Yön pimeydessä

Kevät on jo pitkällä. Sen voi päätellä ainakin siitä, että korkeakoulujen yhteishaku ja ennakkotehtävien (epätoivoinen) vääntäminen ovat täydessä vauhdissa, myös allekirjoittaneella. Toinen asia, mistä kevään tunnistaa, on vuosittain käytävä koirankakka -gate. Itse koiranomistajana seuraan tätä keskustelua jokseenkin huvittuneena, myönnettäköön tässä kuitenkin että kylläpä ne koirankakat jäävät meikäläiseltäkin lähes poikkeuksetta siivoamatta. Mutta minähän asun (vielä) maalla, joten en aio tästä itselleni ristiä ottaa.

Se kolmas asia, josta kevään tulon tunnistaa ja josta ajattelin vähän kirjoittaa, ei liity päivän pidentymiseen tai muuttolintuihin - ei edes katupölyyn tai jalkakäytävien pesuun. Kolmas asia, joka minulle kertoo kevään tulosta on se, että Sodankylän Elokuvajuhlien Internet-sivu on herännyt jälleen eloon pitkän kaamosajan jälkeen ja 31. kertaa kesäkuussa järjestettävälle kansanjuhlalle on julkistettu ensimmäiset ohjelmistokiinnitykset - HURRAA!

Vaan mitä on luvassa? Kun valvoo viikon putkeen - Sodikseen ei siis lähdetä nukkumaan - niin olisi suotavaa, että elokuvat ja vieraat olisivat edes jollain tapaa kiinnostavia. Ensimmäiset kiinnitykset ovat parilla kotimaisella näyttelijällä tähditettyjä Suomen ensi-iltoja.

Kolminkertainen Jussi-palkittu Tommi Korpela oli viime kesänä Sodiksessa yhdessä Aleksi Salmenperän kanssa Häiriötekijän tiimoilta ja tänäkin vuonna yöttömän yön elokuvajuhlassa nähdään uutta Korpelaa. Mies esittää merikapteeni Ahti Ikosta Axel Koenzenin esikoispitkässä Deadweight, joka sai maailmanensi-iltansa Berliinin Elokuvajuhlilla. Elokuvaa on esitetty myös Toronton ja Lontoon festareilla, joten puolidokumentaarinen ja tyly kuvaus tehtävässään epäonnistuneen merikapteenin Via Dolorosasta lienee tarkastelun arvoinen tapaus.

Axel Koenzen päätti, että tällä kertaa Tommi Korpela ei nakuile elokuvassaan.

Vuoden 2013 Parhaan Naispääosan Jussin Puhdistus -elokuvasta saalistanut ja Elokuvataiteen Valtionpalkinnollakin palkittu Laura Birn on toisen Sodikseen kiinnitetyn projektion suomalaisvahvistus. The Ones Below on brittiläisen esikoisohjaajan David Farrin tuore trilleri, joka sai ensi-iltansa maaliskuussa. Birn näyttelee elokuvassa esikoistaan odottavaa Teresaa, joka muuttaa miehensä Jonin (David Morrissey) kanssa kerrostaloon, jossa myös Kate (Clémense Poésy) ja Justin (Stephen Campbell Moore) asuvat. Kate odottaa Teresan tavoin esikoistaan ja naiset ystävystyvät nopeasti. Ilmassa leijuu myös epäilyksen varjo ja kenties Laura Birnin tarkkaan harjoitellun brittiaksentin vuoksi Kate alkaa epäillä, että alakerran naapureilla on meneillään jotain hämärää. The Ones Belowia on verrattu jopa legendaariseen Rosemary's Baby -jännäriin, joten rima on ainakin ennakkoon ajateltuna korkealla.

Clémense Poésy epäilee Laura Birnin brittiaksentin autenttisuutta.

Kolmas Suomen ensi-ilta Sodiksessa on italialaisen Nanni Morettin Mia madre. Henkilökohtaisen kriisin keskellä painivasta Margheritasta (Margherita Buy) kertova draama on varmasti odottamisen arvoinen pätkä, sillä se oli Cannesissa ehdolla Kultaisen Palmun (Palme d'Orin) saajaksi. Myös ranskalaisen Cahiers du Cineman VUODEN ELOKUVAN titteli on melko varma merkki siitä, että Mia madren lippuja havittelevien kannattaa olla kärppänä varaamassa omiaan, kun lipunmyynti aukeaa.

Margherita Buy ja John Turturro eivät voi uskoa, että Sodankylän Elokuvajuhlat järjestetään Lapin erämaassa.

Ensimmäiset vieraskiinnitykset kesän festivaalille liittyvät yhteen tämän vuoden kantavista teemoista, kun elokuvamusiikille järjestettävässä seminaarissa säveltäjät Neil Brand ja Anssi Tikanmäki. Brand on tullut tunnetuksi mm. Buster Keatonin lyhytelokuvien uusintaversioiden musiikista ja Tikanmäki yhteistyöstään mm. Mika Kaurismäen kanssa. Hän on tehnyt musiikkia myös ainakin Juice Leskisen, Apulannan, Yön, Anna Erikssonin ja Negativen kanssa.

