Parrakas nainen, Slaavilaista pyykinpesua ja Pehmeä moottori!
No niin! Olen ehkä hullu kun kirjoitan tällaisen, koska en ole mikään musiikkialan ammattilainen enkä ainakaan Euroviisujen ammattitietäjä. Silti kerron mielipiteeni huomisen Viisufinaalin KAIKISTA kappaleista, joten älkää ottako liian vakavasti.
Ukrainan musiikkivideossa Michael Jackson -meininkiä, eikä Maria Yaremchukin laulukaan pahalta kuulosta. Tuoko Jacko-koreografia tarpeeksi maustetta muuten melko perus-poppisaundiin, nähtäväksi jää. Ukraina aloittaa finaalin, joten hieman jänskättää, muistavatko ihmiset Marian vielä viimeisen esityksen loputtua, kun ääniä aletaan antamaan.
Valko-Venäjä nostaa ruoka-aiheisten biisien maailmassa kissan - tai paremminkin kakun - pöydälle Cheesecake -rallattelullaan. Teo ei ainakaan ak:ta saanut lämpenemään poikabändimaisella vedollaan. Myöskään suhtautumiseni juustokakkuihin ei ole enää koskaan ennallaan.
Azerbaidzan aloittaa balladien sarjan. Riisuttu pianosäestys ja Dilara Kazimovan kirkkaanpuhtoinen tulkinta pakottavat keskittymään biisiin koko kolmen minuutin ajaksi. Onhan näitä toki nähty ennenkin, eikä biisi nimestään huolimatta saa tulta syttymään sisimmässäni (Start the fire)...
Joka vuosi Euroviisuissa tuntuu olevan maita ja biisejä, jotka ovat mukana vain pakollisina
huumorivetoina. Islantilainen Pollapönk tuo huumoria Kööpenhaminan iltaan musiikkivideonsa muodossa. Kun unohtaa sarjakuvamaiset tehostekuplat ja pahvisoittimet, löytää No Prejudicesta meneviä ja hyvän fiiliksen tuovia viboja. Ralli menee väkisinkin jalan alle ja saa jammailemaan mukana, sateenkaariliput on myös huomioitu videossa. Virkistävä kipale, saattaisinko jopa äänestää?
Norjan Carl Espen pääsi jatkoon semifinaaleista, muttei ainakaan omalla listalla kovin korkealle nouse. Vedonlyöntitoimisto Unibetin listoilla Norjan voitolla kuittaisi 50-kertaisesti panoksensa takaisin, joten mikään iso suosikki ei Norja yleisestikään ole. Twitterissä kaveria kutsuttiin mm. Norjan Antti Railioksi, joka ei aivan metsään vertauksellisesti menekään. Täällä ei kuitenkaan iske, turhan hidas.
Romanian kipaleessa lauletaan ihmeestä (Miracle). Musiikkivideossa artistit ilakoivat vesilammikossa ladon sisällä ja pianoa pimputetaan puutarhan keskellä. Ihme olisi, jos tämä kaksikko ei olisi 10 parhaan joukossa, mutta voittoon tällä ei ehkä kuitenkaan nousta.
Armenian Aram MP3:n laahaava Not Alone alkaa todella hitaasti, mutta loppua kohden miehen mielenkiintoinen ja hieman raspahtava saundi paljastuu ja kantaa biisin hienosti maaliin asti. Musavideon lopussa rakastavaiset saavat toisensa, mutta saako Aram tarpeeksi pisteitä Viisuvoittoon? Top 4-sijoitus ei olisi yllätys.
Armenian jälkeen lavan valtaa Montenegro ja Sergej Cetkovic. Pitkän, lähes 30 vuotta pitkän uran kruunuksi mies yrittää hurmata Euroopan komealla balladilla. Omalla äidinkielellä laulaminen on vähän kaksiteräinen miekka, eikä Montenegroa nostetakaan veikkauslistoilla edes keskikastiin. Häntäpään sijoitus on mahdollinen, vaikkei tämä mitenkään huonolta kuulosta!
