Palkintopöhinää: The Revenant ja Joy
Uusi vuosi ja uudet kujeet, monellakin tapaa... Mutta yksi asia pysyy ja se on rakkaus elokuviin! Award Season kolkuttelee tammikuun myötä ovella ja Golden Globet jaetaan jo 10.1.! Myös Oscar-ehdokkuudet julkistetaan ihan pian, nimittäin 14.1.
Gotham Independent Film Awardsit jaettiin jo joulukuun 30. päivä ja Rakkautta&Anarkiaa -festareilla nähty Diary of a Teenage Girl palkittiin parhaan naispääosan kategoriassa (Bel Powley). Palkintorohmu Gothameissa ja muutenkin yksi kauden kovimpia menestyssuosikkeja oli Tom McCarthyn (Up - Kohti Korkeuksia) ohjaama Spotlight, joka vei Parhaan elokuvan ja Parhaan käsikirjoituksen palkinnot sekä "Special Gotham Jury Award" -palkinnon. Yleisön suosikki gaalassa oli kahden katutytön jouluaatosta kertova Tangerine, josta on myöhemmin tulossa myös allekirjoittaneen mielipide kaikkien nähtäville, hyvä elokuva kylläkin kyseessä.
Kauden päätapahtuma on tietysti Oscar-gaala, mutta sitä ennen jaetaan kymmeniä palkintoja ja palkitaan useita menestyselokuvia. Viime viikolla katsoin yhden tämän kauden odotetuimpia leffoja, Alejandro Gonzalez Iñarritun ohjaaman ja Leonardo DiCaprion ja Tom Hardyn tähdittämän The Revenantin ja tänään vuoden ensimmäisenä päivänä oli vuorossa David O. Russellin, Jennifer Lawrencen ja Bradley Cooperin kolmas yhteisteos Joy. Miltä ne näyttivät, siitä ajattelin kertoa nyt.
---
Gotham Independent Film Awardsit jaettiin jo joulukuun 30. päivä ja Rakkautta&Anarkiaa -festareilla nähty Diary of a Teenage Girl palkittiin parhaan naispääosan kategoriassa (Bel Powley). Palkintorohmu Gothameissa ja muutenkin yksi kauden kovimpia menestyssuosikkeja oli Tom McCarthyn (Up - Kohti Korkeuksia) ohjaama Spotlight, joka vei Parhaan elokuvan ja Parhaan käsikirjoituksen palkinnot sekä "Special Gotham Jury Award" -palkinnon. Yleisön suosikki gaalassa oli kahden katutytön jouluaatosta kertova Tangerine, josta on myöhemmin tulossa myös allekirjoittaneen mielipide kaikkien nähtäville, hyvä elokuva kylläkin kyseessä.
Kauden päätapahtuma on tietysti Oscar-gaala, mutta sitä ennen jaetaan kymmeniä palkintoja ja palkitaan useita menestyselokuvia. Viime viikolla katsoin yhden tämän kauden odotetuimpia leffoja, Alejandro Gonzalez Iñarritun ohjaaman ja Leonardo DiCaprion ja Tom Hardyn tähdittämän The Revenantin ja tänään vuoden ensimmäisenä päivänä oli vuorossa David O. Russellin, Jennifer Lawrencen ja Bradley Cooperin kolmas yhteisteos Joy. Miltä ne näyttivät, siitä ajattelin kertoa nyt.
---
The Revenant (USA, 2015)
Hugh Glass (Leonardo DiCaprio) on kokenut eräkävijä ja metsien mies. Käy kuitenkin niin, että hän jää painiottelussa karhun kanssa *pahasti* kakkoseksi ja metsästystoverit löytävät miehen liikuntakyvyttömänä ja kuoleman kielissä lumihangesta. Miehet tiedostavat Glassin arvon operaation onnistumisen kannalta, mutta viimeisiään vetelevän lihasäkin perässä raahaaminen karistaa lojaaliuden rippeet ryhmäläisten mielistä ja Glass jätetään kuolemaan keskelle Amerikan erämaita. Kaiken kokenut metsämies ei kuitenkaan luovuta, vaan lähtee jahtaamaan hänet pettänyttä John Fitzgeraldia (Tom Hardy) mielessään vain ja ainoastaan kosto.
