Viikon Muushi
Viime viikolla vietettiin opiskelijaelämää, palattiin kuntosalille, käytiin duunimatkalla etelässä sekä valittiin Suomelle uusi Eduskunta. Kaverini Ave Katriinan esimerkkiä noudattaen läväytän viikkokatsauksen tähän maanantaihin, ihan vain kaikkien kiusaksi!
Edellisen viikon tapahtumat alkoivat siis kouluhommilla, kun heti maanantaina pääsi kuluttamaan koulunpenkkiä ja keskustelemaan monikulttuurisuudesta ja kulttuurieroista Suomen maassa. Näin vaalien alla tuollainen keskustelu oli mielestäni hyvinkin ajankohtainen ja tarjosi mielenkiintoisia näkemyksiä aiheesta. Sain myös huomata reilun parinkymmenen koulukamuni kanssa, että jo noinkin pienestä ryhmästä löytyy melko paljon kulttuurieroja, kun ihmiset tulevat eri puolilta Suomea.
Maanantain kruunasi paluu kuntosalille sekä tietysti päänäytöksenä Haloo Helsingin keikka Laukaan Peurungassa. Viiden viikon tauko näkyi tämän saliapinan otteissa epävarmuutena sekä lievänä motivaation lässähtämisenä, "ei oikein lähtenyt". Onneksi parin opiskelukaverini kanssa pääsimme todistamaan ehkäpä Suomen energisintä pop/rock -yhtyettä livenä, kun Elli Haloo ja kumppanit vetivät rautaisen puolitoistatuntisen Peurunka Areenan lavalla. Tiistaina sitten oltiinkin reilun neljän tunnin unilla hyvin reippaina opiskelemassa lääkelaskuja...
Keskiviikko ja torstai menivät yövuorojen varjossa, joten niistä ei juurikaan kerrottavaa ole. Se täytyy kuitenkin mainita, että vietin työkaverini kanssa elämäni änäriyön, kun NHL:n Playoffit alkoivat ja heti ensimmäisenä yönä pidimme tiiviissä seurannassa kaikkiaan kolmea ottelua. Bostonin ja Los Angelesin putoaminen Stanley Cup -taistelusta jo runkosarjan lopulla on mielestäni vain hyvä juttu, mielenkiintoinen kevät tulossa. Itse toivon menestystä NY Islandersille, Montrealille sekä tietysti Anaheimille.
Viikonloppuna alustin omaa vaali-iltaani viettämällä työntäyteisen viikonlopun Vantaalla Flamingo Spa:ssa. Vaikka kylpylässä lilluminen, ruokailut Amarillossa sekä Megazonen laserräiskintä ynnä Hohtominigolf saattaa kuulostaa peruskivalta perhelomalta, niin voin todeta ansaitsevani joka pennin, mitä tuosta reissusta käteen jäi.
Sitten ne #Vaalit. Suomi sai uuden Eduskunnan, demarit jatkoivat alamäkeään ja kepu se pettää aina. Täytyy vähän ihmetellä sitä, kuinka perussuomalaiset pystyivät Jytkynsä uusimaan, vaikka puolueessa on sellaisia sankareita kuten Teuvo Hakkarainen. Twitterissä persujen hehkutuksesta ei ollut tietoakaan, mutta ehkäpä heidän äänestäjiensä iltalääkkeiden aika oli jo ohi tai sitten eivät vaan vihapuheiltaan ja mamujen pieksemiseltään ehtineet twiittailemaan, tiedä häntä.
Oma suosikkini vaaleissa pääsi läpi, kevyesti, vaikken edes omasta asuinkunnastani johtuen päässyt häntä edes äänestämään. Li Andersson on upea nuori nainen, jolla tulee toivottavasti olemaan pitkä poliittinen ura. Sanoisin, että Vaasassa Susanna Koski meni myös läpi suurelta osin siksi, että viimeisen vuoden pari on Anderssonin kanssa käynyt mediassa avointa vastakkainasettelua. Naisten rivaalius varmasti herätti myös nuoremmatkin äänestäjät näissä vaaleissa. Ennen lopputekstejä todettakoon vielä, että olen erittäin ylpeä suomalaisista siinä mielessä, että Arkadianmäelle saatiin kaksi maahanmuuttajataustaistakin kansalaista, toinen vihreistä ja toinen demareista. Tällaiset uutiset tuovat valoa ja luovat uskoa suomalaisten tasa-arvomyönteisyyteen kaiken vihapuheen ja synkkyyden keskelle.