Sitten... Donatan & Cleo... Eli Puola! My Slowianie on omalla listallani ehdottomasti voittaja-ainesta. Ei siksi, että kappaleessa olisi jotenkin nokkelat lyriikat. Eikä edes siksi, että Cleo hurmaisi minut slaavilaisella Anastacia-tyylisellä saundillaan. Kipaleen parhaat palat löytyvät laulun ulkopuolelta, kun lavalla nähdään 1. upeita slaavilaistyttöjä kansallismekoissaan 2. vielä upeampi slaavilaistyttö kirnuamassa voita antavassa kaula-aukossa, sekä 3. edellistäkin kuumempi slaavipirkko pyykkäämässä kaula-aukkonsa kanssa ja flirttailemassa kameralle. Seksi myy ja Puolan turismi saa tästä kipaleesta varmasti nostetta, vaikka tuskinpa voittoon asti Euroviisuissa auttaakaan. Mutta mitä sitten, äänestäisin silti.
Puolatarten hikisen slaavi-iloittelun jälkeen esiin tulee Kreikka. Helleenien esityksessä ei nähdä tai kuulla buzukia, viulua tai luuttua, vaan Freaky Fortune ja RiskyKidd ampuvat esiin elektronista musiikkiosaamista yhdistettynä räppiin, olisi vain ollut mielenkiintoista kuulla, kuinka rap taipuu kreikankielelle.
Itävallan kappaleesta Rise Like A Phoenix en tiennyt ennen eilistä semifinaalia mitään ja kun muuan Conchita Wurst lavalle asteli, oli ilmeeni varmasti näkemisen arvoinen. "Maailman kaunein parrakas nainen" sai ak:n keräilemään ajatuksiaan seuraavien viiden esityksen ajan, jonka päätteeksi ainoa ajatukseni oli edelleen: 'Mitähän hittoa juuri katsoin?'. Mutta jos unohtaa parrakkaan naisen ja kuuntelee itse kipaletta, niin onhan tämä Gmundenilainen drag queen melkoinen laulaja! Omasta mielestäni ehdottomasti eilisen semifinaalin paras veto ja kun tähän isketään vielä muutama ylimääräinen kummajaislisäpiste kylkeen, niin en ihmettelisi vaikka Conchita Wurst ja Itävalta nousisivat Feeniksin lailla ja ensi vuoden Viisut järjestettäisiin Wienissä.
Saksa on ensimmäinen finaalissa nähtävä rahoittajamaa, jolla siis suora lippu finaaliin koska Money Talks. Elaizan esityksessä haitari soi ja on lavalla sellokin, mutta eihän tämä nyt mikään Satellite ole, ei jatkoon...
Ruotsi on Viisujen suuri voittajasuosikki (taas), mm Unibet rankkaa Sanna Nielsenin ykköseksi ja täytyy nyt myöntää, että jos jättää Ace Wilderin kaltaisen tykin Melodifestivalenissa kakkossijalle, ansaitseekin olla suosikki Viisufinaalissa. Loppua kohti voimakkaasti kasvava viisu on taattua
ruotsalaista, jossa on vähän samanlaista voittajafiilistä, kuin Loreenin Euphoriassa (2012 voittaja).
Ranska maksaa EBU:lle hyvin finaalipaikasta, niin myös tänä vuonna. Moustache-biisin videossa kisaillaan tv-visailussa pastellinsävyisissä meiningeissä, eikä tästä TwinTwin yhtyeen kappaleesta sitten muuta sanottavaa olekaan, ei jatkoon...
Venäjältä ei tällä kertaa tullut baabushkoja viisukarkeloihin, vaan upeat Tolmachevyn kaksostytöt, jotka hurmaavat viattomalla lookillaan ja Shine-duetolla. Tytöt voivat olla vasta 17-vuotiaita, mutta Viisumeriittejä löytyy jo, he voittivat nimittäin Junior Eurovision Song Contestin jo vuonna 2006! Melkoisia viisuveteraaneja siis jo ennestään.
Italia lähettää Viisuihin myös kokeneen kehäketun, kun Emma Marrone paukuttaa pop-rock rallinsa tärykalvoille. Marrone on kotimaassaan todella suosittu ja kuuluisa artisti, 2010 alkaneen uransa aikana hänen levynsä ovat myyneet peräti 10-kertaisesti platinaa ja sinkkulohkaisuillekin on siunaantunut 4 platina-, ja peräti 2 multiplatinalevyä. Menevä La Mia Citta ei jätä kylmäksi ja asennetta riittää, mutta tuskin tämä Viisukappaleena kovin pitkälle menestyy.
