Yön pimeydessä

Lion | Australia / Iso-Britannia / USA 2016 | 118min | K12

Viisivuotias Saroo katoaa junan mukana isoveljeltään ja ajautuu toiselle puolen Intiaa. Isossa kaupungissa köyhistä oloista tuleva poika joutuu kadulla ja lopulta lastenkotiin. Saroo ei tilanteelle mitään voi, sillä kotipaikan nimeä pieni poika ei kunnolla muista ja äidin nimikin on vain "äiti". Ystävällinen pariskunta Ausraliasta adoptoi pojan ja kun vuodet kuluvat, Saroosta kasvaa mies. Kotia hän ei kuitenkaan koskaan unohda ja kun opiskelukaveri esitelee hänelle Google Earth -nimisen navigointisivuston, päättää Saroo löytää vielä jonain päivänä tien takaisin kotiin äidin, veljen ja siskon luokse.

Lion on draamaelokuva äitiään etsivästä pojasta. Se on myös elokuva pakkomielteestä, joka tekee hallaa psyykeelle ja koettelee ihmissuhteita. Yhtälailla se on Google Earthin isolla rahalla kasatu mainosfilmi, jonka pääosissa nähdään Dev Patel (Slummien miljonääri) ja Rooney Mara (Carol). Kaksi ensimmäistä kuvausta yhdessä tositapahtumiin perustuvan tarinan kanssa nostavat Lionin yhdeksi vuoden kiinnostavimmista draamoista. Myös näyttelijävalintojen suhteen saa ihan luvan kanssa olla innoissaan, onhan sekä Patelilla että Maralla vyöllään Oscar-ehdokkuudet - Maralla jopa kaksin kappalein. Dev Patel palkittiin roolistaan aikuisena Saroona myös tuoreeltaan BAFTA-palkinnolla. Valitettavasti Leijonan karjaisu ei lopulta yllä aivan sille tasolle, mihin sillä eittämättä olisi rahkeet.

Kadonnut lapsi eksyksissä Kalkuttan miljoonakaupungin kaduilla on kohtalo, joka saa sielun voimaan pahoin. Nuorta Saroo'ta esittävä Sunny Pawar suoriutuu roolistaan vähintäänkin kiitettävästi. Lapsinäyttelijöiden ohjaaminen voi olla ajoittain hyvin raskasta, minkä vuoksi myös ohjaaja Garth Davis saa elokuvastaan tältä osin puhtaat paperit. Saroon trina herättää runsaasti sympatian ja empatian tuntemuksia, eikä lapsi voisi olla aidommin läsnä roolissaan, kuin nuori Pawar omassaan.

Lionissa olisi edellytyksiä vaikka kuinka kovaksi elokuvaksi, mutta sen valitettava kaavamaisuus ja yllätyksettömyys - puhumattakaan Googlen häpeilemättömästä tuotesijoittelusta - laskevat sen pisteitä ratkaisevan paljon. Se on toki kuuden Oscarin ehdokas, mutta palkintoehdokkuudet ja mahdollinen menestys lippuluukuilla eivät poista sitä tosiasiaa, ettei se tavoita sitä potentiaalia, mikä Saroo Brierleyn upean hengästyttävällä tarinalla olisi. Ja jos niistä Oscareista puhutaan, niin Dev Patel voi olla hyvin lähellä ensimmäistä Oscar-patsastaan. Muuten elokuva jäänee La La Landin, Moonlightin ja Manchester By The Sean jalkoihin.

Lion on hyvä, muttei niin hyvä, kuin se voisi olla. ARVOSANA 3,5 / 5.

Toivon tuolla puolen | Suomi 2017 | 98min | K12

Wikström (Sakari Kuosmanen) on kauluspaitoja myyvä kaupparatsu, joka päättää vaihtaa alaa. Hänen unelmanaan on oman ravintolan perustaminen, mutta siihen tarvitaan rahaa. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä ja kun alkoholisoituneen vaimon jättäminenkään ei tee sydämeen sen suurempaa vekkiä, on vain ajan kysymys, milloin Wikströmin tähti lähtee nousukiitoon.

