Maestron Top30 - Huumoria, historiaa ja muskeleita

Jos haluaa päästä sisään klassikkoelokuvien ja menestyssarjojen maailmaan, on hyödyllistä osata ainakin englantia, ranskaa, italiaa, espanjaa, japania, koreaa, mahdollisesti kiinaa sekä - joissain tapauksissa - saksaa. Toisaalta, nykyteknologia mahdollistaa myös tekstityksen - ei dubbausta, se on saatanasta - suomeksi. Ennen tekstitysten lukua on kuitenkin hyvä osata edes jollain tasolla lukea. Itse opin lukemaan jo ennen esikouluikää, mistä päästäänkin pikkuhiljaa juhlavuosilistaukseni toiseen osaan.

Ennen lukutaitoni kehittymistä tutustuin kuitenkin pariin muuhunkin tyyppiin, jotka vaikuttivat osaltaan elokuvamakuni muodostumiseen ja siihen, miksi olen nykyisin sellainen leffa-apina kuin olen. Aloitetaan lista heidän avustuksellan.

8. Pirkka-Pekka Petelius & Aake Kalliala

Yksi ensimmäisiä ei-piirrettyjä tv-sarjoja joista - ainakin omasta mielestäni - jotain ymmärsin, oli PulttiBois. PPP:n ja Aaken klassikkosketsit viitoittivat tietäni kotimaisen tv-viihteen pariin ja pakko myöntää, että ovathan Rampe ja Naukkis, Herra 47, Kikkeliskokkelis-mies ja Heikki ja Kaija edelleen - ainakin aamuyön tunteina taustatyötä blogia varten tehdessä - täysin toimivia ja hauskoja hahmoja.

Peteliuksen ja Kallialan sketsisarja legendaarisen Pump Up The Volume -hitin kanssa sopi 80- ja 90-lukujen vaihteen ohjelmistoon ja ajankuvaan varsin hienosti. Velipuolikuun, Tabun, Älywapaan Palokunnan ja jo 70-luvun alussa ilmestyneen Ilkamat-sarjan kanssa se muovasi suomalaisten huumorintajua ja viihdemakua tavalla, jonka ylitti - etenkin omassa maailmankuvassani - vain yksi mies.

9. Pertti "Spede" Pasanen & Vesa-Matti Loiri

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että lähes jokainen Spede Tuotannon jäsen miehestä itsestään aina Hannele Lauriin saakka olisi ansainnut oman osuutensa listallani. Totuus kuitenkin on, että Spede ja Vesku ovat juuri ne miehet, joiden ohjelmat ja elokuvat ovat omaa tajuntaani eniten järisyttäneet.

Olen nähnyt kaikki Speden elokuvat aina sivuosien Villistä Pohjolasta (1955) ja Hopaa Rajan Takaa (1963) miehen omiin Suomikomedian klassikoihin ja Uuno Turhapuro -elokuviin. Yksi ensimmäisiä näkemiäni oli joko Koeputkiaikuinen ja Simon Enkelit (1979) tai Lentävät luupäät (1984) - molemmat kotona vanhoina VHS-tallenteina nautittuna. Uuno-elokuvista suosikkini on ehdottomasti Uuno Turhapuro - herra Helsingin herra (1991). Uuno tekee elokuvassa Multiurheilun maailmanennätyksen rikkomalla useita yleisurheiluennätyksiä peräkkäin voittamalla samaan aikaan shakkiottelun, mikä nosti aikanaan Uunon hetkeksi aikaa omien urheilusankarieni kärkipaikalle.

Spede Pasanen oli elokuvantekijä, jolla oli suuri vaikutus koko suomalaisen elokuvakulttuurin kehitykseen. Suomen Elokuvasäätiön kanssa riitautunut ja ilman tukia jäänyt Pasanen tuotti urallaan lukuisia menestyselokuvia, jotka rahoitti pääasiassa itse ja jotka eivät kriitikoille kelvanneet. YLEn radiohaastattelussa vuodelta 1993 Pasanen totesikin hauskasti, että sinä päivänä kun kriitikot hänen elokuviaan kehuvat, lopettaa hän filmien teon kokonaan.

