Mutta se ruuasta, en ole kokki enkä mennyt Helsinkiin vain tutustuakseni sen ruokakulttuuriin. Perjantain elokuvatarjonta jäi kahteen näytökseen, jonka takia en päivästä erillistä tarinaa viitsinyt kirjoittaa. Ensimmäistä elokuvaa varten pääsin matkustamaan ratikalla/sporalla/raitiovaunulla - pummilla! Vaikka matka Arabianrantaan oli melko pitkä, en nähnyt tarpeelliseksi tilata tekstiviestilippua, enkä sellaista tarvinnutkaan joten, mitä sitten?

Kino Sherylissä minua odotti omasta mielestäni kenties koko festivaalin koskettavin elokuva, ranskalainen La Tête Haute (Standing Tall). Elokuvan on ohjannut muutamia vuosia sitten R&A:ssa nähdyn Backstagen ohjaaja, Cannes-palkittu Emmanuelle Bercot. Leffan pääosissa nähdään aina loistava Catherine Deneuve (Belle de Jour, Dancer in the Dark) sekä esikoisroolinsa todella vakuuttavasti maaliin hoitava Rod Paradot.

La Tête Haute kertoo nuoren Malony'n (Paradot) tarinan. Malony'n äiti sysää pojan henkilökohtaisten ongelmiensa vuoksi sosiaaliviranomaisille vain 6-vuotiaana. Pojan asioita alkaa hoitamaan lastensuojelusta vastaava tuomari Florence Blaque (Deneuve). Seuraavassa kohtauksessa Malony kaahaakin jo 15-vuotiaana autolla pitkin kylänraittia - äitinsä sekä pikkuveljensä istuessa takapenkillä - ja taas päädytään tuomari Blaquen juttusille. Malony'n äkkipikaisuus ja kyvyttömyys käsittelemään pieniäkään pettymyksiä pohjaa selkeästi äidin puolelta ja tapaamiset lastensuojeluviranomaisten kanssa päättyvät usein Malony'n raivokohtaukseen. Pojan elämälle on saatava uusi suunta, mutta vastuun tämän suunnan ottamisesta voi ottaa vain Malony itse, eikä tällaisen vastuun kantaminen ole mikään helppo rasti.

Elokuva on - lastensuojelun työntekijänä - mielestäni todella osuva kuvaus lastensuojelun asiakkaana koko elämänsä olleen nuoren elämästä ja niistä haasteista, joita tällaisissa piireissä kasvanut saattaa kohdata matkallaan aikuisuuteen. Malony on erittäin impulsiivinen nuori kaveri, jossa kuitenkin on potentiaalia, jos hän vain itse tämän tajuaisi. Elokuva avaa lastensuojelumaailmaa asiakkaan, eli nuoren näkövinkkelistä ja tämän vuoksi sanoisin, että jokaisen vähänkin tällaisten teemojen kanssa elävän tulisi nähdä tämä elokuva. Olisi myös mielenkiintoista kuulla niiden mielipiteitä elokuvasta, jotka pystyvät tarkastelemaan tapahtumia ja itse elokuvaa objektiivisesti, ilman tunnesidettä tähän maailmaan. Itselleni elokuva nosti tunteet pintaan useassa kohtaa, pelkästään hyvässä mielessä.

En tiedä, millainen tausta Emmanuelle Bercot'lla itsellään on, mutta kun näyttelijäntyöstään Cannesissa Parhaasta Naispääosasta (Mon Roi, 2015) palkittu nainen tekee tällaisen ohjaustyön, ei voi kuin ottaa hatun päästä. Myös nuoren Paradot'n suoritus pistää miettimään, onko poika todella superlahjakas vai onko hän itsekin roolihahmonsa kaltaisista taustoista. Katsoisin elokuvan uudestaan, sillä kuten jo aiemmin vihjasin, tämä oli näkemistäni elokuvista R&A:n parasta antia.

---

Perjantain toinen elokuva oli slovakialaistaidepläjäys Koza (Goat). Elokuva kertoo Peter Baláz -nimisestä nyrkkeilijästä, joka lähtee managerinsa kanssa neljän ottelun kiertueelle kerätäkseen rahaa vaimonsa aborttiin, koska tämä ei halua toista lasta. Koza on Balazin lempinimi ja tarkoittaa siis Vuohta. Balaz'n ura nyrkkeilijänä päättyi 1996, kun hän putosi Atlantan Olympialaisissa jatkosta oteltuaan vain yhden erän, joten vuonna 2015 taidot ovat jo hieman ruostuneet ja menestymismahdollisuudet ovat jo lähtökohtaisesti huonot. Silti mies yrittää, silkasta velvollisuudentunnosta - ja rakkaudesta.

