Hupsista taas! Aki Kaurismäen leffoja pitäisi alkaa tuijottamaan, mutta kirjoitanpa tänne ensin jotain, mikä tänään sai huomioni.


Pidin tuossa salitreenailusta melkein kahden viikon tauon, ihan vain muistuttaakseni itselleni, miksi siellä käyn. Parin viikon paussi toimi niin hyvin kuin sen toivoinkin ja raudan äärelle päästyäni tunsin olevani elämäni kunnossa. Siis TUNSIN... Viime viikon futistreeneissä loukattu olkavarsi ei kestänytkään vielä rääkkiä, joten keskiviikosta tulikin täysipainoinen jalkapäivä. Ja HUHHUH että teki niin sanotusti höpöä! Reilun puolentoistatunnin kyykkäämisen, maastavedon ja prässäilyn jälkeen en meinannut enää suihkuun asti päästä omin voimin, joten ainakin tänään voi sanoa, että jalkapäivä Osui ja Upposi! Ylihuomenna sitten taas potkupalloa.


Salin jälkeen vaatteita vaihtaessani törmäsin ilmiöön, jota pidän vähintäänkin outona. Pukkariin nimittäin saapui kaveri, joka päätti verkkarit ja t-paidan vaihdettuaan, ettei salille mennä valmiiksi hikisenä. Valehtelematta puoli purkkia Axea suhahti kaverin kainaloihin, housuihin, kenkiin ja pukuhuoneen ilmastointikanaviin. Oli tällä toverilla toki tukkakin jo valmiiksi sliipattu päätä myöten purkillisella hiusrasvaa, mutta silti! Stereotypioista tai rasismista viis, mutta mainittakoon nyt että kyseinen kaveri vaikutti ihonvärinsä ja mustien hiustensa vuoksi olevan kotoisin jostain, jossa kouluunkin mennään kamelilla. Enempää ihmettelemättä toivotin hyvät treenit ja poistuin pukuhuoneesta, ennen kuin yskisin keuhkoni lattialle. Huh.


Kävin ostamassa kotimatkallani omalle koiruudelleni (Zena 6v) punkkikarkotetta ja matolääkettä. Kotona sitten sai taiteilla ja pohtia, kuinka matolääketahnan koirani sisuksiin saan, neiti kun on vuosien saatossa oppinut useammankin keinon eritellä tahna huijauksena käytetyistä elintarvikkeista. Päädyin kuitenkin kalkkunaleikkeleisiin ja karvaturrini kovasta taistelusta huolimatta (Zenalta meni melkein 3 minuuttia syödä kaksi siivua kalkkunaa, normaali aika on n. 5 sekuntia...) matolääke saatiin vatsaan asti ja huomiselle onkin sitten ohjelmassa koiran suihkupesu ja punkkikarkotteen istutus, jee jee!


Koirista vielä, pohdin bussimatkalla kaupungista kotiin sitä, mahtaako koirien kanssa olla sama juttu kuin olen kuullut lasten kanssa olevan. Viereisellä penkillä nimittäin istui kaksi pientä koiraa kuin patsaat ja välillä heiluttivat vain häntää. Zenan kanssa kun matkustaa bussissa, niin ensimmäiset 5 minuuttia kuluvat siihen, että saa koiran rauhoittumaan paikalleen. Ovatko siis muiden koirat samalla tavalla omaan silmään kiltimpiä, kuin omat koirat. Lasten kohdalla tämän lauseen olen kuullut useinkin, mutta koiraihmisten kanssa en asiaa ole koskaan aiemmin päässyt puimaan. Täytyypä ottaa puheeksi, jos muistan.


Että semmoista, Sodankylästä on yksiö varattu Midnight Sun Film Festivalia varten ja autokin on lähes vuokrattu. Kaksi kituviikkoa enää ja olen lomalla, elokuvien voimalla selviän - tai en!