Khaled (Sherwan Haji) saapuu Suomeen rahtilaivan salamatkustajana ja hakeutuu viranomaisten huomaan. Khaled etsii sisartaan ja yrittää samalla saada turvapaikan Suomesta. Pohjoisen aurinko ei kuitenkaan paista joka nurkkaan ja mies kohtaa esteitä, joista on mahdollista päästä yli vain ystävällisten ihmisten avustuksella. Lopulta Khaled törmää Wikströmiin ja molempien elämässä alkaa uusi mielenkiintoinen vaihe.

Toivon tuolla puolen on Aki Kaurismäen (Mies vailla menneisyyttä, Le Havre) 18. pitkä elokuva. Kansainvälisesti kenties tunnetuimman elokuvaohjaajamme uutuuselokuva on "Satamakaupunki-trilogian" toinen osa. Se on samalla myös oodi Kaurismäen Suomelle, Helsingille ja monikulttuurisuudelle. Jo Le Havressa oli havaittavissa uudenlaista Kaurismäkeä ja TTP jatkaa kansainvälisellä linjalla - unohtamatta miehelle ominaisia yksityiskohtia ja elokuvallisia maneereita, kuten käsitteen maineessa olevaa dialogia.

Elokuvan ehdottomia tähtihetkiä on pokeriturnaus, johon Wikströmin ohella ottavat osaa sellaiset Suomi-elokuvan suurmiehet kuten Jukka Virtanen, Sulevi Peltola ja Juhani Niemelä. Etenkin Virtas-Jukan näkeminen valkokankaalla 2010-luvulla on upea asia, detaljii jollaisen vain Kaurismäki kykenee nostamaan esiin kyllin hienovaraisesti. Elokuvassa on myös upea joutsenlaulumainen kohtaus, jossa Wikström nauttii kahvia konjakilla Kati Outisen kanssa. Kaurismäen elokuvia katsoneet ymmärtävät tilanteen merkityksen.

Sakari Kuosmanen on Aki Kaurismäen pitkäaikaisimpia luottonäyttelijöitä. Calamari Unionista (1985) alkanut yhteistyö jatkuu edelleen ja TTP on jo kahdeksas Kaurismäki-elokuva, jossa Kuosmanen nähdään. Elokuvassa nähdään myös tuulahdus menneestä Varjoja paratiisissa -viittauksen muodossa. Kuosmanen on edelleen Matti Pellonpään ja Kati Outisen ohella parhaimpia kaurismäkeläisen elokuvan tulkitsijoita - eikä syyttä.

TTP nostaa pöydälle myös ajankohtaisen turvapaikanhakijoihin liittyvän teeman. Sherwan Hajin esittämän Khaledin tarina taustoineen on pysäyttävä ja luo hienolla tavalla balanssia ja vakavuutta Kuosmasen, Ilkka Koivulan ja kumppaneiden johtamaan Kaurismäki-iloitteluun. Elokuva saa kaikessa kaurismäkeläisyydessään myös pohtimaan yhteiskunnallisia asioita mikä on piristävää ja tervetullutta kotimaisen elokuvan rintamalle.

Kaurismäki kuvaa elokuvissaan mielellään Helsinkiä ja sen laitakaupunkeja. Myös TTP jatkaa komeiden ja koruttomien kaupunkikuvausten sarjaa eikä elokuvan fiilisarvoa ainakaan vähennä aidon Stadin kundin - Tuomari Nurmion - musiikki, josta päästään elokuvan aikana nauttimaan niin ravintolamiljöössä, kuin aidon katusoittajan ottein Rautatieaseman laiturillakin. Tuoreelle kaupunkilaiselle Helsinki-kuvaukset vain lisäävät elokuvan arvoa ja saavat inspiroitumaan maamme pääkaupungista aivan uudella tavalla.

Toivon tuolla puolen on ehdottomasti yksi tämän vuoden hienoimpia elokuvatapauksia ja siitä saattavat innostua poikkeuksellisesti myös ne, joille Kaurismäen elokuvat ovat aiemmin olleet - syystä tai toisesta - vaikeita lähestyä. Joka tapauksessa se on elokuva, joka ansaitsee täydet viisi tähteä.

Arvosana: 5/5.