Koza on hyvin koruton, paljas ja tyly elokuva. Vain Balaz'n loppumaton sisukkuus ja kenties suomalaiseen ajatusmaailmaan sopiva periksiantamattomuus ja "kohti uusia pettymyksiä" -mentaliteetti antavat katsojalle voimia istua koko 75-minuuttinen teos maaliin saakka. Koza jätti ainakin meikäläisen hieman kylmäksi, vaikkei sitä huonoksi elokuvaksi voi missään nimessä sanoa. Totuus vain on se, ettei Ivan Ostrochovskyn esikoispitkä yllä lähimainkaan Peter Solanin slovakkiklassikon Boxer a Smrt (Nyrkkeilijä ja Kuolema, 1963) tasolle. En katsoisi uudestaan, mutta jos pitää nyrkkeilyelokuvista ja kaipaa vaihtelua Rocky Balboalle, valitsisin tämän.

---

Lauantaina oli vuorossa vielä kolme elokuvatapausta, joista ensimmäinen Kulttuuritehdas Korjaamon upean festarihenkisessä salissa. Suomalaista indie-elokuvaa, Findietä, Töölön lauantai-iltapäivässä edusti Marton Jelinkon ohjaama Lunastus. Tämä vähäeleinen ja hitaasti mystisyyden verhoaan raottava trilleri, josta ei puutu visuaalisuudella leikkimistä eikä väkivaltaakaan ole unohdettu.

Elokuvan päähenkilö on Tomas, joka saapuu Suomeen Venäjältä laittomasti - laittomiin hommiin. Tomaksella on kuitenkin motiivina pikkusisko, joka lähti jo aiemmin ja jonka mies haluaa löytää - ja pelastaa prostituutiolta. Koska tässä vaiheessa elokuvasta on kulunut vasta noin 5 minuuttia, on selvää ettei Tomas selviä missiostaan ilman haasteita.

Itseäni häiritsee elokuvassa hieman se, että Tomasin näyttelijä muistuttaa aivan liikaa muuan Kim Heroldia. Kun tämän sulkee pois, niin Lunastus on varsin toimiva Findie kaikkine taide-elementteineen, eikä tarinakaan ole hassumpi. Jos osaa suhtautua elokuvaan ilman, että vertaa sitä Aku Louhimiehen tai vaikkapa JP Siilin tasoisiin Suomi-kuviin, eikä odota näyttelijöiden olevan mitään KristaKososia tai PeterFranzeneita, niin mielestäni kasaan on saatu varsin toimiva paketti. Marton Jelinkolla on mielenkiintoinen ote elokuvantekemiseen ja toivon kuulevani hänestä jatkossa paljon lisää.

---

Älypuhelimestani loppui akku ja meinasin muutenkin myöhästyä päätettyäni kävellä Töölön Kisahallilta Lasipalatsille. Sain myös todeta, että Bio Rexissä esitettävä "Uuden Aallon" Studio Ghibli-teos Marnie - Tyttö Ikkunassa oli todennäköisesti suosituin näytös, mistä itseni festarin aikana löysin. Syy oli selvä, olihan kyseessä Ghiblin ensimmäinen anime Hayao Miyazakin eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Kun niin suuria saappaita lähdetään täyttämään, niin odotukset ovat tähtitieteellisiä.

Ennen elokuvan alkua ohjaaja Hiromasa Yonebayashi (Kätkijät, 2010), sekä tuottaja Yoshiaki Nishimura (Prinsessa Kaguyan Taru, 2013) esittäytyivät portaita myöten täyteen ahdetulle Bio Rexille ja kertoivat tutustuneensa suomalaiseen kansanperinteeseen - olivat siis käyneet saunassa ja juoneet vodkaa. Nishimura mainitsi myös uskovansa suomalaisen saunakulttuurin parantaneen hänen flunssansa, jonka vuoksi hän uskoi rakastuneensa tähän maahan. Ei huono ensivaikutelma siis.

Itse elokuva kertoo 12-vuotiaan Annasta, joka matkustaa terveysongelmiensa vuoksi kotikaupunkinsa saasteiden ja onnettoman elämän keskeltä pohjoiselle Hokkaidon saarelle tätinsä luokse hoitamaan itseään kuntoon. Elokuva pohjautuu Joan G. Robinsonin fantasiaromaaniin When Marnie Was Here. Elokuvassa Anna ryhtyy tutkimaan saaren reunamilla sijaitsevaa kartanoa, johon tuntee jostain syystä vetoa, jotain tuttuakin talossa tytön mielestä on. Anna tuntee suurta ahdistusta elämässään vanhempiensa kuoleman vuoksi ja löytääkin saarelta sielunkumppanin, Marnien, jolla tuntuu olevan myös omanlaisiaan ongelmia.