Slovenian kappale Round And Round alkaa hienosti poikkihuiluintrolla, jonka laulaja Tinkara Kovac itse esittää. Kappaleessa on myös kaksikielisyyttä ilmassa, kun osa lyriikoista lauletaan naisen omalla kotimaisella ja osa taas englanniksi. Kertosäkeessä on pakko jammailla mukana, eikä laulussa muutenkaan mitään vikaa ole. Voisin äänestellä, mikäli äänestäisin.
Slovenian jälkeen isketään nupit kaakkoon ja annetaan Seinäjoen omien poikien tehdä taikansa Viisuyleisölle. Softenginen Something Better voitti Uuden Musiikin Kilpailun ja pääsi edustamaan Suomea Köpikseen, eikä tämä nyt niin pahalta kuulosta ollenkaan. Mutta en UMK:n aikana, en radiosoiton aikana, enkä semifinaaliesityksenkään aikana tottunut siihen, kuinka röyhkeän korkealta Topi Latukka kertosäkeen tietyissä kohdissa räyhää. Kenties epäpuhtaus ja rosoisuus on näissä rock-biiseissä se "juttu", mutta itse en tällaiselle saundille lämpene, vielä... 30 Seconds To Marsin faniryhmä Echelonit saattavat nostaa Suomen mahdollisuuksia huomisessa finaalissa, sillä jos 30STM:n Twitter-tiliä on uskominen ja Softengine saa taakseen koko Euroopan Echelonit, ollaan korkealla, jopa 10 sakissa.
Espanjan Ruth Lorenzo balladioi Dancing In The Rain -kappaleellaan, joka saattaa tulla hieman huonossa välissä Suomen rock-revittelyn jälkeen. Voimakasta naissaundia upean pitkillä tummilla hiuksilla tarjoileva Lorenzo ei missään nimessä ole huono, mutta ei erotu muista samankaltaisista esityksistä juurikaan. Hieman Disney-soundia on myös biisin loppuvaiheilla, joten senkin takia eih...
Sveitsin reippaassa Hunter of Stars -kipaleessa kuullaan tarttuva viheltelypätkä, sekä viulusoolo. Tällaisella reippaalla rallattelulla mennään ainakin ak:n jalan alle niin tyylikkäästi, ettei pienoinen yliaktiivisuus lavaliikkeiden kanssa häiritse. Sveitsin nostan omalle listalleni, loistava hyvänmielen bilebiisi!
Unkarin Andras Kallay-Saunders nostaa esiin kipeän ja melko ajankohtaisenkin aiheen, nimittäin perheväkivallan ja lasten hyväksikäytön. Sosiaalialalla työskentelevänä en voi hirveästi tätä kipaletta moittia, etenkään kun mies pohjaa kappaleen omiin lapsuudenkokemuksiinsa. Koskettava aihe koskettavilla lyriikoilla ja musiikkivideolla saa vähintäänkin sympatiapisteitä, eikä tätä olla unohdettu ennakkoasetelmissakaan. Unkarin kappale Running on nimittäin Unibetin rankkauksessa aina sijalla 5.
Malta aloitti toisen semifinaalin, eikä siitä jäänyt ak:lle minkäänlaista muistikuvaa. Ihmettelin suuresti sitä, että kappale yleensä meni finaaliin. Folk-Pop-Rock kombinaatio, joksi Firelightin tyypit kappalettaan kuvailevat, muistuttaa ihmisiä heistä, jotka eivät päässeet kotiin. Tällä tarkoitetaan 1. maailmansodan aikana Euroopassa kodittomiksi jääneitä, sekä heidän jälkeläisiään. Komean lauluäänen omaava Richard Edwards Micallef saa persoonallisella saundillaan homman toimimaan jokaisella kuuntelukerralla aina vain paremmin, enkä enää kolmannen kerran jälkeen ihmettele lainkaan, että Malta nähdään finaalissa.
Isäntämaa Tanska on lähtenyt poikabändimeiningillä levittämään rakkauden sanomaa. Kappaleen nimikin on Cliche Love Song. Shuubiduubidappaa ja niin edelleen, rakkautta kaikille, joka puolelle, mutta voittoa tällä tuskin lähdetään hakemaan. Hyvää ja raikasta rakkauden sanaa sitäkin enemmän.
Alankomaat on Ruotsin ja Itävallan ohella huomisen ennakkosuosikkeja. The Common Linnets onkin saanut viisuihin upean yksinkertaisen kantriballadin, jossa Ilse ja Waylon sulattavat kuulijan sydämen mukaansatempaavalla rallilla, joka pakottaa kuulijan mukaan matkalle, jossa pohditaan parisuhteen jatkoa ja kannattavuutta. Calm After The Storm on ehdottomasti paikkansa kärkikolmikossa ansainnut, vakavimmin otettava voittajaehdokas omalla listallani.
San Marinon voittomahdollisuudet tuntuvat olevan vuosi toisensa jälkeen yhtä pienet, kuin maa itsekin. Valentina Monettan esittämä kaunis pianoballadi ei yllätä, ei saa aikaan kaipuuta minnekään, eikä ainakaan voita Euroviisuja. Toivon silti, ettei kukaan jätä äänestämättä, koska kenenkään ei pitäisi saada näin kauniilla tulkinnalla nollaa pistettä finaalissa. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun San Marino selviytyy finaaliin asti, joten Maybe!
Iso-Britannia on mielestäni ainoa rahoittajamaista, jolla voi olla jonkinlaiset mahdollisuudet tänä vuonna. Molly tuo Viisufinaaliin vakuuttavan anthemin, jota rytmittävät marssitahdit ja Mollyn voimakas ja rapsahtava ääni. Eikä kappaleen sanoma "We're the Children of The Universe - Power to the people" voisi olla enää tarttuvampi. Kriitikoidenkin ylistämä Molly onkin huomioitu myös vedonlyöntilistoilla, Unibet rankkaa Britannian komeasti kuudenneksi, joten voittokaan ei ole mahdottomuus. Ehdottomasti hieno päätösesitys finaalille.
Tässäpä nämä, ihmettelen kovasti jos luitte kaikki ja vieläkin enemmän, jos ette nyt naura meikäläisen musiikintuntemukselle. Joka tapauksessa, peukut pystyyn Softenginelle, Conchita Wurstille, Donatan&Cleolle, Mollylle ja kaikille muillekin. Huomenna jatkuu, Ciao!
Ukrainan musiikkivideossa Michael Jackson -meininkiä, eikä Maria Yaremchukin laulukaan pahalta kuulosta. Tuoko Jacko-koreografia tarpeeksi maustetta muuten melko perus-poppisaundiin, nähtäväksi jää. Ukraina aloittaa finaalin, joten hieman jänskättää, muistavatko ihmiset Marian vielä viimeisen esityksen loputtua, kun ääniä aletaan antamaan.
Valko-Venäjä nostaa ruoka-aiheisten biisien maailmassa kissan - tai paremminkin kakun - pöydälle Cheesecake -rallattelullaan. Teo ei ainakaan ak:ta saanut lämpenemään poikabändimaisella vedollaan. Myöskään suhtautumiseni juustokakkuihin ei ole enää koskaan ennallaan.
Azerbaidzan aloittaa balladien sarjan. Riisuttu pianosäestys ja Dilara Kazimovan kirkkaanpuhtoinen tulkinta pakottavat keskittymään biisiin koko kolmen minuutin ajaksi. Onhan näitä toki nähty ennenkin, eikä biisi nimestään huolimatta saa tulta syttymään sisimmässäni (Start the fire)...
Joka vuosi Euroviisuissa tuntuu olevan maita ja biisejä, jotka ovat mukana vain pakollisina
huumorivetoina. Islantilainen Pollapönk tuo huumoria Kööpenhaminan iltaan musiikkivideonsa muodossa. Kun unohtaa sarjakuvamaiset tehostekuplat ja pahvisoittimet, löytää No Prejudicesta meneviä ja hyvän fiiliksen tuovia viboja. Ralli menee väkisinkin jalan alle ja saa jammailemaan mukana, sateenkaariliput on myös huomioitu videossa. Virkistävä kipale, saattaisinko jopa äänestää?
Norjan Carl Espen pääsi jatkoon semifinaaleista, muttei ainakaan omalla listalla kovin korkealle nouse. Vedonlyöntitoimisto Unibetin listoilla Norjan voitolla kuittaisi 50-kertaisesti panoksensa takaisin, joten mikään iso suosikki ei Norja yleisestikään ole. Twitterissä kaveria kutsuttiin mm. Norjan Antti Railioksi, joka ei aivan metsään vertauksellisesti menekään. Täällä ei kuitenkaan iske, turhan hidas.
Romanian kipaleessa lauletaan ihmeestä (Miracle). Musiikkivideossa artistit ilakoivat vesilammikossa ladon sisällä ja pianoa pimputetaan puutarhan keskellä. Ihme olisi, jos tämä kaksikko ei olisi 10 parhaan joukossa, mutta voittoon tällä ei ehkä kuitenkaan nousta.
Armenian Aram MP3:n laahaava Not Alone alkaa todella hitaasti, mutta loppua kohden miehen mielenkiintoinen ja hieman raspahtava saundi paljastuu ja kantaa biisin hienosti maaliin asti. Musavideon lopussa rakastavaiset saavat toisensa, mutta saako Aram tarpeeksi pisteitä Viisuvoittoon? Top 4-sijoitus ei olisi yllätys.
Armenian jälkeen lavan valtaa Montenegro ja Sergej Cetkovic. Pitkän, lähes 30 vuotta pitkän uran kruunuksi mies yrittää hurmata Euroopan komealla balladilla. Omalla äidinkielellä laulaminen on vähän kaksiteräinen miekka, eikä Montenegroa nostetakaan veikkauslistoilla edes keskikastiin. Häntäpään sijoitus on mahdollinen, vaikkei tämä mitenkään huonolta kuulosta!
Sitten... Donatan & Cleo... Eli Puola! My Slowianie on omalla listallani ehdottomasti voittaja-ainesta. Ei siksi, että kappaleessa olisi jotenkin nokkelat lyriikat. Eikä edes siksi, että Cleo hurmaisi minut slaavilaisella Anastacia-tyylisellä saundillaan. Kipaleen parhaat palat löytyvät laulun ulkopuolelta, kun lavalla nähdään 1. upeita slaavilaistyttöjä kansallismekoissaan 2. vielä upeampi slaavilaistyttö kirnuamassa voita antavassa kaula-aukossa, sekä 3. edellistäkin kuumempi slaavipirkko pyykkäämässä kaula-aukkonsa kanssa ja flirttailemassa kameralle. Seksi myy ja Puolan turismi saa tästä kipaleesta varmasti nostetta, vaikka tuskinpa voittoon asti Euroviisuissa auttaakaan. Mutta mitä sitten, äänestäisin silti.
Puolatarten hikisen slaavi-iloittelun jälkeen esiin tulee Kreikka. Helleenien esityksessä ei nähdä tai kuulla buzukia, viulua tai luuttua, vaan Freaky Fortune ja RiskyKidd ampuvat esiin elektronista musiikkiosaamista yhdistettynä räppiin, olisi vain ollut mielenkiintoista kuulla, kuinka rap taipuu kreikankielelle.
Itävallan kappaleesta Rise Like A Phoenix en tiennyt ennen eilistä semifinaalia mitään ja kun muuan Conchita Wurst lavalle asteli, oli ilmeeni varmasti näkemisen arvoinen. "Maailman kaunein parrakas nainen" sai ak:n keräilemään ajatuksiaan seuraavien viiden esityksen ajan, jonka päätteeksi ainoa ajatukseni oli edelleen: 'Mitähän hittoa juuri katsoin?'. Mutta jos unohtaa parrakkaan naisen ja kuuntelee itse kipaletta, niin onhan tämä Gmundenilainen drag queen melkoinen laulaja! Omasta mielestäni ehdottomasti eilisen semifinaalin paras veto ja kun tähän isketään vielä muutama ylimääräinen kummajaislisäpiste kylkeen, niin en ihmettelisi vaikka Conchita Wurst ja Itävalta nousisivat Feeniksin lailla ja ensi vuoden Viisut järjestettäisiin Wienissä.
Saksa on ensimmäinen finaalissa nähtävä rahoittajamaa, jolla siis suora lippu finaaliin koska Money Talks. Elaizan esityksessä haitari soi ja on lavalla sellokin, mutta eihän tämä nyt mikään Satellite ole, ei jatkoon...
Ruotsi on Viisujen suuri voittajasuosikki (taas), mm Unibet rankkaa Sanna Nielsenin ykköseksi ja täytyy nyt myöntää, että jos jättää Ace Wilderin kaltaisen tykin Melodifestivalenissa kakkossijalle, ansaitseekin olla suosikki Viisufinaalissa. Loppua kohti voimakkaasti kasvava viisu on taattua
ruotsalaista, jossa on vähän samanlaista voittajafiilistä, kuin Loreenin Euphoriassa (2012 voittaja).
Ranska maksaa EBU:lle hyvin finaalipaikasta, niin myös tänä vuonna. Moustache-biisin videossa kisaillaan tv-visailussa pastellinsävyisissä meiningeissä, eikä tästä TwinTwin yhtyeen kappaleesta sitten muuta sanottavaa olekaan, ei jatkoon...
Venäjältä ei tällä kertaa tullut baabushkoja viisukarkeloihin, vaan upeat Tolmachevyn kaksostytöt, jotka hurmaavat viattomalla lookillaan ja Shine-duetolla. Tytöt voivat olla vasta 17-vuotiaita, mutta Viisumeriittejä löytyy jo, he voittivat nimittäin Junior Eurovision Song Contestin jo vuonna 2006! Melkoisia viisuveteraaneja siis jo ennestään.
Italia lähettää Viisuihin myös kokeneen kehäketun, kun Emma Marrone paukuttaa pop-rock rallinsa tärykalvoille. Marrone on kotimaassaan todella suosittu ja kuuluisa artisti, 2010 alkaneen uransa aikana hänen levynsä ovat myyneet peräti 10-kertaisesti platinaa ja sinkkulohkaisuillekin on siunaantunut 4 platina-, ja peräti 2 multiplatinalevyä. Menevä La Mia Citta ei jätä kylmäksi ja asennetta riittää, mutta tuskin tämä Viisukappaleena kovin pitkälle menestyy.
Slovenian kappale Round And Round alkaa hienosti poikkihuiluintrolla, jonka laulaja Tinkara Kovac itse esittää. Kappaleessa on myös kaksikielisyyttä ilmassa, kun osa lyriikoista lauletaan naisen omalla kotimaisella ja osa taas englanniksi. Kertosäkeessä on pakko jammailla mukana, eikä laulussa muutenkaan mitään vikaa ole. Voisin äänestellä, mikäli äänestäisin.
Slovenian jälkeen isketään nupit kaakkoon ja annetaan Seinäjoen omien poikien tehdä taikansa Viisuyleisölle. Softenginen Something Better voitti Uuden Musiikin Kilpailun ja pääsi edustamaan Suomea Köpikseen, eikä tämä nyt niin pahalta kuulosta ollenkaan. Mutta en UMK:n aikana, en radiosoiton aikana, enkä semifinaaliesityksenkään aikana tottunut siihen, kuinka röyhkeän korkealta Topi Latukka kertosäkeen tietyissä kohdissa räyhää. Kenties epäpuhtaus ja rosoisuus on näissä rock-biiseissä se "juttu", mutta itse en tällaiselle saundille lämpene, vielä... 30 Seconds To Marsin faniryhmä Echelonit saattavat nostaa Suomen mahdollisuuksia huomisessa finaalissa, sillä jos 30STM:n Twitter-tiliä on uskominen ja Softengine saa taakseen koko Euroopan Echelonit, ollaan korkealla, jopa 10 sakissa.
Espanjan Ruth Lorenzo balladioi Dancing In The Rain -kappaleellaan, joka saattaa tulla hieman huonossa välissä Suomen rock-revittelyn jälkeen. Voimakasta naissaundia upean pitkillä tummilla hiuksilla tarjoileva Lorenzo ei missään nimessä ole huono, mutta ei erotu muista samankaltaisista esityksistä juurikaan. Hieman Disney-soundia on myös biisin loppuvaiheilla, joten senkin takia eih...
Sveitsin reippaassa Hunter of Stars -kipaleessa kuullaan tarttuva viheltelypätkä, sekä viulusoolo. Tällaisella reippaalla rallattelulla mennään ainakin ak:n jalan alle niin tyylikkäästi, ettei pienoinen yliaktiivisuus lavaliikkeiden kanssa häiritse. Sveitsin nostan omalle listalleni, loistava hyvänmielen bilebiisi!
Unkarin Andras Kallay-Saunders nostaa esiin kipeän ja melko ajankohtaisenkin aiheen, nimittäin perheväkivallan ja lasten hyväksikäytön. Sosiaalialalla työskentelevänä en voi hirveästi tätä kipaletta moittia, etenkään kun mies pohjaa kappaleen omiin lapsuudenkokemuksiinsa. Koskettava aihe koskettavilla lyriikoilla ja musiikkivideolla saa vähintäänkin sympatiapisteitä, eikä tätä olla unohdettu ennakkoasetelmissakaan. Unkarin kappale Running on nimittäin Unibetin rankkauksessa aina sijalla 5.
Malta aloitti toisen semifinaalin, eikä siitä jäänyt ak:lle minkäänlaista muistikuvaa. Ihmettelin suuresti sitä, että kappale yleensä meni finaaliin. Folk-Pop-Rock kombinaatio, joksi Firelightin tyypit kappalettaan kuvailevat, muistuttaa ihmisiä heistä, jotka eivät päässeet kotiin. Tällä tarkoitetaan 1. maailmansodan aikana Euroopassa kodittomiksi jääneitä, sekä heidän jälkeläisiään. Komean lauluäänen omaava Richard Edwards Micallef saa persoonallisella saundillaan homman toimimaan jokaisella kuuntelukerralla aina vain paremmin, enkä enää kolmannen kerran jälkeen ihmettele lainkaan, että Malta nähdään finaalissa.
Isäntämaa Tanska on lähtenyt poikabändimeiningillä levittämään rakkauden sanomaa. Kappaleen nimikin on Cliche Love Song. Shuubiduubidappaa ja niin edelleen, rakkautta kaikille, joka puolelle, mutta voittoa tällä tuskin lähdetään hakemaan. Hyvää ja raikasta rakkauden sanaa sitäkin enemmän.
Alankomaat on Ruotsin ja Itävallan ohella huomisen ennakkosuosikkeja. The Common Linnets onkin saanut viisuihin upean yksinkertaisen kantriballadin, jossa Ilse ja Waylon sulattavat kuulijan sydämen mukaansatempaavalla rallilla, joka pakottaa kuulijan mukaan matkalle, jossa pohditaan parisuhteen jatkoa ja kannattavuutta. Calm After The Storm on ehdottomasti paikkansa kärkikolmikossa ansainnut, vakavimmin otettava voittajaehdokas omalla listallani.
San Marinon voittomahdollisuudet tuntuvat olevan vuosi toisensa jälkeen yhtä pienet, kuin maa itsekin. Valentina Monettan esittämä kaunis pianoballadi ei yllätä, ei saa aikaan kaipuuta minnekään, eikä ainakaan voita Euroviisuja. Toivon silti, ettei kukaan jätä äänestämättä, koska kenenkään ei pitäisi saada näin kauniilla tulkinnalla nollaa pistettä finaalissa. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun San Marino selviytyy finaaliin asti, joten Maybe!
Iso-Britannia on mielestäni ainoa rahoittajamaista, jolla voi olla jonkinlaiset mahdollisuudet tänä vuonna. Molly tuo Viisufinaaliin vakuuttavan anthemin, jota rytmittävät marssitahdit ja Mollyn voimakas ja rapsahtava ääni. Eikä kappaleen sanoma "We're the Children of The Universe - Power to the people" voisi olla enää tarttuvampi. Kriitikoidenkin ylistämä Molly onkin huomioitu myös vedonlyöntilistoilla, Unibet rankkaa Britannian komeasti kuudenneksi, joten voittokaan ei ole mahdottomuus. Ehdottomasti hieno päätösesitys finaalille.
Tässäpä nämä, ihmettelen kovasti jos luitte kaikki ja vieläkin enemmän, jos ette nyt naura meikäläisen musiikintuntemukselle. Joka tapauksessa, peukut pystyyn Softenginelle, Conchita Wurstille, Donatan&Cleolle, Mollylle ja kaikille muillekin. Huomenna jatkuu, Ciao!