Yön pimeydessä

Noniin, uusi viikko ja uudet kujeet! Kerkesin tuossa jo juhlistaa alkanutta viikkoa tutustumalla Oulun paikallisbusseihin selvittämällä kokemuksen kautta, että linja 8 vie Kiimingistä Ouluun reilulla kuudella eurolla, paluumatka tietysti toiset 6e. Pannukakkutalo ei jättänyt (taaskaan) kylmäksi, vaan omena-rusinapannari kermavaahdolla toimi aamupalana aivan oivallisesti! Cafe Bar Kulumassa nautitun jälkiruokakahvin jälkeen oli hyvä käydä hankkimassa tuliaiset tee- ja kahvikauppa Kofeiinikomppaniasta,

Pakkasta, loskaa, lisää loskaa, hieman lisää pakkasta, ykskaks karmiva paukkupakkanen... Kaipa tämä vielä tasaiseksi talveksi jossain vaiheessa muuttuu, mikäli ei, niin olkoot! Puhutaanpas hetki mykkäfilmeistä. Kyllä, puhutaan mykkäfilmeistä, joissa ei puhuta mitään, vaan joissa pianomusiikki soi ja, mikäli hyvä tuuri osuu kohdalle, kohtausten kesto on maksimissaan minuutti. Olen aiemmin katsellut ja hieman ihaillutkin Buster Keatonin, Charlie Chaplinin, sekä

Ulkona kirkas talvinen pakkaspäivä, minulla vapaata ja hetki aikaa istua alas, istunpa siis. Veronpalautukset lopsahtivat tänään suomalaisten tileille. Radiossa, telkkarissa ja sosiaalisessa mediassa on hehkutettu ja käyty jokavuotista keskustelua siitä, miten ihmiset palautuksensa sijoittavat. Ei kenellekään ole tullut mieleen, että kaikki EIVÄT saaneet palautuksia, vaan joutuvat sen sijaan makselemaan mätkähdyksiä takaisin Valtiolle. Vaikka itse jäinkin "voitolle" reilut 250

Ihan ensiksi täytyy täsmentää, että tällainen laajempi elokuvaharrastaminen kohdallani on kestänyt vasta vuoden päivät, ehkä hieman pidempään. Tätä ennen olen toiminut kuten suuri osa tuntemistani ihmisistä, eli katsellut vain hehkutetuimpia uutuuksia. Esimerkiksi Kummisedät näin vasta viime vuoden marraskuussa (hävettää tunnustaa tällaista...), enkä ollut nähnyt ainuttakaan Marilyn Monroen elokuvaa (hävettää vielä enemmän...). En siis silloin osannut arvostaa hyviä elokuvia