Elokuvauransa ohella Spede tuotti lukuisia tv- ja radio-ohjelmia, joista omissa muistoissani kirkkaimpina loistavat Spede Show, Speden sallitut leikit sekä Speden Spelit. Myös Leo Jokelan kanssa tuotettu radiohupailu Ruljanssiriihi ja sen päähenkilö, papukaija G. Pula-aho olivat jo ala-asteella Spede-suosikkejani.

Vesku Loiri on vakuuttanut minut multitalenttina ja näyttelijänä jo Mikko Niskasen Pojat -elokuvassa vuodelta 1962. Uunojen ja muiden Spede-hahmojen lisäksi yhtenä kotimaisista suosikkilaulajistani Loirin jättäminen listalta olisi ollut kuolemansynti. Hänen Sydämeeni Joulun Teen -joulukonserttinsa on yksi omalla Bucket Listilläni olevista asioista - toivon mukaan sen kokemiseen avautuu vielä mahdollisuus.

10. Edvin Laine & Valentin Vaala & Matti Kassila

Yksi lapsuudestani tähän päivään säilynyt perinne on sairaslomapäivien kuluttaminen sohvalla suomalaisia elokuvia katsoen. Rakkaan Äitini aloittama flunssanhoitomuoto - kutsuttakoon sitä vaikkapa elokuvahoidoksi - toimii edelleen ja esitteli minulle jo aikaisin mustavalkoiset näytelmäelokuvat, joista en 90-luvulla oikeastaan tiennyt vielä mitään.

Joitain suosikkeja listatakseni nostan jalustalle kolmikon Laine, Vaala, Kassila. Kaksi ensimmäistä ohjasivat mm. Niskavuori-elokuvia ja Kassilan parhaimmistoon kuuluvat Komisario Palmu -elokuvat. Oma kärkeni herroilta lienee kuitenkin tämän kaltainen:

1. Täällä Pohjantähden alla & Akseli ja Elina (1968 & 1970) - Edvin Laine
2. Kaasua, Komisario Palmu! (1961) - Matti Kassila
3. Komisario Palmun erehdys (1960) - Matti Kassila
4. Tuntematon sotilas (1955) - Edvin Laine
5. Niskavuoren naiset (1938) - Valentin Vaala
5. Juurakon Hulda (1937) - Valentin Vaala
6. Vaimoke (1937) - Valentin Vaala

Etenkin Laineen adaptaatio Pohjantähti-trilogiasta on sellainen elokuva, joka on jättänyt jälkensä minuun niin elokuvien ystävänä kuin ihmisenäkin yleensä. Suomen itsenäistymisen vaiheita Pentinkulmalla 1880-luvulta aina 1950-luvun alulle käsittelevä elokuva opetti pienelle pojalle historiaa ja on ainakin jollain tapaa vaikuttanut myös siihen, kuinka suhtaudun luokkaeroihin tai politiikkaan. Kaiken lisäksi se on yksi suomalaisen värielokuva-ajan suurimpia ja upeimpia elokuvia. Akseli ja Elina kärsii elokuvana hieman Titta Karakorven vaihtumisesta Ulla Eklundiin, mutta muuten se on varsin toimiva jatko-osa.

11. Katherine Kelly Lang & Ronn Moss

Jopa itselläni loksahti leuka lähes lattiaan saakka, kun tajusin nostavani Kauniit ja rohkeat tälle listalle. Mutta kuten jokaiselle henkilölle tällä listalla, Brookelle ja Ridgellekin on tarinansa.

Opin lukemaan verrattain nuorena, muistaakseni 5-vuotiaana. Tämän mahdollistivat Tammen Kultaisen Kirjaston ja Pupu Tupunan voimaan luottaneiden, iltasatuja ahkerasti lukeneiden vanhempieni ohella Mummuni ja Pappani. Heidän arkirutiineihinsa kuuluivat minun ja pikkusiskoni hoitamisen ohella näköradion kääntäminen Maikkarille täsmälleen kello 17.

