Lomat on lusittu, helteet on hikoiltu ja sateinen syksy tullut jäädäkseen - Takaisin töihin siis!

Wackenin jälkeisen kesälomapätkän alkaessa päätin, että tämän kesän reissaamiset on reissattu. Toki jäljellä olisi ollut vielä (parhaillaan käynnissä oleva) Espoo Ciné -elokuvafestivaali, mutta siihen eivät enää taloudelliset eivätkä muutkaan rahkeet riittäneet. Yhtäältä harmittaa, koska menetin jo toisen mahdollisuuteni nähdä Olivier Assayas'n hehkutettu Clouds Of Sils Maria ennen kuin se tulee Finnkinon levitykseen (Ensi-ilta 5.9.). Mutta toisaalta, tuohon ensi-iltaankaan ei ole enää kuin viikon verran, enkä lomani loppupuoliskollakaan jäänyt ilman hienoja elokuva- tai muitakaan elämyksiä.

Kotipuolessa tuli vietettyä useampikin hieno päivä, joiden aikana yksi kesälomani tärkeimmistä tavoitteista, eli ajanvietto maailman parhaan kummipojan kanssa, viimein toteutui. Polvivammaisen kummisedän potkupallotaidot kehittyivät vähintäänkin Veikkausliigan tasolle, joten polven tehokas kuntouttamisjakso lähti hienosti käyntiin kunnon leirityksellä. Olen myös sitä mieltä, että koskaan ei voi olla liian vanha leikkiäkseen pikkuautoilla. Toivon totisesti, että kummipoju pitää molemmat rakkaat asiansa - jalkapallon ja hienot autot - aina mielessään eikä kyllästy niihin missään vaiheessa.

Mutta oli siellä maalla muutakin. Pääsimme todistamaan avovaimoni kanssa, kuinka pienestä kaupunkilaiskoirasta kuoriutui pesunkestävä venekoira. Tämä oli hieno hetki, huolimatta siitä, että koiraa täytyi pitää kaksin käsin valjaista kiinni, ettei rakas karvaturrimme loikkaisi soutuveneen reunan yli sinilevän tärvelemään kotijärveeni. Huomasin kotosalla myös, että koiran kanssa kulkiessa saa helposti uusia tuttavuuksia - tai ainakin koira saa...

Lomailun ohessa kerkesimme vaimokkeeni kanssa päätyä myös Keskisuomalaisen haastatteluun, jossa sai tuoda rehellisesti esiin mielipiteensä TÄSTÄ kolumnista, joka siis käsittelee sitä, miksi suomalaisten silmissä on outoa jos joku haluaa mennä baariin selvistäpäin. Siis ilman humalahakuista pämppäämistä, kuvitelkaa! Hankin myös ensimmäisen lävistykseni kyseisenä päivänä, josta sainkin sitten kuulla kotipuolessa kuittailua tyyliin: "Et sitten venytä niitä korviasi niinkuin jotkut PUNKKARIT!" ...Niin, rakkaat vanhempani, niinhän minä todennäköisesti tulen tekemään, kiitos luottamuksesta ja tsempistä. Mutta tosiaan, tuskin montaa (kymmentä) milliä venyttelen, mutta jospa sitä vähän vanhallekin uudenlaista ilmettä. Tuskin siihen kuoleekaan.

Loman viimeinen huipennus oli ilman muuta ulkoilmaleffa Lounaispuiston idyllisessä kaupunkimaisemassa. Aki Kaurismäen Mies Vailla Menneisyyttä on toki jo ennestään allekirjoittaneelle tuttu filmi, mutta kieltämättä Lounaispuiston ja yläkaupungin sateinen elokuun pimenevä ilta loivat puitteet, joiden ansiosta koin monen muun paikallaolijan tavoin jotain sellaista, mitä ei kotisohvalla tai Finnkinon penkissä voi kokea. Syyskuun loppupuolella järjestetään jälleen Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalit Helsingissä, joten voipi olla, että seuraavaan työvuorolistaan tulee useampikin peräkkäinen vapaapäivä - tai ainakin vapaatoive!

Tässähän tätä taas oli, tyhjää jorinaa. Mutta jos jaksoit lukea näin pitkälle, niin täytyyhän apina jollakin palkita. TÄSTÄ LINKISTÄ ei pääse saksalaiselle kakkapornosivustolle, mutta siitä pääsee näkemään R&A:n hienon ja nokkelan trailerin, jonka nähtyään jokainen varmasti haluaa kyseisiin kekkereihin, vaikkapa meikäläisen matkaseuraksi! Palataanpas taas, Ciao!