Kotimainen Timantti: Toivon tuolla puolen



Toivon tuolla puolen | Suomi 2017 | 98min | K12


Wikström (Sakari Kuosmanen) on kauluspaitoja myyvä kaupparatsu, joka päättää vaihtaa alaa. Hänen unelmanaan on oman ravintolan perustaminen, mutta siihen tarvitaan rahaa. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä ja kun alkoholisoituneen vaimon jättäminenkään ei tee sydämeen sen suurempaa vekkiä, on vain ajan kysymys, milloin Wikströmin tähti lähtee nousukiitoon.

Khaled (Sherwan Haji) saapuu Suomeen rahtilaivan salamatkustajana ja hakeutuu viranomaisten huomaan. Khaled etsii sisartaan ja yrittää samalla saada turvapaikan Suomesta. Pohjoisen aurinko ei kuitenkaan paista joka nurkkaan ja mies kohtaa esteitä, joista on mahdollista päästä yli vain ystävällisten ihmisten avustuksella. Lopulta Khaled törmää Wikströmiin ja molempien elämässä alkaa uusi mielenkiintoinen vaihe.

Toivon tuolla puolen on Aki Kaurismäen (Mies vailla menneisyyttä, Le Havre) 18. pitkä elokuva. Kansainvälisesti kenties tunnetuimman elokuvaohjaajamme uutuuselokuva on "Satamakaupunki-trilogian" toinen osa. Se on samalla myös oodi Kaurismäen Suomelle, Helsingille ja monikulttuurisuudelle. Jo Le Havressa oli havaittavissa uudenlaista Kaurismäkeä ja TTP jatkaa kansainvälisellä linjalla - unohtamatta miehelle ominaisia yksityiskohtia ja elokuvallisia maneereita, kuten käsitteen maineessa olevaa dialogia.

Ravintoloitsija Kuosmanen pitämässä puhuttelua uudelle henkilökunnalle (Malla Hukkanen / Sputnik Oy)
Elokuvan ehdottomia tähtihetkiä on pokeriturnaus, johon Wikströmin ohella ottavat osaa sellaiset Suomi-elokuvan suurmiehet kuten Jukka Virtanen, Sulevi Peltola ja Juhani Niemelä. Etenkin Virtas-Jukan näkeminen valkokankaalla 2010-luvulla on upea asia, detaljii jollaisen vain Kaurismäki kykenee nostamaan esiin kyllin hienovaraisesti. Elokuvassa on myös upea joutsenlaulumainen kohtaus, jossa Wikström nauttii kahvia konjakilla Kati Outisen kanssa. Kaurismäen elokuvia katsoneet ymmärtävät tilanteen merkityksen.

Sakari Kuosmanen on Aki Kaurismäen pitkäaikaisimpia luottonäyttelijöitä. Calamari Unionista (1985) alkanut yhteistyö jatkuu edelleen ja TTP on jo kahdeksas Kaurismäki-elokuva, jossa Kuosmanen nähdään. Elokuvassa nähdään myös tuulahdus menneestä Varjoja paratiisissa -viittauksen muodossa. Kuosmanen on edelleen Matti Pellonpään ja Kati Outisen ohella parhaimpia kaurismäkeläisen elokuvan tulkitsijoita - eikä syyttä.

Ei pidä antaa koon hämätä, Sherwan Haji ja Sakari Kuosmanen ovat yllättävän tasavertaisia (Malla Hukkanen / Sputnik Oy)
TTP nostaa pöydälle myös ajankohtaisen turvapaikanhakijoihin liittyvän teeman. Sherwan Hajin esittämän Khaledin tarina taustoineen on pysäyttävä ja luo hienolla tavalla balanssia ja vakavuutta Kuosmasen, Ilkka Koivulan ja kumppaneiden johtamaan Kaurismäki-iloitteluun. Elokuva saa kaikessa kaurismäkeläisyydessään myös pohtimaan yhteiskunnallisia asioita mikä on piristävää ja tervetullutta kotimaisen elokuvan rintamalle.

Kaurismäki kuvaa elokuvissaan mielellään Helsinkiä ja sen laitakaupunkeja. Myös TTP jatkaa komeiden ja koruttomien kaupunkikuvausten sarjaa eikä elokuvan fiilisarvoa ainakaan vähennä aidon Stadin kundin - Tuomari Nurmion - musiikki, josta päästään elokuvan aikana nauttimaan niin ravintolamiljöössä, kuin aidon katusoittajan ottein Rautatieaseman laiturillakin. Tuoreelle kaupunkilaiselle Helsinki-kuvaukset vain lisäävät elokuvan arvoa ja saavat inspiroitumaan maamme pääkaupungista aivan uudella tavalla.

Toivon tuolla puolen on ehdottomasti yksi tämän vuoden hienoimpia elokuvatapauksia ja siitä saattavat innostua poikkeuksellisesti myös ne, joille Kaurismäen elokuvat ovat aiemmin olleet - syystä tai toisesta - vaikeita lähestyä. Joka tapauksessa se on elokuva, joka ansaitsee täydet viisi tähteä.

Arvosana: 5/5.

Share this:

CONVERSATION

0 kommenttia:

Lähetä kommentti