Ja taas mennään, nimittäin Lontooseen!

Eilinen (tai siis keskiviikko ja eilinen...) meni melko lailla putkeen.. Heräsin normaalisti yövuoron jälkeen kahden maissa päivällä, juoksin lähes samantien bussiin ja painelin salille. Tappavan käsi- ja hartiatreenin jälkeen olin kypsää kauraa kolmatta yövuoroa varten, vai olinko sittenkään? Ehei, ensin piti juosta taas bussille, jotta pääsen kotona käytämään koiran lenkillä. Hyvänä poikakaverina tein joogassa hikoilevalle rouvalleni kanasalaatin, josta en itse koskaan päässyt nauttimaan, koska piti mennä töihin...

Työyö meni onneksi kepeästi ja aamulla pääsin hyvissä ajoin nukkumaan, jotta jaksoin rauhassa iltapäivällä valmistautua viikonloppureissuuni Lontooseen Olympialaisia katsellen. Ei sittenkään, huijasin! Hörppäsin töissä tapojeni vastaisesti aamuvuoron seurana pari kuppia kahvia, jotta jaksan pysytellä hereillä lähes puoleenpäivään, koska appeni toi auton lainaksi, jotta emäntäni voi työpäivänsä päätteeksi mennä hoitamaan koiraa ja kissoja. Autolla siis yövukin jälkeen appilaan, josta kepeästi koukkasin keskustan kautta kotiin vieden kultani ansaitsemaan muutaman euron palkkatyöstään (kyllä, opiskelijatkin käyvät töissä). Auto parkkihalliin ja seitit silmillä Forexiin vaihtamaan euroja punniksi. SITTEN pääsin kotiin ja nukkumaan...

...Ja taas väärin! Slopestylen karsinnan herättämänä tiskata päräytin kuin kunnon kodinhengettären kuuluukin, pesin myös aikani kuluksi pyykkiä, väsymys kun oli nimittäin jo päässyt siihen vaiheeseen, kun ei enää edes nukuta, loistavaa! Pyörittelin peukaloitani lähes puoli kahteen asti päivällä, jolloin totesin itselleni, että pakko on hieman nukkuakin, jotta kerkeän ja jaksan vielä vähän siivoilla ennen lähtöä illalla. Hieno ajatus paperilla, mutta toteutus... Voittekin varmaan arvata.

Heräsin hienosti minuuttia vaille kuusi, eli minuuttia ennenkuin olin luvannut olla rouvaa töistä hakemassa, hyvin hoidettu! Lähtö appeni luokse viivästyi reippaasti, koska en tietenkään ollut pakannut viikonloppua varten lainkaan. Onneksi ymmärrystä tuli kauniimmalta osapuolelta, oli osannut kuulema jopa odottaa tällaista suoritusta.

Kun viimein kaiken tämän valvomisen (keskiviikko-iltapäivän ja perjantai-aamun välillä 4 tuntia unta...) ja bussissa ja autossa istumisen jälkeen istun Helsinki-Vantaalla siemaillen 3,30 maksanutta aamukahviani, voin vain todeta, että olisihan tuo huonomminkin voinut mennä. Passi on tallessa, lentoliput tallessa, laukku ruumassa ja aikaa on lähes kolme tuntia, ennenkuin Takeoff kohti London Gatwick Airportia tapahtuu. Toivotaan että pysyn viikonlopun hereillä, ehkä lentokoneessa saa nukkua - tai sitten ei nukuta!

Hyvää viikonloppua, Come on Chelsea!