Marnie on siis Studio Ghiblin uuden aikakauden avauselokuva. Elokuva ilman Hayao Miyazakia, ilman Totoroa, ilman puhuvia kissoja. Tuskin - tai siis toivottavasti - tämänlaisia aiheita ei kokonaan ole unhoitettu Ghiblin elokuvista, mutta ainakin Marniesta paistaa heti uudenlainen, tuoreempi ote. Yonebayashihan ei mikään oppipoika Ghiblin animeperheessä enää ole, mies on nimittäin toiminut kuvittajana jo Prinsessa Mononoken (1997) aikaan ja Henkien Kätkemästä (2001) lähtien tittelinä on ollut pääanimaattori Maestro Miyazakin tiimissä. Hänen kättensä jälkeä on siis saatu nauttia kaikissa 2000-luvun Ghibli-animeissa joten jatkossakaan yhtiön elokuvia tuskin tarvitsee katsomatta jättää.

Marnie on, sanotaanko vaikka että vakavampi, draamampi ja aidompi elokuva, kuin vaikkapa Henkien Kätkemä. Piirrosten yksityiskohdat menevät realismissaan tällaisen taidetta ymmärtämättömän maallikon hilseen yli niin että pölisee, mutta myös kerronnassa on tapahtunut mielestäni muutoksia. Marnien vertaaminen esimerkiksi nyt Henkien Kätkemään on hieman sama asia, kuin "sarjisten" vertaaminen "graafisiin novelleihin". Kerronta ja tapahtumat ovat hyvin elokuvamaisia ja aitoja, eikä yliluonnollinen lentokyky tai taito puhua eläimille ole enää ajankohtaista. Tämä johtuu varmasti myös siitä, että elokuva perustuu kirjaan, mutta jos tämä on Studio Ghiblin tulevaisuuden suunta, niin jatkossa en muita elokuvia enää katsokaan.

Itselleni jäi Annan ja Marnien suhteesta ensin sellainen maku, että Marnie edustaa kaikkea sitä, mitä Anna haluaisi olla. Anna on hiljainen ja sisäänpäin kääntynyt, kun taas Marnie hulluttelee ja nauraa ja iloitsee kaikesta ja uskaltaa elää. Onko asia tosiaan näin, että kaikki onkin Annan mielikuvituksen - tai skitsofrenian - aikaansannosta? Suosittelen ehdottomasti katsomaan ja tutustumaan Marnie - Tyttö Ikkunassa leffaan, kunhan se 2.10. eli PERJANTAINA ilmestyy teattereihin kautta maan. Ehkä menen itsekin sen vielä uudelleen katsomaan, sen verran upea se oli.

Näytöksen jälkeen Yonebayashi ja Nishimura vastailivat vielä katsojien kysymyksiin mm. CGI-teknologiasta, tulevaisuuden Ghibli-projekteista sekä siitä, miksi Ghiblin elokuvissa pääosassa on usein nuori tyttö. Nishimura mainitsi myös lempi-animekseen Totoron - fiksu mies.

---

Viimeinen elokuva, Orion, klo 21 lauantaina. Ehkä maamme pehmeimmät elokuvasalipenkit, ehkä yksi lämpimimmistä elokuvasaleista. Viggo Mortensen (Kyllä - se Aragornin näyttelijä) Argentiinan erämaassa etsimässä tytärtään. Mystinen koira. Elokuva, jonka nimi on Jauja. Elokuva, jossa staattisella kuvauksella edetään kohtauksesta toiseen ilman musiikkia. Elokuva, jonka aikana nukahdin n. 4 kertaa. Ei lisättävää, ei kerrottavaa, vain Viggo Mortensen - ja koira. Ehkä katson Jaujan uudestaan paremmalla ajatuksella ja kirjoitan siitä, tällä kertaa en edes yritä. Kiitos ja anteeksi.

---

Tähän loppuun vielä perjantain ja lauantain arvosanat ja sitten onkin R&A2015 paketissa. Ensi vuonna mahdollisesti talkoolaiseksi, kuten toki myös Sodankylään. On se hienoa kun voi vapaa-ajallakin tehdä työtä - ilmaiseksi totta kai!

La Tête Haute [Ranska 2015] 4 / 5

Koza [Slovakia 2015] 2½ / 5

Lunastus [Suomi 2015] 3 / 5

Marnie - Tyttö Ikkunassa [Japani 2014] 5 / 5

Jauja [Argentiina 2014] N/A