Mutta tulipa tuossa käytyä vähän Isolla Kirkolla kääntymässä, Rakkautta ja Anarkiaa -festareiden tiimoilta piipahdin siis Helsingissä viikonloppuna. Reissu muutti käsityksiäni ja suhtautumistani Helsinkiin, enkä enää pidä kaupunkia läheskään yhtä ei-asuttavana kuin aiemmin.

R&A14 kesti kaiken kaikkiaan 11 päivää ja pääkaupungin teatterit täyttyivätkin varsinkin loppua kohden melko hyvin. Omalta osaltani festarit jäivät muutaman päivän mittaisiksi johtuen töistä ja siitä, että reilun viikon majoituksen hankkiminen pääkaupunkiseudulta kohtuulliseen hintaan olisi melko työläs projekti. Kävin torstain, perjantain ja lauantain aikana katsastamassa viisi kansainvälistä elokuvaa, joista yhdessäkään ei puhuttu englantia. Tällaisia kokemuksia olisi jokaisen leffaholistin mielestäni hyvä kerätä itselleen, oppiipahan ainakin sen että parhaat elokuvat eivät suinkaan tule Hollywoodista.

Oma listani alkoi japanilaisen Tetsuya Nakashiman ohjaamalla pulp-trillerillä The World Of Kanako (Kawaki.). Vauhdikas ja hieman sarjakuvamainenkin kerronta vei mennessään, eikä kaksi tuntia armottoman väkivallan ja lastaan etsivän isän epätoivon täyttämää elokuvaa meinannut riittää millään. Loppu oli yhtäältä pettymys, mutta elokuvan luonteeseen se sopi mainiosti.

Perjantaina kulutin puoli päivää kierrellen Helsingin katuja ja kuppiloita ennen Kino Engelin ykkössaliin linnoittautumista. Uudenmaankadun viihtyisä Ysibaari, Kauppatorin verenhimoiset varpuset sekä omanlaiseni päämäärätön harhailu Punavuoren kujilla olivat jopa terapeuttisia kokemuksia, joiden ansiosta arvostukseni pääkaupunkiamme kohtaan kasvoi runsaasti. Paikallistin myös Katariinankadun salakapakan, jossa on pakko piipahtaa vielä tulevaisuudessa.

Perjantain leffat sitten... Eestiläisen Veiko Õunpuun hämmentävä taide-elokuva Free Range osoitti ainakin sen, että sanokoot Tallinnan viinaturistit mitä tahansa, suomi ja viro eivät kuulosta sitten lainkaan samoilta, eikä suomalaisella ole mitään mahdollisuuksia ymmärtää kahden virolaisen keskustelua ilman tulkkia. Eestistä siirryttiin Espanjaan ja Cannibal -nimiseen rainaan, jonka nimestä voidaan jo päätellä aika pitkälle elokuvan juoni. Myöskään tämän elokuvan loppuun en ollut täysin tyytyväinen, mutta punaviinillä ja oluella saattoi olla myös vaikutusta mielipiteeseeni elokuvasta.... Ennen Nightclub Namun pintaliitoparatiisiin siirtymistä nautiskelin vielä korealaisesta loikkarielokuvasta The Suspect, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Aasialaiset osaavat ilmeisesti tehdä hyviä toimintaelokuvia, kuten tässäkin tapauksessa.

Perjantai-ilta huipentui Namun jälkeiseen junamatkaan Helsingistä Järvenpäähän. Tai no, paremminkin Hyvinkään kautta Järvenpäähän. Note to self: Älä koskaan enää nukahda yöjunaan.

Lauantaina kiertelimme kaverini Artun kanssa Helsingin olutravintolatarjontaa ja nautin myös "ihan hyvän" hampurilaisaterian Morrison's -nimisessä kuppilassa. Eerikinkadun Orionin nostalgisessa elokuvateatterissa oli hyvä päättää 2014 vuoden R&A katsomalla toinen espanjalaisraina nimeltään Beautiful Youth (Hermosa Juventud). Illan kruunasi kuitenkin Lounge Bar Dubrovnik ja siellä kaurismäkeläisen miljöön keskellä esiintynyt Panssarijuna. Aivan vahingossa päädyin kyseiselle keikalle ja lopulta poistuin hämmennyksen saattelemana ja yhtä cd-levyä ja t-paitaa rikkaampana. Lauantaina en missannut kotiasemaani, vaan pääsin hyvissä ajoin Järvenpään rauhaan lepäilemään ennen sunnuntaita ja paluuta arkeen.

Huomenna alkaa uusi viikko, viikko jonka päättää jälleen reissu Helsinkiin, Lindsey Stirlingin keikalle The Circukseen. Mutta se onkin sitten toinen tarina, nyt hyvää yötä!