Tässäpä näitä, toivottavasti ohjelmistosta tippuu piakkoin lisää täkyjä. Sen verran innoissani ainakin itse olen tulevan kesän Sodiksesta, että aion teitä näillä kirjoituksilla koko kevään ja alkukesänkin kiusata. Nyt ennakkotehtävien kimppuun - Näkemisiin!

Hoix!

Onhan tässä taas, vaikka ja mitä tapahtunut. Oli Oscaritkin, mutta niistä ei sen enempää - terveisiä vain Akatemialle, #selfiet ja pizza on kivoja ja Jeesus voitti Oscarin ensimmäisenä pyhimyksenä mutta siinäpä ne tärkeimmät.

Täytyy nyt tällä kertaa kuitenkin keskittyä olennaiseen, eli viikonloppuun!
Oma viikonloppuni alkoi tuossa tunti sitten, kun pääsin aamuvuorosta. Kyllä vain, yökönkin on välillä tehtävä tavallisten ihmisten töitä ja näyttäydyttävä työmaalla myös päivisin. Kuinka ne asiakkaat muuten tietäisivät, minkälainen taliaivo heidän untaan valvoo.
Pidän aamuvuorojen tekemisestä. On enemmän juttukavereita, on oikeasti jotain tekemistäkin ja jos sattuu olemaan niin vilkas mielikuvitus ja paljon turhia ideoita, kuin meikäläisellä, niin työyhteisön ja asukkaiden elämää voi piristää mitä ihmeellisimmin tavoin.

Tänään keksin piristää ihmisteni perjantaita pikku visailulla. Monet YleX:ää kuuntelevat saattavat arki-iltojen ilopillerinä muistaa YleX Jatkojen Hökökisan, jossa tarkoitus on siis vastata mahdollisimman moneen kysymykseen väärin 30 sekunnin aikarajan puitteissa. Yksinkertaista, eikös?
Kysymysten laatiminen tehtävää varten oli mielekkäin vaihe, tai ainakin niin luulin. Ensimmäisen hököilijän jälkeen sain kuitenkin todeta, että tuomarointi se vasta hauskaa onkin! Puolen minuutin aikaraja ja muiden pohjatulosten tavoittelu aiheuttivat kuitenkin juuri sen verran ongelmia kisaajille, kuin suorassa radiolähetyksessäkin. Taidan ottaa tällaisen iltapäivävisailun ja siitä porkkanalla (tai no, ehkä jollain motivoivammalla) palkitsemisen yhdeksi vakituisista työtehtävistäni, niin hauskaa se oli! Voittaja palkittiin tällä kertaa kolmella Angry Birds -tikkarilla, ensi kerralla sitten jotain muuta... Toivottavasti Yleisradiosta ei lähestytä minua vihaisella plagiaattisyytöksellä Hökökisan takia, en tällä hae nimittäin missään nimessä omaa etua, haluan vain viihdyttää.

Mutta oli minulla muutakin! Maaliskuun alussa sain kutsun Motiviren järjestämään 31 Päivän Kyykkyhaasteeseen. Yleensä viittaan kintaalla ja haistatan pitkät tällaisille Facebook-haasteille, mutta yllytys- ja urheiluhulluna tähän oli pakko tarttua. Ideana on siis, että Motiviren sivuilta ladataan/tulostetaan maaliskuun ajalle "kyykkykalenteri", josta näkee, montako kyykkyä minäkin päivänä pitää tehdä. Ensimmäisenä päivänä luku taisi olla 50 kyykkyä ja kuun viimeisenä päivänä tulee tehdä 250 kyykkyliikettä. Viimeisenä päivänä kaikki tehdyt kyykyt myös lasketaan yhteen eri kaupungeissa ja pyritään Guinnessin ennätyskirjaan, yksi hieno ennätys lisää japanilaisten ja amerikkalaisten kiusaksi pienestä Suomesta, hurraa!

Alku näytti lupaavalta, enkä juurikaan edes huomannut kalenterissa olleita "lepopäiviä" oman treeniohjelmani vuoksi. Tänään, 21.3. kuitenkin, 180 kyykkyä päivän aikana alkaa jo maistua puulta. Alkuperäisen suunnitelmani vastaisesti päätin, että teen loppupäivien kyykyt osissa pitkin päivää, koska muuten ei vain jaksa kiinnostaa. Aion osallistua ME-yritykseen CrossFit Jyväskylän tiloissa 31.3., jolloin 250 kyykkyä tulee iskeä tauluun tunnin aikana. Tilaisuudessa jaettavan paidan todennäköisesti heitän roskiin tai vaihtoehtoisesti huutokauppaan hyväntekeväisyyskohteena miljoonalla eurolla. Niin tai näin, jännityksellä odotan, jaksanko pitää kiinnostukseni yllä myös viimeiset 10 päivää.

Viikonloppu vyöryy niskaan kuin Venäjä Krimin niemimaalle (pyytäisin anteeksi, mutten näe sitä tarpeelliseksi), joten ei muuta kuin hököilemään ja kyykkäämään aivan kaikki, toivotaan ettei tänne saada enää uutta takatalvea, tällä hetkellä näyttää nimittäin ihan lupaavalta. Se on moroo!