Miten Forresterin ja Spectran muoti-imperiumien sisäsiittoinen valtataistelu sitten minuun liittyi? Kello 17 alkoi - ja alkaa edelleen - Kaunareiden lisäksi myös Pikku Kakkonen. Taimi-mummuni onnistui lahjoa minut kääntämään televisio Kakkoselta Maikkarille lettujen ja köyhien ritarien avulla, mutta eipä minua heidän olohuoneestaan poiskaan häädetty. Siitä sitten, Pupu Tupunan kanssa alkuun opittujen sanojen ja kirjainten rohkaisemana, jäin rakkaiden isovanhempieni seuraan ja katsoin melko usein heidän kanssaan Kaunareita ja opin yhden sivistyneen ihmisen perustaidoista samalla, kun Ridge itketti Tayloria ja Brookea leuka pitkällä. Kaikkea sitä.

12. David Hasselhoff & Arnold Schwarzenegger & Sylvester Stallone

Sådär, osasin lukea ja sen jälkeen alkoikin alamäki. Tai riippuu tietysti siitä, keneltä kysyy. Jos minulta kysytään, niin lukutaito vain avasi ovia uusiin mahdollisuuksiin ja uudenlaisten sarjojen ja elokuvien maailmaan. Toki tässä vaiheessa voisi puhua Simpsoneista tai South Parkistakin, mutta jääkööt piirrossarjat tällä listalla edellisen osan varaan.

Ala-asteella - kyllä, liian nuorena - olin Zorron ja muiden viittasankareiden ohella kiinnostunut myös toimintasarjoista ja -elokuvista. Michael Knight ja hänen käsittämätön puhuva autonsa KITT kiinnostivat meidän perheessä myös isoveljeäni, mutta myös minua. Baywatch jäi Pamela Andersonista huolimatta tuossa vaiheessa vielä katsomatta, mutta Ritari Ässä oli ohjelma, jota ei voinut jättää väliin.

Arnold Schwarzenegger löytyy listalta siksi, että Terminator 2: Tuomion päivä (1991) oli yksi ensimmäisiä toimintaelokuvia, joita näin. Se on myös yksi parhaista tähän päivään asti. Se on myös elokuva, jonka myötä opin mitä "quote" tai "leffasitaatti" tarkoittaa. 90-luvulla Arska teki myös hieman toisenlaisia elokuvia, kuten Lastentarhan kyttä (1990), Last Action Hero (1993) ja Isäni on turbomies (1996), joiden ilmestymisen aikaan en pitänyt lainkaan ihmeellisenä sitä, että Terminaattori voisi esiintyä lapsensa joulun pelastavana isänä. Toki miehen vyöllä on myös Conan Barbaarin (1982), Commandon (1985), Predatorin (1987) ja Total Recallin (1990) kaltaisia helmiä, mutta mielestäni vain yksi voi olla paras ja Arskan kohdalla se on T2.

Sylvester Stallone täydentää tämän isojen poikien kerhon mallikkaasti. Myös ohjaajana ja käsikirjoittajana kunnostautunut Syltty on tietysti näytellyt myös John Ramboa useaan otteeseen, mutta minulle hän on aina Rocky Balboa. Alkuperäinen viiden Rocky-elokuvan sarja on itselleni yhtä merkittävä, kuin Star Wars- tai Batman -elokuvat. Eye of the Tiger on myös erittäin toimiva treenibiisi vielä 2010-luvullakin ja vaikka Rocky Balboa (2006) olisikin voitu jättää tekemättä niin viimeistään Creed (2015) osoitti, millainen elokuvantekijä Stallone oikeasti on. Näin Rockyn (1976) alle 10-vuotiaana ja väitän sen olleen noihin aikoihin yksi lempielokuviani.

---

Lista etenee ja juttujen pituus kasvaa. Mahtavaa jos vieläkin pysyt matkassa. Ensi kerralla nauretaan vielä vähän ja vedetään pahiksia turpaan todellisella paatoksella mutta ennen kaikkea, siirrytään lähemmäksi täysi-ikäisyyttä ja "aikuisuutta".

Hasta la vista, Babies. I'll be back.


Share this:

CONVERSATION

1 kommenttia: