Chiron on poika, joka joutuu usein kiusatuksi kokonsa vuoksi. Kiusaajien "pikkuiseksi" nimittämä poika joutuu usein pakenemaan isompia poikia Miamin kaduilla ja häntä kiusataan myös siksi, että on jollain tapaa erilainen kuin muut. Piileksiessään hylätyssä talossa hänet löytää paikallisena huumediilerinä tunnettu Juan (Mahershala Ali). Juan vie pojan kotiinsa ja yhdessä tyttöystävänsä Teresan (Janelle Monáe) kanssa tarjoaa pojalle yösijan ja tukea, mikä saa narkkariäidin (Naomie Harris) kanssa elävän Chironin hämmentymään. Turvallisuudentunne on jotain, mihin poika ei elämässään ole millään tasolla tottunut.

Moonlight kertoo riipaisevan kasvutarinan pojasta, joka kasvaa mieheksi olosuhteissa, jotka eivät voisi olla haastavammat seksuaalisen suuntautumisensa kanssa painivalle ihmislapselle. Kun kotiolot ovat mitä ovat, eikä koulussakaan saa olla rauhassa, täytyy Chironin etsiä tukipisteensä ja kasvualustansa jostain muualta. Elokuvassa on kuitenkin kyse myös anteeksiannosta. Chiron kohtaa elämässään ihmisiä, jotka pettävät hänet joko toistuvasti tai tuntuvasti, mutta silti hänen sydämensä haluaa antaa anteeksi isoimmatkin kolahdukset.

Vuosi sitten Oscar-gaalan alla puhutti "Oscars So White" ja kaikki siihen liittyvä. Sen vuoksi joku voikin väittää Moonlightin saaman suosion johtuvan kohusta ja siitä, että Akatemia yritti paikata edellisvuoden kohua palkitsemalla sen peräti kolmella Oscarilla (Paras Elokuva, Paras Sovitettu Käsikirjoitus, Paras Miespääosa). Totuus kuitenkin on, että elokuvan saama suosio perustuu hyvin pitkälti Barry Jenkinsin (Medicine for Melancholy) nerokkaaseen ohjaustyöhön sekä elokuvan minimalistiseen ja tarinan huomioiden rauhallisesti etenevään kerrontaan. Myös roolistaan Oscar-palkitun Mahersala Alin presenssi läpi elokuvan tukee loistavasti muiden hahmojen ja etenkin päähenkilö Chironin tarinaa.

Elokuvan jakaminen useampaan osaan on myös asia, joka saattaisi mennä pieleen ja sotkea rytmitystä. Jenkins tekee kuitenkin tämänkin asian mestarillisesti eikä tempo muutu juurikaan. Tarina kulkee läpi Chironin elämänvaiheiden soljuvasti ja ryhdikkäästi. Draamaelokuvana teos on täydellisyyttä hipova. Sen julkaisun ajoitus saatetaan tosin useissa keskusteluissa tulkita politikoinniksi ja mielenilmaukseksi Akatemiaa kohtaan, mutta jos elokuva todella on kyllin tasapainoinen ja hyvä, niin silloin ei millään politikoinnilla tai muulla ole merkitystä.

Moonlight on sujuvasti etenevä, voimakas kertomus elämän asettamista haasteista ja anteeksiannon voimasta. Se on kiistatta vuoden 2016 paras amerikkalainen draamaelokuva ja ansaitsee kaiken suitsutuksen, mitä se on yleisön ja kriitikoiden osalta saanut. Elokuva käsittelee hienosti niin tummaihoisten kuin homoseksuaalienkin kokemia vääryyksiä ja nostaa aiheen esiin tavalla, jota ei hetkeen ole Hollywoodissa koettu.