Siinäpä sitä, uusi viikko ja aurinko paistaa, joten eiköhän tehdä tästä maanantaista mainettaan parempi. Itse heitän fillarointikamat niskaani ja lähden käymään Muuramessa, se on moro!
Edellisen viikon tapahtumat alkoivat siis kouluhommilla, kun heti maanantaina pääsi kuluttamaan koulunpenkkiä ja keskustelemaan monikulttuurisuudesta ja kulttuurieroista Suomen maassa. Näin vaalien alla tuollainen keskustelu oli mielestäni hyvinkin ajankohtainen ja tarjosi mielenkiintoisia näkemyksiä aiheesta. Sain myös huomata reilun parinkymmenen koulukamuni kanssa, että jo noinkin pienestä ryhmästä löytyy melko paljon kulttuurieroja, kun ihmiset tulevat eri puolilta Suomea.
Maanantain kruunasi paluu kuntosalille sekä tietysti päänäytöksenä Haloo Helsingin keikka Laukaan Peurungassa. Viiden viikon tauko näkyi tämän saliapinan otteissa epävarmuutena sekä lievänä motivaation lässähtämisenä, "ei oikein lähtenyt". Onneksi parin opiskelukaverini kanssa pääsimme todistamaan ehkäpä Suomen energisintä pop/rock -yhtyettä livenä, kun Elli Haloo ja kumppanit vetivät rautaisen puolitoistatuntisen Peurunka Areenan lavalla. Tiistaina sitten oltiinkin reilun neljän tunnin unilla hyvin reippaina opiskelemassa lääkelaskuja...
Keskiviikko ja torstai menivät yövuorojen varjossa, joten niistä ei juurikaan kerrottavaa ole. Se täytyy kuitenkin mainita, että vietin työkaverini kanssa elämäni änäriyön, kun NHL:n Playoffit alkoivat ja heti ensimmäisenä yönä pidimme tiiviissä seurannassa kaikkiaan kolmea ottelua. Bostonin ja Los Angelesin putoaminen Stanley Cup -taistelusta jo runkosarjan lopulla on mielestäni vain hyvä juttu, mielenkiintoinen kevät tulossa. Itse toivon menestystä NY Islandersille, Montrealille sekä tietysti Anaheimille.
Viikonloppuna alustin omaa vaali-iltaani viettämällä työntäyteisen viikonlopun Vantaalla Flamingo Spa:ssa. Vaikka kylpylässä lilluminen, ruokailut Amarillossa sekä Megazonen laserräiskintä ynnä Hohtominigolf saattaa kuulostaa peruskivalta perhelomalta, niin voin todeta ansaitsevani joka pennin, mitä tuosta reissusta käteen jäi.
Sitten ne #Vaalit. Suomi sai uuden Eduskunnan, demarit jatkoivat alamäkeään ja kepu se pettää aina. Täytyy vähän ihmetellä sitä, kuinka perussuomalaiset pystyivät Jytkynsä uusimaan, vaikka puolueessa on sellaisia sankareita kuten Teuvo Hakkarainen. Twitterissä persujen hehkutuksesta ei ollut tietoakaan, mutta ehkäpä heidän äänestäjiensä iltalääkkeiden aika oli jo ohi tai sitten eivät vaan vihapuheiltaan ja mamujen pieksemiseltään ehtineet twiittailemaan, tiedä häntä.
Oma suosikkini vaaleissa pääsi läpi, kevyesti, vaikken edes omasta asuinkunnastani johtuen päässyt häntä edes äänestämään. Li Andersson on upea nuori nainen, jolla tulee toivottavasti olemaan pitkä poliittinen ura. Sanoisin, että Vaasassa Susanna Koski meni myös läpi suurelta osin siksi, että viimeisen vuoden pari on Anderssonin kanssa käynyt mediassa avointa vastakkainasettelua. Naisten rivaalius varmasti herätti myös nuoremmatkin äänestäjät näissä vaaleissa. Ennen lopputekstejä todettakoon vielä, että olen erittäin ylpeä suomalaisista siinä mielessä, että Arkadianmäelle saatiin kaksi maahanmuuttajataustaistakin kansalaista, toinen vihreistä ja toinen demareista. Tällaiset uutiset tuovat valoa ja luovat uskoa suomalaisten tasa-arvomyönteisyyteen kaiken vihapuheen ja synkkyyden keskelle.
Siinäpä sitä, uusi viikko ja aurinko paistaa, joten eiköhän tehdä tästä maanantaista mainettaan parempi. Itse heitän fillarointikamat niskaani ja lähden käymään Muuramessa, se on moro!