 |
| Leonardo DiCaprio kyllästyi olemaan ikuinen kakkonen ja muutti erämaahan painimaan karhujen kanssa (20th Century Fox) |
Leonardo DiCaprion Oscar-tarinan tietävät kaikki. Mies on ollut ehdolla niin miespääosa-, kuin miessivuosapalkinnonkin voittajaksi useita kertoja (3+1), mutta jotenkin Yhdysvaltain Elokuva-akatemia ei Leon kohdalla ole vielä nähnyt tarpeelliseksi palkita miestä suorituksistaan. The Revenantin kohdalla kuitenkin nähdään, että vaikka Martin Scorsese onkin tehnyt suuren työn DiCaprion menestyselokuvien Lentäjä, Departed ja Wolf Of Wall Street eteen, niin vasta Alejandro "Birdman" Iñarritu on mies, joka todella kaivaa, vääntää, kääntää, pesee ja huuhtelee ja koettelee näyttelijäsuuruutta siinä määrin, että voidaan puhua Oscar-palkinnosta.
The Revenantissa on kaikkea, se on tositapahtumiin perustuva, eeppinen selviytymistarina jossa päähenkilö käy läpi henkisen ja fyysisen helvetin päästäkseen kostamaan karua kohtaloaan. Amerikan erämaissa aidoissa olosuhteissa kuvattu elokuva osoittaa vähintäänkin sen, että Iñarritu osaa tehdä elokuvia muustakin kuin uransa pohjalta ponnistavasta entisestä suurnäyttelijästä. Vastoinkäymisiä DiCaprion esittämän Glassin tielle toki tulee, mutta miehen määrätietoisuus on uskomattoman aitoa ja välillä tuntuu, että elokuva kertookin DiCaprion urasta ja matkasta kohti Oscar-palkintoa. Jo se, että verinen ja epätoivoinen taistelukohtaus karhua vastaan kestää yli viisi minuuttia, antaa mielestäni vastauksen siihen, onko elokuva katsomisen arvoinen. Kyllä se on! Mutta voittaako DiCaprio ensimmäisen Oscarinsa? Jos sitä ei tästä tule, niin Akatemia saa ensi vuonna ojentaa miehelle Elämäntyö-Oscarin ihan vain korjatakseen oman virheensä. Golden Globe -gaala antaa varmasti osviittaa siitä, hallitseeko tätä palkintokautta Steve Jobs, Danish Girl vai kenties The Revenant.
 |
| Leo on valmis raivaamaan kaikki tieltään voittaakseen Oscarin, edes kanssanäyttelijät eivät säästy miehen raivolta (20th Century Fox) |
The Revenant on näyttelijäsuoritusten juhlaa. Jos DiCaprio onkin elokuvan päähenkilö, niin lojaalia ja oikeudenmukaista Kapteeni Andrew Henryä esittävä Domhnall Gleeson ja pahiksen roolissa selkeästi viihtyvä Tom "Bane" Hardy loistavat omissa suorituksissaan niin hyvin, että tekisi mieli lätkäistä molemmille miehille sivuosaehdokkuudet kaikissa palkitsemistilaisuuksissa. Etenkin Gleesonin hieno vuosi (Star Wars: The Force Awakens ja Brooklyn) saavat jatkoa ja miehen omaa pääosaläpilyöntiä tuskin tarvitsee enää montaa vuotta odotella.
Jo pelkästään Leon, Domhnall Gleesonin ja Tom Hardyn suoritusten vuoksi, sekä upean visuaalisen karuuden vuoksi, The Revenantille napsahtaa 4,5 / 5 tähteä.
