Neljä yötä Prahassa, kaksi ja puoli viikkoa sairauslomalla. Kyllä oli komea talviloma!

Mutta back on track ja tuossa ystäväni Aaretti meni ja mainitsi minut sekä blogini omassa - satakolmekymmentä kertaa paremmin tehdyssä - blogissaan (my Fuji and me), joten välittömästi iski paine palata kirjoittamisen ääreen. En kuitenkaan vaihda kirjoituskieltä suomesta englantiin, vaikka Aaretin lukijapiirille tämä saattaisi paremmin sopiakin, lukevat siis jos tahtovat. Kiitos joka tapauksessa maininnasta ja siitä, että otit nimiehdotukseni vakavasti ja aina käyttöön asti (ehdotin Aaretin blogin ruokaosiolle nimeä - success).

Mistäs sitä sitten höpöttelisin... Tosiaan Tshekissä vietin komean pitkän viikonlopun ja voin suositella Prahan Vanhaa Kaupunkia ja sen lähistöä kaikille matkustuksen ystäville. Kannattaa myös katsastaa "Keski-Euroopan suurin klubi" Karlovy Lazne, jonka viiteen kerrokseen rakennetuista viidestä eri baarista löytyy varmasti jokaiselle jotain.

Prahasta palatessani oli talvilomaa vielä viikko jäljellä, mutta kuten itselleni surullisen usein käy, niin saikkuahan siitä sitten seurasi. Viimeisen kolmen viikon aikana en ole siis Prahan lisäksi tehnyt muuta, kuin makoillut sohvalla ja katsellut elokuvia ja sarjoja. Kun tähän lisättiin koulutehtävien deadlinet, lähestyvä anatomian ja fysiologian tentti, sekä kolmen päivän välein tapahtunut vierailu Kyllön tk:ssa, oli unelmaloma kaikkine herkkuineen valmis.

Selvisin kuitenkin, niin sairauslomasta, kuin koulutehtävistäkin. Myös anatomian tentti meni mitä ilmeisimmin läpi, kahden päivän määrätietoisella lukemisella (on sieltä lähihoitajaopinnoista jotain jäänyt mieleen). Loman loppumisessa ja arkeen paluussa parhautta on tietysti se, että pääsin taas takaisin töihin (no ei!) ja se, että tällä viikolla oli jälleen pari kontaktipäivää JAMKilla (no kyllä). Kaikkein parasta on kuitenkin se, että sain eräältä kaveriltani lainaksi elokuvafriikkien raamatun, eli Peter von Baghin Tähtien Kirjan. Vajaan tuhannen sivun opukseen mahtuu luultavasti kaikki, mitä elokuvan maailmasta ja näyttelijöistä tulee tietää (ja enemmänkin).

Yhteishaku on käynnissä ja, kuten monena aiempanakin keväänä, koen pakonomaista tarvetta ja painettakin hakea eri aloille ja muuttaa miljoonan kilometrin päähän Jyväskylästä. Tätä tuskin kuitenkaan tapahtuu, sillä yhtäkkiä myös sairaanhoitajaopinnot tuntuvat ihan mukavilta, kun päätä vaivannut tentti saatiin alta pois. Mutta mistä sitä tietää, kulttuuriala elokuva-, tv- ja radiotuotantoineen kiinnostaa aina, joten ehkä vielä joskus...

Mutta nyt on taas höpisty ihan liikaakin, joten takaisin yöhommiin ja tahkoamaan von Baghin "raamattua". Ensi kertaan, arrivederci!