turha napista, mikäli ne eivät kaada koko maailmaa. Tämäkään lista ei sitä tee, mutta yksikin turhaan valvottu yö nostattaa henkilökohtaista v-käyrääni sen verran, että katson paremmaksi avautua tästä tällä tavoin. Tuo viikonloppu ja sitä seurannut epäloogisuus listassa olisivat olleet estettävissä helposti. Viikonlopulta olisin voinut jäädä vapaille ja olla vapailla aina torstai-iltaan asti, ei ongelmaa. Mutta ei! Sunnuntai vapaalla, maanantaina yhdeksi yöksi töihin ja sitten taas pari pitkää vapaata, ei vaan toimi!

Heräsin siis tänä aamuna puhelimen viestiääneen (note for self: sulje AINA KAIKKI SOVELLUKSET kun menet nukkumaan!) klo 4:05. Olin jo illalla miettinyt ääneen, että kuinkahan nukkumisen kanssa käy, kun olin ollut hereillä vasta reilut 6 tuntia yövuoron jälkeisten unien jälkeen. Huonostihan siinä sitten kävi. Kun en 5:15 kelloa katsoessani ollut vielä saanut unta, päätin hylätä sänkyni ja siirtyä sohvalle, ehkä pieni hetki Netflixin parissa auttaisi. Katsastin Marilyn Monroen tähdittämän lällykomedian Kuinka naida miljonääri (1953), mutta tämäkään ei auttanut. Töissä tällaisen hölmöilyn ihastelu sohvalla makuuasennossa olisi varmasti lisännyt silmäluomieni painoa useilla kiloilla, mutta kotona, ei mitään vaikutusta...

Tässä sitä sitten ollaan, uusi päivä ja uudet kujeet! Parin tunnin päästä alkaa vapaapäiviini olennaisesti liittyvä rumba, eli menen ja tulen sinne ja tänne koko päivän ja illan, käyn jopa töissäkin, vaikkei olisi pakko. Työmoraali ja lojaalius kuntatyönantajaa kohtaan kun on pidettävä mahdollisimman korkealla näinä Talousarvioiden ja YT-neuvottelujen aikana, perseennuolentaa myöskään väheksymättä. Onneksi kahden viikon päästä on PIKKUJOULUT ja pääsee purkamaan patoumia työporukan kesken ihan kunnolla. Jännittävää on myös nähdä, saanko tuolloin tietoa pomoltani mahdollisesta amk-opiskelun aloittamisesta, se olisi positiivinen yllätys se. Onneksi koulu alkaa vasta tammikuun puolivälissä (joo joo sinne on enää 2 kuukautta *kirosanoja*!!!), joten ei mitään kiirettä.

Hohhoijaa mikä avautuminen, tästä se taas lähtee, jos lähtee...