---
Joy (USA, 2015)
 |
| (Annapurna Pictures) |
Joy (Jennifer Lawrence) on eronnut kahden lapsen äiti New Yorkin Quoguesta, joka majoittaa talossaan äitiään, ex-miestään sekä mummoaan Mimiä (Diane Ladd). Myös isä Rudy (Robert DeNiro) saapuu silloin tällöin asumaan tyttärensä nurkkiin, kun naisseikkailut epäonnistuvat. Joyn siskopuoli Peggy (Elisabeth Röhm) on ylisuorittaja, joka työskentelee isänsä kanssa tämän autokorjaamossa, joka sekin on jo parhaat päivänsä nähnyt. Joy yrittää jollain konstilla pitää tämän kaiken kasassa heikosta työtilanteesta huolimatta. Perheen vieraillessa isän uuden naisystävän Trudyn (Isabella Rossellini) veneellä Joy päätyy siivoamaan lasinsiruja veneen kannelta ja tämän jälkeen saa idean, jolla sekä hänen että hänen perheensä elämä saadaan jälleen nousuun.
Joy on semi-elämäkerrallinen tarina naisesta, joka vastoinkäymisistä huolimatta jaksaa puskea omaa ideaansa eteenpäin ja pyrkii määrätietoisesti kohti menestystä, epäilijöistä huolimatta. Bradley Cooperin esittämä Neil Walker johtaa QVC-ostostelevisiokanavaa ja päättää antaa itsepäiselle ja suorasanaiselle Joylle mahdollisuuden lyödä keksimällään kotitaloustuotteella rahoiksi. Tarina perustuu löyhästi amerikkalaisen miljonäärin Joy Manganon elämään ja Wikipedia-artikkelin luettuani täytyy myöntää, että yhtäläisyyksiä löytyy ja paljon.
 |
| Jennifer Lawrencea voi vain rakastaa - tai tulee ammutuksi (Annapurna Pictures) |
Elokuvan on tehnyt suunnilleen sama kopla, joka toteutti menestyselokuvat Silver Linings Playbook ja American Hustle. David O. Russellin ohjaus sekä Cooperin ja erityisesti Lawrencen näyttelijäsuoritukset tuntuvat takaavan laadun ja vähintäänkin uudelleenkatsottavan elokuvan joka kerta, kun kankaalle asti päätyvät. Jos DiCapriolla on Scorsese, niin Lawrencella on Russell. SLP toi Winter's Bone ja Nälkäpeli -tähdelle Pääosa-Oscarin jo 22-vuotiaana (Tukehdu siihen, Leo...) eikä American Hustle ollut elokuvana ainakaan huonompi. Joy jatkaa samanlaisella linjalla elokuvallisesti ja kerronnallisesti: draamaa, nokkeluuksia, komediaa, menetyksen tuskaa, tuskasta nousemista... Kuitenkin elokuva saadaan vietyä maaliin kunniakkaasti, vaikka Russellin tyyli ohjata ja tehdä elokuvia jakaa varmasti Joynkin kohdalla mielipiteet vahvasti kahtia: Joko rakastat elokuvaa tai sitten et voi sietää sitä. Itse kuulun ensimmäisiin, sillä jo pelkästään Jennifer Lawrencen kannattelemana elokuvan olisi voinut katsoa samantien kaksi tai kolmekin kertaa uusiksi.
Riittääkö elokuvalle sitten se, että Lawrence on keskiössä ja hallitsee täysin tapahtumia? Välillä tuntuu ettei Joy itsekään kestä tapahtumien aiheuttamaa painetta ja jatkuvia epäonnistumisia. Elokuvalle läimäistiin kaksi Golden Globe -ehdokkuutta, joista toinen on itseoikeutetusti Lawrencen pääosaehdokkuus. Toinen on Parhaan Komedian tai Musikaalin ehdokkuus itse elokuvalle. Samassa kategoriassa oleilevat niin The Big Short kuin Yksin Marsissakin, joten helpolla palkinto ei irtoa. Lawrencen kohdalla en pitäisi suurena ihmeenä, mikäli neito palkittaisiin - jos ei Golden Globella niin - viimeistään helmikuun lopussa Oscarilla.
 |
| J-Law on sellaisessa palkintosateessa tänä talvena, että suojalasit tulevat tarpeeseen (Annapurna Pictures) |
Joy kestää varmasti useammankin katselukerran ja Jennifer Lawrence vetää parhaan roolisuorituksensa sitten Silver Linings Playbookin. Se ansaitsee arvosanan 4 / 5.