Lomille, mars!
Se on täällä taas, nimittäin kesäloma!
...Tai no myönnetään, on tässä vielä 7 tuntia töitä ennen sitä. Joka tapauksessa, vähiin käy ennen kuin loppuu ja aion nauttia joka minuutista, kun viimein sairaslomalta takaisin töihin pääsin.
Viikko pois töistä ja muutenkin sivistyksestä tekee silloin tällöin kai ihan hyvää, mutta omaan elämänfilosofiaani tällainen sohvan ja vessan välille rajoittuva päivittäinen solujen hajoaminen ei vain kerta kaikkiaan sovi. Eikä siinä, enpä jaksanut kotona möllötellä kuin pari päivää tikkieni kanssa. Jo viime perjantaina otin asiakseni ja hain Arvauskeskuksen varusvarastolta (Tk:n apuvälinevuokraamosta) vanhan kunnon kävelykepin. Sain heti kotona kuulla, kuinka näytän ranskalaislätsässäni, parrassani ja kepin kanssa vanhalta patulta koiraa ulkoiluttaessani, putkeen meni siis!
Mutta putkeen meni vielä samana iltapäivänä helteestä nauttiminen terassilla, kun siinä brunaa pintaan kerryttäessäni hoidin yhdellä puhelulla itseni valtakunnallisille radioaalloille ja tienasin auringosta nauttiessani itselleni maailman päheimmät YleX-aurinkolasit. Vihreyttään huutavat plehat tulevat olemaan mukanani koko kesän, satoi tai paistoi.
Myös rakas avovaimoni muisti minua menneellä viikolla ennenaikaisella synttärilahjalla, josta tuli samalta istumalta erottamaton osa rannettani ja vaikken hirveästi koruista perustakaan, niin tärkeä ja arvokas ja luotettava onnenkalu minulta vielä puuttui, joten en ota korua kädestäni pois todennäköisesti koskaan. En nimittäin saa sitä omin keinoin enää takaisin ranteeseen, mikäli näin tekisin!
Sairaslomalta paluu töihin oli juurikin niin upea hetki kuin ajattelinkin. Kauhulla odotan niitä seiniä, jotka kesäloman aikana niskaani kaatuvat, kun joudun suuren osan lomastani viettämään kotona kahdestaan koiran kanssa, polvi kun ei kovin isoja ponnistuksia vielä tikkienpoiston jälkeenkään kestä. Kotimme kaunistaja muuttaa kesäkuuksi äitinsä hoiviin etelään, joten sekä minulla että Zenalla koittanee varsinaiset koiranpäivät. Mutta mikäs siinä, eiköhän sitä jotain keksitä. Sodankylää en voi mainostaa koskaan liikaa, joten mainitaan nyt tässäkin tekstissä, että 13 yötä on siihen, kun starttaamme kaveriporukalla kohti Lapin erämaita ja taatusti ikimuistoista reissua!
Kesäloman aikana tämäkin palsta on lomilla, mutta eiköhän viimeistään loman loppuvaiheilla palata taas asiaan, kun Futiksen MM-kisat starttaavat Brasiliassa!
Tuosta Sannin innoittamana kesän viettoon, Hakuna Matata!
...Tai no myönnetään, on tässä vielä 7 tuntia töitä ennen sitä. Joka tapauksessa, vähiin käy ennen kuin loppuu ja aion nauttia joka minuutista, kun viimein sairaslomalta takaisin töihin pääsin.
Viikko pois töistä ja muutenkin sivistyksestä tekee silloin tällöin kai ihan hyvää, mutta omaan elämänfilosofiaani tällainen sohvan ja vessan välille rajoittuva päivittäinen solujen hajoaminen ei vain kerta kaikkiaan sovi. Eikä siinä, enpä jaksanut kotona möllötellä kuin pari päivää tikkieni kanssa. Jo viime perjantaina otin asiakseni ja hain Arvauskeskuksen varusvarastolta (Tk:n apuvälinevuokraamosta) vanhan kunnon kävelykepin. Sain heti kotona kuulla, kuinka näytän ranskalaislätsässäni, parrassani ja kepin kanssa vanhalta patulta koiraa ulkoiluttaessani, putkeen meni siis!
Mutta putkeen meni vielä samana iltapäivänä helteestä nauttiminen terassilla, kun siinä brunaa pintaan kerryttäessäni hoidin yhdellä puhelulla itseni valtakunnallisille radioaalloille ja tienasin auringosta nauttiessani itselleni maailman päheimmät YleX-aurinkolasit. Vihreyttään huutavat plehat tulevat olemaan mukanani koko kesän, satoi tai paistoi.
Myös rakas avovaimoni muisti minua menneellä viikolla ennenaikaisella synttärilahjalla, josta tuli samalta istumalta erottamaton osa rannettani ja vaikken hirveästi koruista perustakaan, niin tärkeä ja arvokas ja luotettava onnenkalu minulta vielä puuttui, joten en ota korua kädestäni pois todennäköisesti koskaan. En nimittäin saa sitä omin keinoin enää takaisin ranteeseen, mikäli näin tekisin!
Sairaslomalta paluu töihin oli juurikin niin upea hetki kuin ajattelinkin. Kauhulla odotan niitä seiniä, jotka kesäloman aikana niskaani kaatuvat, kun joudun suuren osan lomastani viettämään kotona kahdestaan koiran kanssa, polvi kun ei kovin isoja ponnistuksia vielä tikkienpoiston jälkeenkään kestä. Kotimme kaunistaja muuttaa kesäkuuksi äitinsä hoiviin etelään, joten sekä minulla että Zenalla koittanee varsinaiset koiranpäivät. Mutta mikäs siinä, eiköhän sitä jotain keksitä. Sodankylää en voi mainostaa koskaan liikaa, joten mainitaan nyt tässäkin tekstissä, että 13 yötä on siihen, kun starttaamme kaveriporukalla kohti Lapin erämaita ja taatusti ikimuistoista reissua!
Kesäloman aikana tämäkin palsta on lomilla, mutta eiköhän viimeistään loman loppuvaiheilla palata taas asiaan, kun Futiksen MM-kisat starttaavat Brasiliassa!
Tuosta Sannin innoittamana kesän viettoon, Hakuna Matata!